Vahingoittunut hermo aiheuttaa kipua ja puutumista

Ääreisneuropatia aiheuttaa puutumisen tunnetta ja kipua. Useimmille meistä jalan puutuminen esimerkiksi huonossa asennossa istumisen vuoksi on tuttua. Hermoihin kohdistuva poikkeuksellisen kova paine painaa hermoja sekä supistaa niitä palvelevia verisuonia. Hermot reagoivat tähän tilanteeseen lähettämällä signaaleja, jotka aiheuttavat epämiellyttävän, jopa kivuliaan, pistelevän tuntemuksen. Kyse on kuitenkin vain hetkellisestä ongelmasta: pistelevä tunne menee ohitse vaihtaessamme asentoa, jolloin verisuonet avautuvat ja hermoihin kohdistuva paine helpottaa.

Ääreisneuropatiasta kärsivillä ihmisillä tuo pistelevä tunne yhdistettynä kipuun, poltteluun sekä puutumiseen ei mene ohitse niin helposti. Heidän oireensa eivät johdu hetkellisestä paineesta tai veren puutteesta, vaan loukkaantumisesta tai hermojen ärsyyntymisestä. Vaikutuksen alaisista hermoista ja ongelman laajuudesta riippuen lihakset voivat heikentyä ja lopulta jopa surkastua. Jos vaurio vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan, perustoiminnot kuten virtsan ja ulosteen pidättäminen voivat hankaloitua ja seuraukset olla vakavampia.

Ääreisneuropatian syitä on useita erilaisia. Diabetes on yleinen syy, mutta vaiva voi syntyä mm. alkoholin liikakäytön, puutteellisen ravitsemuksen, myrkyllisille kemikaaleille altistumisen sekä hermostoon kohdistuvien autoimmuunihäiriöiden seurauksena. Useat taudit, kuten esimerkiksi HIV/AIDS ja Lymen tauti voivat johtaa neuropatiaan. Joissakin maissa lepra on yleinen hermovaurion syy. Myös useat perinnölliset, eksoottisesti nimetyt taudit, kuten Charcot-Marie-Toothin tauti, voivat aiheuttaa neuropatiaa. Suhteellisen usein neuropatian aiheuttajaa ei kuitenkaan saada tunnistettua, mikä turhauttaa sekä lääkäriä että potilasta. Näitä tapauksia kutsutaan idiopaattiseksi ääreisneuropatiaksi (idiopaattinen tarkoittaa tuntemattomasta syystä johtuvaa sairautta).

Eräs syy idiopaattisten tapausten ongelmallisuudelle johtuu siitä, että ääreisneuropatian hoito pyritään aina kohdistamaan vaurion aiheuttavaan ongelmaan ja tautiin. Ajatuksena on eliminoida tai ainakin lievittää alla piilevää tautia, jolloin taudin aiheuttama neuropatia toivon mukaan helpottuu. Esimerkiksi diabeteksen aiheuttaessa neuropatiaa tiukempi verensokerin kontrolli voi vähentää neuropatian vakavuutta ja mahdollisesti estää sen etenemisen.

Toinen strategia on hoitaa oireita joukolla lääkkeitä, jotka hillitsevät hermostoa sekä mahdollisesti muuttavat tapaa, jolla vaurioituneista hermoista saapuvia signaaleja käsitellään aivoissa. On kuitenkin huomattava, että suurin osa tähän tarkoitukseen käytetyistä lääkkeistä on alun perin hyväksytty muihin tarkoituksiin. Trisykliset, vanhanaikaiset masennuslääkkeet sekä useat epilepsiakohtausten hallintaan tarkoitetut lääkkeet ovat esimerkkejä lääkkeistä, jotka ovat tehokkaita myös tässä käyttötarkoituksessa.

Selvennyksiä terminologiaan

Ääreisneuropatiaa ympäröivä terminologia voi olla hämmentävää, erityisesti jos aihe ei ole ennestään tuttu. Ääreinen viittaa ääreishermostoon, joka koostuu laajasta verkostosta hermoja jotka yhdistävät tuntoelimet, lihakset, rauhaset ja sisäelimet aivojen ja selkäytimen muodostamaan keskushermostoon. Ääreisneuropatiaa käytetään siis terminä kuvaamaan niitä tilanteita, joissa hermosto on vaurioitunut muualla, kuin aivoissa tai selkäytimessä. Polyneuropatia viittaa tilanteisiin, joissa useampia hermoja on vaurioitunut samanaikaisesti. Mononeuropatia viittaa luonnollisesti tilanteeseen, jossa oireita on yhdessä hermossa – esimerkiksi rannekanavaoireyhtymässä on kyse mononeuropatiasta.

Limittynyt mononeuropatia (mononeuropathy multiplex) on lääketieteellisistä teoksista löytyvä sanahirvitys, jolla kuvataan tilannetta jossa useampi yksittäinen hermo eri puolilla kehoa on vahingoittunut toisistaan riippumatta. Termiä käytetään joskus erottamaan em. tilanne polyneuropatiasta, joka koskee yleensä hermoryhmiä.

Lääketieteellisen termistön monimutkaisuus johtuu osittain termien epäjohdonmukaisesta ja päällekkäisestä käytöstä. Esimerkiksi termi neuritis tarkoittaa hermojen tulehdustilaa, mutta useat lähteet käyttävät sitä neuropatian synonyymina. Neuropatia on kuitenkin suositumpi ja yhä enemmän käytetty termi, ja sen merkitys on laajempi. Toinen epäselvyys syntyy termistä neuralgia. Neuralgia on kipua, joka syntyy hermossa, joten se voi olla yksi neuropatian oireista. Neuropatia voi kuitenkin synnyttää kivun lisäksi useita erilaisia tuntemuksia.

Vahingoittuneet johdot tai puutteellinen eristys

Otsikon analogia ei ole täydellinen tai kovin omaperäinen, mutta yksi tapa saada nopea käsitys neuropatiasta on kuvitella viestejä aivoista ja aivoihin kuljettava ääreishermosto monimutkaiseksi sähköjohtojen verkoksi. Kuvittelemamme sähköjohdot vastaavat hermoston aksoneja, jotka yhdistävät hermosolut toisiinsa (kts. kuva). Kuten sähköjohdot, myös aksonit ovat eristettyjä. Johtojen kumia ja muovia vastaa hermostossa myeliini, rasvainen aine joka muodostaa tupen aksonin ympärille. Ääreishermoston haarautuessa yhä uudelleen ja hermojen koon muuttuessa pienemmäksi, jää myeliini tietyssä vaiheessa aksonien ympäriltä pois.

Useimmat ääreisneuropatiat johtuvat joko viestejä välittävien aksonien tai aksoneja eristävän myeliinitupen vahingoittumisesta. Joskus syynä voi olla yhtä aikaa molemmat edellä mainituista.

Sukat ja hansikkaat

Diabeteksesta, munuaisongelmista ja alkoholin liikakäytöstä johtuva ääreisneuropatia on yleensä aksionien vahingoittumisesta johtuvaa. Kehon pisimpien hermojen kauimmaiset päät vaurioituvat usein ensimmäisenä. Tästä johtuen oireet alkavat usein raajoista, erityisesti niiden päistä: varpaiden ja jalkaterän jälkeen vuorossa ovat sormet ja kädet. Alussa oireilu on lähinnä lievää epämukavuuden tunnetta ja tuntoaistin menetystä, jota verrataan usein kengässä epämukavasti olevaan sukkaan. Toisten mielestä jalat tuntuvat puisevilta. Kun neuropatia pahenee (usein asteittain useiden vuosien aikana) nämä ja muut tuntemukset tapaavat nousta jalkoja ja käsiä pitkin, jolloin vaikutuksen alaiset alueet muistuttavat muodoltaan pitkiä sukkia ja hansikkaita.

Puutuneisuuden lisäksi aksonivauriosta johtuvan neuropatian oireita ovat polttava ja pistelevä tunne sekä kipu. Joillekin neuropatia aiheuttaa myös allodyniaa, jolloin normaalisti kivuton ärsyke (esimerkiksi ihon kevyt kosketus) aiheuttaa kipua. Neuropatian edetessä myös muissa kehon osissa olevien hermojen aksonit saattavat vahingoittua, jolloin oireita esiintyy kyljissä ja rinnassa, sekä joskus päälaessa.

Toksiinit sekä jotkut lääkkeet voivat myös aiheuttaa vahinkoa aksoneille. Erityisesti äkillisissä tapauksissa pääasiallisena oireena voi olla kipu, ei puutuneisuus. Guillain-Barrén syndooman nimellä tunnettu autoimmuunisairaus on esimerkki taudista, joka vahingoittaa ensisijaisesti myeliiniä, ei aksoneja. Pääoireita ovat yleensä lihasheikkous sekä pistelevä tunne.

Guillain-Barrén syndroomaa esiintyy usein (muttei aina) keuhko- tai ruoansulatusjärjestelmän infektioiden jälkeen.

Hermon fyysinen vahingoittuminen on usein syynä mononeuropaattisille, yhtä hermoa koskeville tapauksille. Vahingoittuminen johtuu tyypillisesti luun tai ihon lähellä olevaan hermoon kohdistuvasta pitkittyneestä paineesta tai hermon ärsyyntymisestä. Esimerkkinä aiemmin mainittu rannekanavaoireyhtymä johtuu ranteessa kulkevaan mediaanihermoon kohdistuvasta paineesta. Termiä ”lauantaiyön halvaus” (Saturday night palsy) käytetään kuvaamaan tilaa, jossa kädessä kulkeva radiaalihermo on vahingoittunut. Nimi juontaa juurensa tilanteesta, jossa hermoon kohdistuu painetta ihmisen nukahtaessa kätensä päälle pitkän yön jälkeen.

Hermoja koetellaan

Ääreisneuropatian diagnosointi alkaa potilaan tarkalla haastattelulla: millaisia oireet ovat, koska ne alkoivat ja ovatko ne muuttuneet ajan mittaan. Perhehistoria neuropatian sekä tunnetusti neuropatiaa aiheuttavien tautien suhteen tulisi myös selvittää. Valikoima verikokeita voi antaa tärkeitä johtolankoja: esimerkiksi korkeat kreatiniinitasot voivat kertoa aiemmin diagnosoimattomasta munuaisongelmasta.

Myös hermoja ja hermojen toimintaa arvioivia testejä on olemassa. Johtavuustesteissä hermoja stimuloidaan hyvin miedolla sähköshokilla, joka lähettää sähkösignaalin etenemään hermoa pitkin. Testillä mitataan signaalin kulkunopeutta. Jos signaali kulkee erityisen hitaasti, voi kyseessä olla hermovaurio. Elektromyografia on samankaltainen testi, jossa mitataan lihaskalvojen sähköistä aktiivisuutta levossa ja tahdonalaisessa liikkeessä.

Yksi mahdollinen testimenetelmä on biopsia. Ihosta otetuista pienistä koepaloista voidaan tutkia aksonien tiheyttä ihossa. Myös itse hermoista voidaan ottaa biopsia. Testien antaman informaation perusteella voidaan päätellä, aiheuttaako neuropatian aksoneiden vai myeliinin vaurio, jolloin saadaan vinkkejä neuropatian mahdollisista aiheuttajista.

Ennakkotiedot määräävät pitkälti sen, tarvitaanko hermotestejä. Jos diabetesta sairastavalle potilaalle kehittyy lieviä neuropaattisia oireita klassisessa sukat ja hansikkaat –muodossa, diagnostiset hermotestit eivät ole välttämättömiä. Suora ja halvempi lähestymistapa ongelman selvittämiseksi olisi yksinkertainen verikoe, jolla tarkistetaan ovatko potilaan verensokeri ja muut tekijät kontrollissa.

Jos mahdollista hoida syytä, älä oireita

Useissa taudeissa ja lääketieteellisissä ongelmissa on vaikeampaa tunnistaa ja hoitaa itse syytä verrattuna oireisiin. Ääreisneuropatiassa asian tola voi olla päinvastoin: kun syy on poistettu yhtälöstä tai ainakin hallinnassa, hermot voivat parantua ja oireet helpottaa. Diabeteksen aiheuttama neuropatia on tästä hyvä esimerkki. Verensokeria voidaan hallita ruokavalion, liikunnan ja tarvittaessa lääkkeiden avulla. Erään suuren tutkimuksen tulosten mukaan intensiivinen insuliinihoito (vähintään kolme pistosta päivässä) oli tehokkaampaa neuropatian etenemisen estämisessä kuin perinteinen hoito (1-2 pistosta päivässä). Toinen esimerkki helposti hoidettavasta syystä on runsas alkoholin käyttö: paljon alkoholia käyttävät voivat helpottaa oireita vähentämällä kulutustaan.

Yllä maalattu kuva on ehkä hieman liian ruusuinen. Syyn tietämisestä huolimatta neuropatiasta kärsivät tarvitsevat useissa tapauksissa oireiden lievittämistä, erityisesti jos yksi oireista on kipu. Ikävä kyllä perinteiset särkylääkkeet, kuten ibuprofeeni ja aspiriini, eivät tässä tapauksessa ole kovin tehokkaita. Vaihtoehdoiksi jää epilepsia- tai trisyklisten masennuslääkkeiden käyttö. Epilepsiakohtauksia ehkäisevää gabapentiiniä valmistavaa Pfizeria on syytetty lääkkeensä laittomasta markkinoinnista neuropatian hoitoon. Tästä huolimatta gabapentiini näyttää olevan joillekin ihmisille tehokas apu ääreisneuropatiaan. Lääkkeen sivuvaikutuksia ovat väsymys sekä painonnousu. Pregabaliini on uudempi epilepsian hoitoon tarkoitettu lääke, jonka väsyttävä vaikutus on vähäisempi.

Trisyklisiä masennuslääkkeitä, kuten amitriptyliiniä, desipramiinia sekä nortriptyliiniä määrätään usein neuropatian hoitoon. Sivuvaikutukset (väsymys, suun kuivaus, päänsärky, painon nousu) ovat mahdollisia ikäviä haittavaikutuksia, mutta ne voivat loppujen lopuksi olla kohtuullinen hinta hankalien oireiden – erityisesti kivun – lievittämiseksi.

Useat ääreisneuropatiasta kärsivät ihmiset ovat kertoneet joogan, akupuntion sekä muiden vaihtoehtoisten hoitojen toimineen oireiden hoidossa. Tutkimustulokset aiheesta ovat niukkoja, mutta vaihtoehtoiset lähestymistavat voivat olla yrittämisen arvoisia, jos riskiä haitoista ei ole.

Copyright © 2010 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.