Ruma ja suuriluinen nainen

[Vieras]

Minulla on ongelmana liian suuret luut esim. päänympärykseni on 58,5-59 cm joka on naiselle suhteettoman suuri. Kengänki koko on 42. Kasvojenpiirteetkin ovat suhtettoman leveät/pitkät ja voimakkaat, varsinkin huomiotaherättävät leukaperät ja leuankärki (koukkuleuka). Maskuliinisuutta on ulkonäössäni suuri kokoisten luideni ja kasvonpiirteideni lisäksi lisäksi mm. karvoitus, vaikka muuten en mielestäni kärsi liiasta testoteroonista koska kuukautiseni ja fyysinen kehitykseni on ollut normaalia eikä esim. ääneni ole koskaan ollut matala vaan ihan normaali naisen ääni.

Tiedän ettei asialle voi mitään, mutta se varmaan kertoo jonkinlaisesta sairaudesta tai epämuodostuneisuudesta. Luustoni on harvinaisen suurta ja pakasua kun ottaa huomioon, etten silti ole kovin pitkä (164cm) niin tuo luuston koko on outoa. Onkohan sille mitään omaa nimitystä sairaudessa?

Se aiheuttaa masennusta ja sen etten uskalla liikkua paljoakaan ihmisten parissa vaan pysyttelen "piilossa" sisällä. Ihmiset yleensä tuijottavat pitkään ja haukkuja olen saanut kuulla ikäni rumuudestani ja massiivisesta koostani, vaikka muuten olen normaalipainoinen. Tämä kaikki on aiheuttanut sen, että olen tullut vuosien saatossa todella araksi ja häpeän ulkomuotoani niin paljon, että se estää normaalin elämisen.

[Vieras]

Jatkaisin vielä, että siinä mielessä aika outoa, että pään ympärys on noinki iso kun takaraivoni on melko suora sekä otsani suora ja matalahko.

[Vieras]

Rakas "Ruma ja suuriluinen nainen",

Taakkasi ulkomuotoosi liittyen kuulostaa minusta todella raskaalta. Tuntuu pahalta puolestasi, kun kerrot kokevasi noin suurta kelvottomuutta. Luulen ymmärtäväni sinua jotenkin, koska itsekin olen tuskaillut oman ulkonäköni sekä miehuuteen ja naiseuteen liitettyjen ulkonäköodotusten kanssa.
Tuntuu, että viihdeteollisuus ja -kulttuuri tuo yhä rajummin ja harkitsemattomammin esille voimakkaita ulkonäköihanteita, joihin moni helposti tulee verranneeksi itseään. Tällaisten ihanteiden voimakas esilläolo ja näkyvyys on mielestäni valitettavaa: eikö olisi terveempää, että ihminen hyväksyisi itsensä ja tulisi hyväksytyksi pikemminkin omana epätäydellisenä itsenään kuin ulkoapäin tulevat jopa epärealistisen korkeat vaatimukset täyttäneenä?

Haluaisin jättää sinulle kaksi ajatusta. Ensimmäisenä tuli mieleeni, että saatatko olla jossain määrin masentunut. Tätä tulin ajatelleeksi mm. siitä, kun kirjoitit jääväsi kotiin "neljän seinän sisälle" ulkonäkösi häpeämisen takia. Toivon vilpittömästi, että et jäisi yksin, jos kertomasi asiat painavat mieltäsi liian usein tai liian paljon. Valtakunnallinen Terveysneuvonta, puh. 09 10023 (24h) voi arvioida tilannettasi ja vointiasi sekä neuvoa sinua eteenpäin.
Toiseksi haluaisin vakuuttaa sinulle, että vaikka tunteesi väittäisivät vastaan, niin sinä itse kuitenkin olet rakas, ainutlaatuinen ja arvokas ihminen! Alla olevan linkin lyhyt video ehkä kykenee paremmin vakuuttamaan sinua arvostasi. Video kertoo rakkaudesta, joka kantaa, antaa turvan ja hyväksyy ihmisen omana itsenään: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi!

[Hattivatti]

Hei! Kiinnitin huomiota kysymykseesi, koska olen itsekin isokokoinen ja etenkin isopäinen nainen. Pääni ympärys on 61 cm, hartiat leveät ja käsivarret paksummat kuin useimmilla miehillä. Liikunta on auttanut minua hyväksymään itseni ja kiinteyttänyt vartaloani, niin että näytä sopusuhtaisemmalta. Hiusten muodolla ja leikkauksella pystyy häivyttämään isoa päätä ja meikillä varjostamaan kasvoja hoikemman näköiseksi. Myös hyvin istuvilla ja vartalolle sopivilla vaatteilla on merkitystä. Älä jää kotiin eristyksiin, vaan aloita itseäsi kiinnostava harrastus ja tapaa ystäviäsi. Jos tämä aiheuttaa ahdistusta, niin ota yhteys psykologiin ja pyydä lähetettä kehonkuvaa vahvistavaan fysioterapiaan. Itseäni on auttanu myös mindfullnes-harjoitukset, jooga ja meditaatio Onnea!

[Aloittaja]

Itselläni ei olisi niinkään paljon ongelmia, mutta palaute ja vihamieliset katseet muilta ihmisiltä saavat minut vetäytymään pois ihmisten parista. Kun katsotaan pitkään (suoranaisesti tuijotetaan naama hämmennyksen vallassa) ja oudoksuen ja osa pudistelee päätään niin eihän sitä enää tunne itseään normaaliksi millään lailla. Kyse ihan kaikenikäisistä ihmisistä jotka ovat antaneet jopa suoraa palautetta rumasta kummalisesta ulkonäöstäni tai pikemminkin kasvoistani.

Itsehän en voi ulkoinäölleni mitään, miksi siis minua sen vuoksi syrjitään ja halveksitaan?

[Kohtalonsisar]

Minulla on sama tilanne. Varsinkin miehet halveksivat minua syvästi rumuuteni tähden.
Keski-ikäiset ja vanhat ukot ovat pahimpia. Nuoret eivät halveksi minua.
En aio enää loppuelämäni ajan kulkea juurikaan ihmisten ilmoilla.
Kauemmas matkustan vain pakon sanelemana.

Elän erakkona korvessa ja minusta se on ok.
Jos joku ukko kolistelee ovella, pakenen toiseen huoneeseen piiloon ja ylipäätään
välttelen heitä muutenkin.

Luulisi, että alle 50-vuotias ihminen haluaisi olla muiden ihmisten joukossa,haluaisin kyllä,
mutta ei kannata. En halua jatkuvasti palata himaan täysin lyötynä.
Olen tehnyt ratkaisuni ja olen siihen erittäin tyytyväinen, mutta tämä elämänmuoto ei sovi kaikille.

En pidä miehiä ihmisinä. Voitte tietenkin vastata jos haluatte. Näkemykseni on, että heidän perustarpeensa ovat nämä: syödä ja naida ja tehdä väkivaltaa. Siinä kaikki. Jos he höpisevät rakkaudesta, se tarkoittaa pelkkää naimista, ei muuta. Heillä ei ole mitään tunteita, paitsi viha ja inho. He eivät ole ihmisiä, he ovat alin kasti maan päällä. Halveksin heitä syvästi.Minun mittani tuli täyteen. Tästä lähtien joka ikinen urputtaja ja halveksija saa saman paskan päällensä minulta moninkertaisena. Itse asiassa nautin siitä. Minusta tuli hirviö. Sitä saa mitä tilaa. Jos kerjää verta nenästään niin ok. Sopii minulle. En mene kirurgille. Minun kasvonpiirteitäni ei aleta vuolemaan. Elämä on lyhyt, en ole ikuisuuksiin erakkona. Kaikki me kuolemme. Tämä on asenteeni, muu ei auta minua. Kokeilin kaikki keinot. Minulla on ihan hyvä olla. Kaikkeen tottuu. Tuntuu aika oudolta enää elää sosiaalista elämää, lopulta sitä ei enää kaipaa. Hyvä kohtalotoveri. Haluaisin auttaa sinua, mutta en pysty. Minulla ei ole enää keinoja itsenikään suhteen. Tässä olemme. Kuka meitä auttaa? Jos pääset terapiaan, että saat keinot, mene. Minä en päässyt terapiaan, tai minua ei päästetty. Kauniilla ja normaaleilla on etuoikeudet elämässä, ei rumilla. Kaikki myötätuntoni on juuri sinun puolellasi, koska tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu. En sääli itseäni. Hankin oman elämänmuodon, välttelen ikäviä tyyppejä ja vastaan takaisin samalla mitalla. Älkää tehkö samoin. Jos voitte toimia ihmisimäisesti, toimikaa. Minun sietokykyni loppui. Joten otin asenteen ja kaikki on nyt hyvin. Kyse on asennearvoista. Kun ei voi enää tehdä mitään, on otettava käyttöön asennearvot. Tämän henkilön kirjoihin kannattaa perehtyä: Viktor E. Frankl. Siellä saa eväitä asennearvoihin.

[Vieras]

Kohtalonsisarelle . . olen samaa mieltä, että kun muu ei enää auta niin parasta piiloutua pois ihmisten parista. Minä teen juuri niin eli en mene lainkaan enää ihmisten pariin. Onneksi saan apua kaupassa käyntiin, mutta yritän vältellä niin paljon muiden ihmisten kohtaamisia kuin suinkin. Joskus ajattelin sanoa esim. kaupassa tujottaville jotain todella ilkeää, mutta jotenki sain hillityksi itseni. Enää minua ei nähdä kaupassa eikä missään. Talvet ovat onneksi helpompia silloin voi peittää itsensä kaulahuiveilla ja hupulla joten ainakin silloin voi käydä hieman haukkaamssa metsässä raitista ilmaa.

Minua tuijottaa kaiken ikäiset ihmiset todella häpeilemättä ja ilmeistä näkee mitä he ajattelevat, se ei jäänyt mitenkään epäselväksi. Pahinta tämäkin, että joskus kun kaupassa oli joku reilusti yli 100 kiloinen nainen ja minä kumminki olen hoikka niin eipä tämä lihava saanut osakseen lainkaan katseita samalla lailla kuin minä koska tuolla lihavalla naisella oli normaali naisen luusto ja kasvonpiirteet lihavuudestaan huolimatta, mutta minua sen sijaan tuijotetettiin todella paheksuen ja jopa vihamielisesti.

No voin vain toivoa, ettei tämä elämäni kovin pitkään enää jatku täällä, tosin en nyt niin kovin vanha vielä, mutta kuoleman odottelu tuntuu pitkältä kun ei ole elämänhalua lainkaan vaan pekkkää kärsimystä. Tietenkin olisin jo aikaa sitten tehnyt itsemurhan, mutta en kykene ja se on kaikkein pahinta, nyt joutuu vain kärsimään ja odotella sitä kuolemaa. Ehkä seuraavassa elämässä saan olla normaalin tai jopa kauniin näköinen. Nykyinen elämäni on pelkkä huono vitsi ja kaikki jotka sanovat, että elämä on elämisen arvoista ei tiedä mitään millaista elää rumana naisena täällä.

[Heidi]

Hei kaikki,

en oikein ymmärrä millä tavalla pidätte itseänne RUMINA? Onko todella että olette rumia? Kun mielestäni on todella vaikea sanoa kenestäkään, että on ruma. On kauniimpia mutta suoranaisesti rumia? hmm On ihmisiä, jotka eivät hoida itseään esim. likaiset hiukset, huono leikkaus, hapsottavat latvat jne. mutta nekin jos laittaisivat hiuksensa siisteiksi eivät olisi rumia. Monet ihmiset pitävät itseään aivan turhaan rumina. Ajattele miten meidän mielestämme esim joku julkkis on ulkonäköpaineiden ja huonon itsetunnon takia pitänyt itseään rumana, vaikkapa Marilyn Monroe. Kauneus on suhteellista, mutta aivan varmaa on, että epävarmuus, vetäytyminen ja jatkuva luulo että jokainen arvio sinut rumaksi kiinnittää huomiota ja luulet se on koska sinua pidetään rumana. Meitä on moneksi, joten erilaisuus ei ole rumuutta. Toivon teille kaunista syksyä ja olen todella pahoillani, mikäli jotkut todellakin loukkaavat muita ihmisiä sanomalla heitä rumiksi. Pää pystyyn ja etsikää aurinkoa jostain elämään!
parhain terveisin Heidi

[Vieras]

Heidi et varmasti ole niitä todella rumia nähnyt koska he eivät enää liiku ihmisten ilmoilla vaan pysyvät piilossa, siksi voi näyttää katukuvassa, ettei oikein rumia edes ole olemassakaan. Oikein rumalla ihmisellä ei auta enää edes se, että on ihannepainoinen, siisti, puhdas, siistit ja kauniit vaatteet tai jopa upeat hiukset ja meikit naamsasa, ne saavat vain oikeastaan näyttämään vielä hirveämmältä, lähinnä tulee mieleen iso korsto mies joka yrittänyt laittautua naiseksi. Ja vaikkei aina itseä muistaisi pitää ruman niin heti kyllä siitä muistutetaan menit minne tahansa. Näin se vain on. Hyvää syksyä vain kaikille ulkonäköön katsomatta.