Kilpirauhasen liikatoiminta

Kilpirauhanen on ”perhosen muotoinen”, noin 15-25 grammaa painava umpirauhanen. Se sijaitsee kaulalla kilpiruston sivuilla ja alapuolella.

Kilpirauhasen toiminnalla on merkittävä vaikutus ihmisen terveyteen, sillä sen erittämät hormonit (tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3)) säätelevät elimistön aineenvaihduntaa. Ne kiihdyttävät elintärkeitä toimintoja joka puolella kehoa.

Kilpirauhashormonien eritystä puolestaan säätelevät aivojen osat aivolisäke ja hypotalamus.

Kilpirauhashormonit vaikuttavat kasvuun, energian käyttöön, lämmöntuotantoon ja lisääntymiseen sekä säätelevät suoliston immuunivasteita.

Lisäksi ne vaikuttavat vitamiinien, valkuaisaineiden, hiilihydraattien, rasvojen, elektrolyyttien ja veden käyttöön.

Kilpirauhashormonit voivat myös muuttaa muiden hormonien ja lääkkeiden vaikutusta.

Kilpirauhasen tuottaessa oikean määrän hormoneita ihmisen aineenvaihdunta toimii normaalisti.

Joskus kilpirauhanen kuitenkin tuottaa liikaa tyroksiinihormonia, jolloin elimistön aineenvaihdunta kiihtyy  jopa 60100 prosenttia. Tätä tilaa kutsutaan kilpirauhasen liikatoiminnaksi eli hypertyreoosiksi.

Kilpirauhasen liikatoiminta ja oireet

Kilpirauhasen liikatoiminta voi jäljitellä muita sairauksia, joten se saattaa joskus olla hankala tunnistaa. Potilaalla voi olla useita oireita samaan aikaan.

Yleisimmät oireet

  • laihtuminen, lisääntynyt ruokahalu

  • sydänoireet (nopeutunut ja/tai epäsäännöllinen syke, tykyttely)

  • lisääntynyt hikoilu, lämmönsietokyvyn huononeminen (saunassa ei ole enää kiva olla)

  • lämmin, kostea iho

  • suurentunut kilpirauhanen

  • uupumus, lihasheikkous

  • käsien tärinä

  • hermostuneisuus, ahdistuneisuus, univaikeudet

  • lisääntynyt suolen toiminta, ripuli

  • kuukautiskierron muutokset

  • silmäoireet (esim. silmien pullistuminen ulospäin, kuivuus, punoitus, näköhäiriöt)

Vanhuksilla sairauden merkit ovat usein lievempiä tai niitä on vähemmän. Heillä oireena saattaa olla esimerkiksi vain kohonnut syke, alentunut lämmönsietokyky tai poikkeava väsymys.


 

Aiheuttaja


Suurimman osan kilpirauhasen liikatoiminnasta aiheuttaa autoimmuunisairaus nimeltään Basedowin tauti, jota kutsutaan myös Gravesin taudiksi. Siinä ihmisen oman immuunijärjestelmän tuottamat vasta-aineet käyvät erehdyksessä kilpirauhasen kimppuun kiihdyttäen tyroksiinin tuotantoa.

Potilaat ovat usein 30—40-vuotiaita naisia.

Basedowin taudin syntymiseen vaikuttaa luultavasti ainakin perinnöllinen alttius. Joskus virusinfektio tai stressi saattaa olla laukaiseva tekijä.

Toksinen kyhmystruuma on harvinaisempi liikatoiminnan aiheuttaja. Siinä osa yliaktiivisten kilpirauhassolujen muodostamista kyhmyistä alkaa tuottaa liikaa tyroksiinia.

Potilaat ovat yleensä 5060-vuotiaita ja heillä on ollut kilpirauhasen suurentuma jo pitkään.

Myös toksinen adenooma, joka on hyvänlaatuinen kilpirauhaskasvain, tuottaa liikaa tyroksiinia.

Tietyt kilpirauhastulehdukset voivat aiheuttaa ylimääräisen rauhaseen varastoidun tyroksiinin vuotamisen verenkiertoon.

Joskus taas liikatoiminnan syy on kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) liikatuotanto aivolisäkkeen kasvaimesta.

Myös liiallinen jodin saanti, esim. merilevästä, saattaa aiheuttaa hypertyreoosia.

Diagnoosi

Kilpirauhasen liikatoimintaa epäiltäessä potilas haastatellaan ja hänelle suoritetaan kliininen tutkimus.

Kilpirauhanen tunnustellaan huomioiden sen muoto, koko, mahdolliset kyhmyt ja aristus.

Diagnoosi perustuu kuitenkin yleensä laboratoriokokeisiin.

Potilaalta otetusta verinäytteestä tutkitaan kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) sekä vapaan tyroksiinin (T4V) ja tarvittaessa trijodityroniinin (T3V) pitoisuudet. Useimmiten TSH-arvo on pieni ja T4V- ja/tai T3V-arvot suurentuneita.

Joissakin tapauksissa potilaalle tehdään niin sanottu gammakuvaus yksittäisen kilpirauhaskyhmyn tutkimiseksi.

Epäselvissä tilanteissa voidaan suorittaa vielä kilpirauhasen kertymämittaus tai ultraäänitutkimus ohutneulanäytteineen.

Kilpirauhasen liikatoiminta ja hoito

Radiojodihoito on yleensä ensisijainen vaihtoehto.

Suun kautta kerta-annoksena otettu radioaktiivinen jodi etsiytyy kilpirauhaseen, jossa se aiheuttaa kilpirauhasen pienentymisen ja oireiden vähenemisen noin 2—3 kuukauden kuluessa.

Jodia voidaan antaa hyväkuntoisille lievää kilpirauhasen liikatoimintaa sairastaville potilaille pelkän samanaikaisen beetasalpaajalääkityksen kanssa.

Ennen radiojodihoitoa annetaan kuitenkin usein tyreostaattilääkitys. Tyreostaatit ovat kilpirauhasen toimintaa estäviä lääkkeitä, jotka vähentävät sen hormonituotantoa (esim. karbimatsoli).

Jos potilas on raskaana, hänellä on silmäoireita tai kyseessä on lapsi, käytetään ensimmäisenä hoitona yleensä pitkäaikaista tyreostaattilääkitystä (11,5 vuotta).

Kilpirauhanen voidaan leikata, jos se on hyvin suuri ja aiheuttaa paineoireita henki- tai ruokatorveen tai siinä epäillään olevan syöpä.

Beetasalpaajia, kuten esimerkiksi propranololia ja metoprololia voidaan käyttää oireenmukaisena hoitona yksinään ja muiden hoitojen yhteydessä. Ne laskevat nopeutunutta sykettä, lievittävät hikoilua, vapinaa ja hermostuneisuutta.

Seuranta

Radiojodi- tai leikkaushoidon jälkeen osalle potilaista kehittyy kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi joskus vuosienkin kuluttua. Heitä on syytä seurata määräajoin koko loppuelämän. Seurannassa voi käyttää veren TSH-pitoisuuden määritystä.

Periytyvyys

Osa kilpirauhasen liikatoimintaa aiheuttavista tiloista on perinnöllisiä.

Keskimäärin puolelta niistä, joiden lähisukulaisella on pitkäaikainen autoimmuunisairaus, löytyy kilpirauhasvasta-aineita. Jotkut ihmiset perivät alttiuden saada liikatoiminta, mutteivät koskaan itse sairastu.

Tutkimuksissa on löydetty harvinainen, perinnöllinen kilpirauhasen liikatoiminnan muoto, joka johtuu TSH-reseptorigeenin rakenteellisesta muutoksesta eli mutaatiosta.

Kilpirauhasen liikatoiminta ja yleisyys

Suomessa kilpirauhasen liikatoimintaa esiintyy noin 1 prosentilla väestöstä (lapsilla noin 0,01 prosentilla).

Kilpirauhasen liikatoiminnan tavallisin aiheuttaja on Basedowin tauti, joka kattaa noin 70 prosenttia tapauksista

Ennuste

Kilpirauhasen liikatoiminta on yleensä hoidettavissa oleva ja nykyään harvoin kuolemaan johtava sairaus.

Hoidon seurauksena potilaalle voi kehittyä kilpirauhasen vajaatoiminta (etenkin radiojodi- tai leikkaushoidossa).

Myös liikatoiminta voi uusiutua, varsinkin tyreostaattihoidon jälkeen.

Lähteet

Välimäki M et al. Endokrinologia, 1. painos 2000. Kustannus Oy Duodecim, Hämeenlinna 2000

Heistaro S et al. Therapia Fennica, 8. laitos 1997. Kandidaattikustannus OY, Forssa 1997

Kunnamo I et al. Lääkärin käsikirja, 7., uudistettu painos 2004. Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä 2004

MedlinePlus. Thyroid diseases: Hyperthyroidism

MayoClinic.com. Hyperthyroidism

Reuters Health. Hypothyroidism

Tarkastajalääkäri on tarkistanut tekstin 19.10.2010.

Tietoa kilpirauhasesta

Tutustu myös näihin artikkeleihin

Kilpirauhassairaudet - tietopaketti

Liiallinen kilpirauhashormoni voi vahingoittaa sikiötä

Kilpirauhanen voi oireilla piilevästi

Laboratoriotutkimus: Tyroksiini (S-T4)

Laboratoriotutkimus: Tyreotropiini (S-TSH)

Kilpirauhasen vajaatoiminta on yhteydessä sepelvaltimotautiin

Kilpirauhasen liikatoiminta tulisi hoitaa vajaatoiminnaksi

Kilpirauhashormoni: laihduttaa nopeasti, mutta tuskin pysyvästi

Testaa itsesi

Kilpirauhasen omatoiminen tutkiminen

Lääkäriltä kysyttyä

Lue lääkärin vastauksia kysymyksiin kilpirauhasesta

Etsi lisää tietoa aiheesta

Hae lisää tietoa kilpirauhasesta

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.