Iho on ihmisen suurimpia elimiä ja sillä on tärkeä merkitys sekä suojana ulkoisia ärsykkeitä vastaan että mm. kuona-aineiden erittymisessä(hiki) ja lämmönsäätelyssä. Ikääntyessä ihon rakenne ja toiminnalliset ominaisuudet muuttuvat solujen luonnollisen surkastumisen seurauksena. Tämä on yksi vanhenemisen yleispiirteistä ja ilmenee kaikilla ihmisillä ennemmin tai myöhemmin; ihon ohentuminen nopeutuu ihmisen täytettyä 70 vuotta. Erilaisilla lääkevalmisteilla ja voiteilla voidaan hoitaa ja korvata jossakin määrin ikääntymisen vaikutuksesta muuttuneita ihon ominaisuuksia. Kuitenkin muutokset ovat palautumattomia ja kuuluvat vanhenemiseen.

Ihon rakenne

Iho koostuu kolmesta eri kerroksesta:

• epidermis eli orvaskesi on ihon uloin kerros

• dermis eli verinahka koostuu kollageenistä ja elastiinista sekä sisältää mm. verisuonia ja hermoja

• subkutis eli ihonalainen kudos liittää ihon pintakerrokset alla oleviin kudoksiin ja toimii rasvan varastointipaikkana

Ihon tehtävät

Iholla on monia erilaisia tehtäviä:

• suoja kemiallisia tekijöitä, UV-säteilyä ja kulumista vastaan

• veden haihtumisen säätely, lämmönsäätely

• suoja bakteereita ja muita taudinaiheuttajia vastaan

• tuntoaistimusten (tunto, kipu lämmin, kylmä) välittäminen

Aiheuttaja ja oireet

Ihon ikääntyessä sen hoitamat toiminnot hidastuvat ja ihon rakenne muuttuu. Solujen uusiutuminen, talin ja hien eritys hidastuu, puolustuskyky heikkenee, lämmönsäätely ja tuntoaistimukset häiriintyvät.
 

Vanhusten ihon uloimman kerroksen, sarveiskerroksen, solumäärä vähenee. Se ohenee ja irtoaa herkästi; siihen syntyy täten pinnallisia vaurioita, kuten haavaumia. Haavaumien syntyminen johtuu myös ihonalaisen verisuonituksen heikentymisestä. Heikentynyt verisuonitus osaltaan hidastaa haavan paranemista. Myös ihonalaiset verenpurkaumat yleistyvät verisuonimuutosten takia.
 

Orvaskedessä ja verinahkassa sijaitsevien, pigmentaatiosta huolehtivien solujen (melanosyytit) määrä vähenee. Ihosta tulee alttiimpi auringon vaikutuksille, kuten palamiselle.
 

Kollageeni on elimistön proteiini eli valkuaisaine, jonka säikeitä on verinahkassa verkkomaisesti rakentuneena. Tämä rakenne antaa iholle lujuutta ja mahdollistaa sen liikkumisen. Toisen proteiinin (elastiini) muodostamat säikeet mahdollistavat ihon venytyksen ja erityisesti ihon palautumisen venytyksen jälkeen normaaliin muotoonsa. Näiden rakenteiden välissä verinahkassa on soluja ja kudoksia, jotka pystyvät sitomaan vettä.
 

Ikääntyessä nämä rakenteet menettävät ominaisuutensa, iho muuttuu vähemmän taipuisaksi ja kimmoisaksi. Vesimäärän vähentyessä iho muuttuu kuivemmaksi, ryppyisemmäksi ja ohuemmaksi. Ikääntyessä ihonalainen kudos ohenee, mikä aiheuttaa ihon riippumisen. Tätä lisää myös samanaikainen lihasten surkastuminen.
 

Myös hiukset, häpykarvoitus, kainalo- ja rintakarvoitus harvenevat iän myötä. Tämä johtuu karvatuppien määrän vähentymisestä. Hiusten harmaantuminenkin on merkki ikääntyvästä ihosta, sen aiheuttaa pigmenttiä tuottavien melanosyyttien rappeutuminen.
 

Myös ihossa sijaitsevien hermopäätteiden määrä pienenee. Varsinkin tunto (esim. sormenpäissä) voi olla alentunut.
 

Erityisesti naisilla iän mukana havaittava ihomuutos on myös ihon laskimoiden laajentuminen. Tämä muutos on havaittavissa sinertävinä kiemuroina, erityisesti jalkojen alueella, nilkassa ja säärissä.

Diagnoosi

Ikääntyvä iho on enemmänkin luonnollinen vanhenemiseen liittyvä ilmiö, ei sairaus. Muutokset ovat silmämääräisesti nähtävillä ja helposti havaittavissa. Kuitenkin jos nuoren ihmisen iho näyttää paljon ikäistään vanhemmalta, tulee pitää mielessä eräät perinnölliset taudit, joihin liittyy ihon ennenaikaista vanhenemista.

Hoito

 
Ikääntyvän ihon hoito perustuu valistukseen ja omahoitoon. Ihon kuivuutta voidaan hoitaa erilaisilla ihon kosteutta lisäävillä rasvoilla ja voiteilla. Laskimovaivoihin on saatavilla pinnallisesti verihyytymiä liuottavia voiteita, kuitenkin liikunta on tähän vaivaan paras hoito. Liikunta paitsi auttaa laskimovaivoihin, myös hidastaa lihasten surkastumista. Auringonvalolta suojautuminen on olennaista, ja sen voi toteuttaa hakeutumalla varjoon, välttämällä keskipäivän petollista aurinkoa sekä käyttämällä suojaavaa vaatetusta yhdistettynä riittävän voimakkaisiin suojavoiteisiin. Auringon UV-säteet paitsi aiheuttavat ihosyöpää ja erilaisia pigmenttivirheitä, myös nopeuttavat elastiinisäikeiden rappeutumista. Käsien pesu saippualla kuivattaa usein käsiä, mikä lisää kutinaa ja ihon halkeilua. Tupakointi heikentää ääreisverenkiertoa ja siten edesauttaa verisuonimuutosten ilmaantumista, ja sillä on todettu olevan myös ihon kollageenia rappeuttavaa vaikutusta. Tupakoinnin lopettaminen on siksi aina suositeltavaa.

Seuranta

Ihon ikääntymisestä johtuvat oireet, kuten vaikeat haavaumat ja ihottumat, voivat joskus vaatia lyhytaikaista seurantaa. Normaalitapauksissa seuranta ei kuitenkaan ole tarpeen.

Periytyvyys

Ikääntyvä iho on luonnollinen vanhenemiseen kuuluva ilmiö. Joihinkin perinnöllisiin sairauksiin liittyy kuitenkin ihon ennenaikaista vanhenemista. Näitä ovat mm. Progeria ja Wernerin syndrooma.

Linkit

Terveen ihon rakenne – Iholiitto ry

Ihotauti.net - Raimo Suhonen
Iholiitto ry

Lähteet

Ihon rakenne, Anne Soikkeli
Duodecim (1998), Yleislääkärin käsikirja, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Duodecim (1998), Ihotaudit, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Duodecim (1993), Geriatria, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Tarkastajalääkäri on tarkistanut artikkelin sisällön 23.9.2010.