Jalkasieni

Rihmasienten eli dermatofyyttien aiheuttamaa ihon tulehdusta kutsutaan silsaksi tai tineaksi. Rihmasienet elävät ihmisen ihon sarveisaineessa iholla, hiuksissa, karvoissa ja kynsissä. Silsataudit kuuluvat sieni-infektioihin ja ovat hyvin yleinen tautiryhmä. Kaikki ihmiset altistuvat silsasienille, mutta vain osa saa tartunnan ja sairastuu näkyvästi. Geneettiset tekijät vaikuttavat tartunnan saamiseen, kuitenkin työolosuhteet, harrastukset, hiostavat vaatteet ja kengät sekä ikä ovat tärkeimpiä silsatautien aiheuttajia.

Jalkasienen aiheuttaja


Jalkasilsan eli jalkasienen tyypillisimmät aiheuttajat ovat Trichophyton- tai Epidermophyton- sienisukujen lajit ja näistä tarkemmin vielä Trichophyton rubrum tai Trichophyton mentagrophytes. Näille lajikkeille altistuminen yhdessä huonojen hygieniaolosuhteiden, hiertävien kenkien tai vaateiden kanssa voi saada aikaan silsa-infektion. Myös korkea ikä ja sitä kautta heikentyneet puolustusmekanismit taudinaiheuttajia vastaan altistavat silsataudeille. Lemmikki- ja kotieläimien kantamat silsataudit tarttuvat helposti myös ihmiseen. Taudin aktiivisessa vaiheessa, usein infektion alussa mukana on myös bakteeri-infektio, joka pahentaa tulehdusta.

Jalkasienen oireet


Jalkasilsa eli jalkasieni esiintyy yleisimmin pikkuvarpaan ja sen viereisen varpaan varvasvälissä.

Tavallisimmat oireet ovat voimakas kutina, ihon punoitus, ihorikko tai yleisemmin iho on haljennut varvasvälissä ja iho on ns. vereslihalla. Myös rakkulat ovat mahdollisia taudin alkuvaiheessa.

Alussa jalkasilsa voi olla oireeton, mutta vähitellen varvasvälit alkavat kutista ja alueella voi tuntua kipua. Infektio voi levitä muihin varvasväleihin tai läheiselle iholle. Sieni-infektio voi aiheuttaa varpaiden päälle hilseilevän ihottuman, jalkapohjan iholla sieni aiheuttaa kroonista hilseilyä ja joskus punoitusta ja / tai rakkulointia ihottuman reuna-alueilla. Jalkaterän sieni-infektioihin voi liittyä erityisesti sormien sivuilla tai kämmenissä sijaitsevat pienet rakkulat, ns. mykidit. Sekä varvasvälin että jalkaterän sieni-infektiota voi vielä vaikeuttaa lisäksi bakteeri-infektio, jolloin kyseessä oleva alue turpoaa, vetistää, punoittaa, hilseilee ja sitä peittää kellervä karsta.

Diagnostiikka


Jalkasilsa eli jalkasieni tunnistetaan lähes aina pelkän oirekuvan ja potilaan haastattelun perusteella, jolloin esille tulee usein jokin altistava tekijä (työolosuhteet, harrastus). Tarvittaessa diagnoosi perustuu kuitenkin taudinaiheuttajan osoittamiseen ja tunnistamiseen sieniviljelyn ja mikroskoopin avulla.

Näyte otetaan ihottuma-alueen laidalta, jossa sienen kasvu on luultavimmin aktiivista. Tätä edeltää aina ihottuman huolellinen puhdistaminen. Näyte lähetetään laboratorioon, jossa se viljellään erilaisille kasvualustoille. Näyteenoton edellytys on se, ettei tutkittavaa aluetta ole edeltävinä viikkoina hoidettu sienilääkevoiteilla.

Jalkasienen hoito

Jalkasilsan eli jalkasienen hoito perustuu lääkkeelliseen hoitoon, mutta myös jalkahygienialla ja hengittävien kenkien -ja vaatteiden käytöllä on roolinsa silsainfektioiden hoidossa ja ehkäisijöinä. Kenkiin käytettävien desinfektioivien aineiden tehosta ei ole selvää tietoa.

Tavanomainen varvasvälisilsa hoidetaan ensisijaisesti ulkoisesti, emulsiovoiteilla, puutereilla ja / tai liuoksilla. Terbinafiini on yleisimmin käytetty lääkeaine, sen teho perustuu sen silsasieniä tuhoavaan vaikutukseen. Sitä käytetään geelinä, liuoksena tai emulsiovoiteena, joka levitetään ohueksi kerrokseksi infektioalueen päälle ja se tehoaa lähes kaikkiin silsamuotoihin. Ellei ulkoinen paikallishoito ole riittävä jalkasilsan hoitoon, lisätään lääkitykseen sisäinen lääkitys (flukonatsoli, itrakonatsoli tai terbinafiini), jonka kesto vaihtelee yleensä 2-4 viikkoon. Mikäli tauti on levinnyt kynteen, tablettihoito on pidempi, kuudesta viikosta kolmeen kuukauteen. Jos ihottuma-alueella on voimakas tulehdusreaktio, voidaan hoitoon alkuvaiheessa käyttää voidetta, joka sisältää sienilääkkeen lisäksi kortikosteroidia.

Lääkehoito voi aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten makuaistin heikentymistä, maksan toiminnan häiriöitä ja lääkeaineihottumaa. Myös muiden mahdollisesti käytössä olevien lääkkeiden vaikutukset voivat muuttua lääkityksen kanssa.

Seuranta


Jalkasilsa eli jalkasieni ei normaalisti vaadi seurantaa. Joissakin tapauksissa silsainfektio kroonistuu ja pitkäaikainenkaan lääkitys ei tunnu tehoavan. Tällaisissa tapauksissa seuranta on suositeltavaa. Myös silsa-lääkityksen määräminen potilaille, joilla on odotettavissa mahdollisia yhteisvaikutuksia muun lääkityksen kanssa, vaatii seurantaa.

Periytyvys


Geneettisillä tekijöillä on osoitettu olevan merkitystä erityisesti kynsi- ja jalkapohjasilsan esiintyvyydessä. Kuitenkin muut altistavat tekijät (ks. edellä) silsatauti- tartunnoissa ovat merkittävämpiä.

Jalkasienen yleisyys


Jalkasilsa on erittäin yleinen ja sitä esiintyy noin 10 %:lla väestöstä, erityisesti miesten keskuudessa. Lapsilla silsatauteja tavataan vain harvoin.

Ennuste


Ennuste vaihtelee yksilöllisesti. Toisilla silsainfektiot, erityisesti jalka- ja kynsisilsat, uusiutuvat ja pitkäaikaistuvat, kun taas toisilla yksi paikallinen emulsiovoide-kuuri on riittävä.

Lähteet


Duodecim (1998), Ihotaudit, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä. Duodecim (2000)
Yleislääkärin käsikirja, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä
Ihon sienitaudit - Therapia Fennica, Kandidaattikustannus

Tarkastajalääkäri on tarkistanut artikkelin sisällön 23.9.2010.

Lue lisää:

Kutinaa ja punoitusta varvasväleissä

Kynsisieni voi olla vaikeahoitoinen

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.