Hiustenlähtö ja kaljuuntuminen

hiustenlähtö ihonhoitoIhmisen hiukset eivät kasva jatkuvasti, vaan niiden normaaliin kasvun kiertoon kuuluu noin 2-6 vuotta kestävä kasvukausi, jota seuraa noin 3-4 kuukauden mittainen lepokausi, jonka aikana hius putoaa pois. Hiuksista noin 85 prosenttia on kasvuvaiheessa ja noin 15 prosenttia lepovaiheessa. Normaalisti kierron seurauksena noin 70-100 hiusta irtoaa päivittäin. Toisinaan hiuksia saattaa irrota enemmän joko paikallisesti tai läiskittäisesti.
Hiustenlähdön yleisin muoto on androgeneettinen eli miestyyppinen kaljuuntuminen, ja seuraavaksi yleisimmät ovat akuutti ja krooninen telogeeninen (syynä esim. stressi) tukanlähtö ja pälvikalju. Lähes kaikki suomalaiset, niin miehet kuin naisetkin, kaljuuntuvat miestyyppisesti. Varsin tehokkaita hoitokeinoja ovat paikallishoito minoksidiililiuoksella tai finasteridi-tabletti suun kautta otettuna. Kaljuuntumista voidaan korjata myös kosmeettisen kirurgian avulla.
Lyhytaikaista akuuttia telogeenistä tukanlähtöä ei tarvitse hoitaa, vaan se korjaantuu lopulta ajan kanssa itsekseen hiustenlähtöä aiheuttavan tekijän poistuessa. Krooninen telogeeninen tukanlähtö on keski-ikäisten naisten tauti. Pälvikalju taas on ilmeisesti autoimmuunitauti, ja siinä hiukset kasvavat vuoden kuluessa takaisin joko osittain tai kokonaan lähes kaikille. Paikallinen steroidihoito on turvallinen hoito, josta on vähäistä hyötyä.
Ihmisellä hiusten lämmittävä merkitys on hyvin vähäinen, psykologinen merkitys sitäkin suurempi. Pohjoismaalaiset miehet ovat yleensä huolestuneita hiusten ja karvojen vähäisyydestä, tummat etelämaalaiset naiset taas niiden runsaudesta.

Miestyyppinen kaljuuntuminen

Miestyyppisessä tukanlähdössä hiukset tavallisesti harventuvat ensin ohimoilta ja päälaelta ja niiden tilalle tulee villamaista karvoitusta. Tämäntyyppinen hiustenlähtö on suomalaisessa perimässä niin tavallinen, sitä esiintyy jossain määrin miltei kaikilla miehillä ja yli 50-vuotiailla naisilla. Selvää kaljuuntumista on todettavissa joka toisella 50-vuotiaalla miehellä.
Androgeenisen kaljuuntuminen on seurausta miessukupuolihormoneiden ja perinnöllisen taipumuksen yhteisvaikutuksesta. Naisilla kaljuuntumisen taustalla voi olla munasarjojen monirakkulatauti, ja siihen voivat vaikuttaa niin mies- kuin naissukupuolihormonit. Tyypillisen etenemisen ja ilmiasun lisäksi diagnoosiin pääsemiseksi ei yleensä tarvita koepalaa päänahasta tai laboratoriotutkimuksia, mutta jos naispotilaalla on esiintynyt kuukautishäiriöitä, gynekologinen tutkimus ja joskus hormonimääritykset ovat aiheellisia.

Androgeenisen kaljuuntumisen lääkehoito

Päivittäinen pesu on tärkeää, sillä kaljuuntuvien miesten ja naisten päänahka on useimmiten liian rasvainen ja he potevat ns. tali-ihottumaa. Yksinkertaisin hoitokeino on päänahan pesu ketokonatsolia (hiivasienilääke) sisältävällä sampoolla 1-2 kertaa viikossa ja lisäksi pesu tavallisella shampoolla muina viikonpäivinä.
Finasteridi on toimiva lääke miestyyppisen kaljuuntumisen hoidossa, vaikka sen pääasiallinen käyttöaihe onkin eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, tosin suurempina annoksina. Se estää testosteronin muuttumisen aktiiviseen muotoonsa. Valtaosalla lääkkeen käyttäjistä hiustenlähtö ainakin pysähtyy, hiukset paksuuntuvat ja noin puolella käyttäjistä kasvaa jonkin verran lisää hiuksia menetettyjen tilalle. Niin finasteridi kuin minoksidiilikin näyttäisivät olevan tehokkaampia ensisijaisesti päälaelta kaljuuntuville kuin ohimoilta kaljuuntuville. Molempien lääkkeiden teho on sitä parempi, mitä nuorempi käyttäjä on. On myös näyttöä siitä, että finasteridin yhdistäminen minoksidiiliin olisi pelkkää finasteridihoitoa tehokkaampi vaihtoehto. Finasteridilla ei ole todettu merkittäviä haittoja, mutta harvoin käyttäjillä voi esiintyä seksuaalitoiminnan häiriöitä, kuten alentunutta seksuaalista halukkuutta. Oire kuitenkin korjaantuu nopeasti mikäli lääkitys lopetetaan. Lääkityksen tulokset näkyvät 3-6 kuukauden kuluttua ja hoitoa tulee jatkaa pysyvästi, sillä tilanne palaa lähtötasolle 9-12 kuukauden kuluessa lääkityksen lopetuksesta. Finasteridi soveltuu vain miesten adrogeneettisen hiustenlähdön hoidoksi.
Toinen hoitokeino on 2- tai 5 % minoksidiililiuos, joka laajentaa ihoverisuonia, mutta muuten sen vaikutusmekanismia ei tunneta tarkasti. Lääke auttaa parhaiten alle 35-vuotiailla, joilla tukka lähtee etenkin päälaelta. Se on toimiva lääke myös naisille, jotka kaljuuntuvat miestyyppisesti. Käytön aloittamisen jälkeen tehon huomaa noin neljässä kuukaudessa. Tutkimusten mukaan noin puolella käyttäjistä esiintyy merkittävää hiusten uusiokasvua. Minoksidiililiuosta tulee käyttää kahdesti päivässä jatkuvasti, sillä uudet hiukset irtoavat puolessa vuodessa hoidon lopettamisen jälkeen. Lääkkeen haittapuolina ovat korkeahko hinta ja hiusten tahmaantuminen. Minoksidiilia saa apteekista myös ilman reseptiä.

Akuutti ja krooninen telogeeninen hiustenlähtö

Tämän hiustenlähdön akuutti muoto on varsin tavallista esimerkiksi ehkäisypillereiden käytön lopettamisen ja synnytyksen jälkeen. Hiustenlähtö on tavallista myös vakavan tulehdussairauden tai voimakkaan stressin jälkeen. Hiusten irtoaminen loppuu kuitenkin ilman hoitoa muutamassa kuukaudessa, ja hiuksia ilmaantuu normaalimäärä muutamien viikkojen kuluessa. Tästä johtuen tarkemmat tutkimukset ovat tarpeettomia.
Kroonisessa telogeenisessä tukanlähdössä hiuksia alkaa irrota äkillisesti ilman selvää syytä. Samalla hiusten läpimitta pienentyy. Hiuksia irtoaa vaihtelevasti vuosien mittaan, eniten ohimoilta kuten miestyyppisessä kaljuuntumisessa. Tämä on miltei yksinomaan keski-ikäisten ja vanhempien naisten vaiva. Kroonisen telogeenisen tukanlähdön ja pälvikaljun erottaminen toisistaan on usein vaikeaa, mutta pälvikaljussa hiuksia lähtee lyhyessä ajassa selvästi enemmän. Pitkällä aikavälillä hiukset harvenevat pysyvästi, mutta välillä hiukset saattavat lisääntyäkin. Koska kilpirauhassairaudet aiheuttavat joskus tämän tyyppistä kaljuuntumista, kroonista telogeenistä hiustenlähtöä potevilta tarkistetaan usein kilpirauhasarvot verikokein. Valitettavasti hoitoyrityksistä ei juuri ole apua.

Pälvikalju

Pälvikaljussa hiukset lähtevät läiskittäin, läiskien koon vaihdellessa parista millimetristä muutamaan senttiin. Pälvikaljua pidetään autoimmuunitautina, ja joskus se liittyy muihin autoimmuunitauteihin, kuten reumatauteihin ja kilpirauhasen tulehdukseen. Useimmilla potilailla on lisäksi atooppista taipumusta. Pälvikalju liittyy mahdollisesti myös stressiin. Se on myös osittain periytyvä.

Pälvikaljussa hiustenlähtö loppuu yleensä ilman hoitoa muutamassa kuukaudessa ja hiukset kasvavat yleensä vuoden kuluessa takaisin joko kokonaan tai osittain. Huonon ennusteen merkkejä ovat nuori ikä, nopea hiustenlähtö, suuret kaljut läiskät tai hiustenlähtö koko päästä sekä taudin esiintyminen suvussa.

Rohdosvalmisteet, luontaistuotteet ja erilaiset hiustenhoitovalmisteet ovat tehottomia pälvikaljun hoidossa. Itsehoitolääkkeenä saatava minoksidiililiuos mahdollisesti nopeuttaa hiusten kasvua, muttei muuten vaikuta pälvikaljuun.

Mikäli hiustenlähtö on erittäin runsasta, voi lääkäri määrätä yhdestä kahteen kuukauteen kestävän sisäisen kortisonikuurin. Kortisoni rauhoittaa päänahan tulehdusta ja lopettaa hetkellisesti hiustenlähdön. Lopputuloksen kannalta tällä hoidolla ei ole mitään merkitystä.

Ulkoisesti käytetystä vahvasta kortisoniliuoksesta saattaa olla jonkin verran hyötyä.

Muista hoidoista tai PUVA-valohoidoista (psoraleeni & ultravioletti A-säteily) ei liene mainittavaa hyötyä.

Mikäli pälvikalju on hyvin laaja, on mahdollista käyttää peruukkia. Maksusitoumuksen peruukin hankintaan voi pyytää omasta terveyskeskuksesta.

Pälvikaljun alkamista tai uusiutumista ei ole mahdollista ehkäistä mitenkään.

Muut kaljuuntumista aiheuttavat syyt

Useat lääkkeet aiheuttavat hiustenlähtöä, joka onneksi parantuu itsekseen lähes aina. Näitä lääkkeitä ovat etenkin solunsalpaajat sekä psoriasiksen hoitoon käytetty asitretiini, mutta lievää hiustenlähtöä on kuvattu myös mm. ketokonatsolin ja flukonatsolin sisäisen käytön yhteydessä.
Aliravitsemus (teollisuusmaissa lähinnä vanhukset ja laihduttajat) heikentää hiusten kasvua ja voi aiheuttaa hiustenlähtöä.
Kilpirauhasen vajaatoiminnassa iho on harmaa, kuiva ja kimmoton, jolloin tukka harvenee. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäiltäessä tulee määrittää seerumin tyreotropiinipitoisuus.
Poninhäntä ja muu kiristävä kampaus harventaa hiuksia etenkin ohimoilta, kuten myös jatkuva liiallinen hiusten käsittely ja vetäminen. Myös päänahkaa arpeuttavat sairaudet ja vammat aiheuttavat paikallista tukanlähtöä.

Kaljuuntumisen kirurgiset hoitomuodot

Leikkaushoitoa käytetään lähinnä miestyyppisessä ja arpeuttavassa kaljuuntumisessa. Päänahkaa voidaan venyttää ja kalju alue poistaa tai voidaan myös siirtää karvaista ihoa (esimerkiksi niskasta) kaljuun kohtaan. Siirretyt hiukset pysyvät niin kauan kuin ne pysyisivät alkuperäisessä paikassaankin.
Viitteet
Hannuksela Matti, Katsaus, Aikakauskirja Duodecim 2000;116(7):729-35
Lääkärin tietokannat, Duodecim 2002

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.