Ihon bakteeri-infektiot

Terve, ehjä iho on hyvä suoja bakteereita vastaan, mutta pienenkin haavan kautta iholle voi päästä bakteeri, joka aiheuttaa ärhäkän tulehduksen. Ihon yleisimpiä bakteeri-infektioita ovat ruusu, selluliitti, märkärupi, ektyyma, karvatuppitulehdus, paise, kynsivallintulehdus ja borrelioosi. Tyypillisiä aiheuttajia ovat Staphylococcus aureus ja Streptococcus pyogenes. Hoito vaihtelee tilanteen mukaan tihennetystä puhdistuksesta aina suonensisäiseen antibioottihoitoon ja paiseen kirurgiseen avaukseen.

Ruusu ja selluliitti

Ruusu ja selluliitti eroavat toisistaan infektion syvyyden perusteella. Ruusu (ks. kuvia) on ihon ja ihonalaiskudoksen bakterielli eli bakteeriperäinen infektio. Yleisimmät aiheuttajat ovat A- ja G-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki (eli tehokkaasti punasoluja hajottava streptokokki-bakteeri). Oireina ovat tyypillisen bakteeri-infektion tapaan punoitus, kuumotus, turvotus ja voimakas kipu sekä kuume ja yleistilan lasku. Ihomuutos leviää nopeasti, ja siihen saattaa ilmestyä rakkuloita ja nekroottisia eli kuolioisia haavaumia. Ruusun tyyppipaikka on sääri, ja taustalta tavallinen infektioportti on jalkasilsan aiheuttama ihorikko varvasvälissä. Esim. rintasyöpäkirurgian ja sitä seuranneen lymfödeeman eli imunestekierron häiriön seurauksena ruusu voi tulla myös yläraajaan. Selluliitti (ks. kuvia) ulottuu ruusua syvemmälle ihonalaiseen rasvakudokseen. Tavallisimmat aiheuttajat ovat beetahemolyyttinen streptokokki ja stafylokokki tai nämä yhdessä.

Ruusun erotusdiagnostisena vaihtoehtona tulee muistaa mm. syvä laskimotukos. Ruusun ja selluliitin välinen erotusdiagnostiikka ei ole olennaista, sillä niiden hoito on sama, mutta niistä on erotettava nekrotisoiva faskiitti, joka vaatii aina kirurgista hoitoa. Ruusun hoito toteutetaan pääasiassa suonensisäisenä antibioottihoitona. Tyypillisen ruusun hoitoon voidaan käyttää G-penisilliiniä, mutta mikäli epäillään stafylokin komplisoimaa infektiota, ensisijainen antibiootti on toisen polven kefalosporiini. Näin menetellään myös penisilliiniallergikoiden kanssa. Hoidon kesto ensimmäisen ruusun kohdalla kolme viikkoa, komplisoituneissa tapauksissa pidempään.

Märkärupi

Märkärupi (ks. kuvia) on lasten yleisin ihoinfektio, joka esiintyy joskus epidemioina esim. päiväkodeissa. Yleisin aiheuttaja on Staphylococcus aureus ja tyyppipaikka kasvot, joilta infektio leviää kosketustartuntana ympäri kehoa. Tauti esiintyy joko rakkuloiden kera tai ilman.

Märkäruven hoitona ovat tiheät kylvetykset, jolloin ruvet irtoavat. Lievissä infektioissa paikallishoito on yhtä tehokas kuin systeemihoito (lääkkeen käyttö niin, että se vaikuttaa verenkierron välityksellä), paikallishoitovalmisteista esim. fusidiinihappo on hyvä. Laaja-alaisessa sekä hiusten ja parran alueelle sijoittuvissa infektioissa käytetään systeemihoitona ensisijaisesti kefalosporiineja 7-10 päivän kuureina.

Ektyyma

Ektyyma (ks. kuvia) eli märkäruven syvä muoto on ihoinfektio, jossa iholle tulee aluksi märkärakkula, jonka kohdalle kehittyy syvä rupi. Ruven alla on kipeä haavauma, joka paranee arpeutumalla. Ektyyman aiheuttaa tavallisimmin A-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki. Sille saattavat altistaa huono hygienia, huono ravinto ja syyhy sekä esim. atooppiseen ihottumaan liittyvä rikki revitty ihottuma. Hoito on sama kuin märkäruvessa.

Karvatupentulehdus

Karvatupentulehdusta eli follikuliittia (ks. kuvia) esiintyy hiuspohjassa ja kaikilla karvaisilla ihoalueilla.  Se voi olla pinnallinen infektio, jolloin märkäpesäke näkyy karvatupen suulla, tai syvemmällä sijaitseva papula. Tavallisin aiheuttaja on Staphylococcus aureus.

Pinnalliseen karvatuppitulehdukseen riittää paikallinen hoito. Alueet pestään saippualla tai happamilla ihonpuhdistusaineilla ja niille levitetään antibakteerista emulsiovoidetta tai 2 % rikkiä sisältävää emulsiovoidetta. Laaja tai syvä karvatupentulehdus vaatii systeemihoidon. Ensisijainen vaihtoehto on ensimmäisen polven kefalosporiini.

Paise

Ihopaise (ks. kuvia) on karvatupen syvä, nekrotisoiva infektio, jossa ihoon kertyy märkää. Tavallisin aiheuttaja on Staphylococcus aureus. Paisetaudissa eli furunkuloosissa potilaalla on samaan aikaan useita tällaisia paiseita (ks. kuvia), ja karbunkkelista eli paiseryhmästä puhutaan, kun lähekkäiset paiseet yhtyvät (ks. kuvia). Paiseen kasvaessa märkä pullistaa ihon pintaa koholle ja iho on punainen ja arka. Paiseen kypsyessä ihoalue nekrotisoituu ja paise purkautuu, jolloin paise voi levitä ulkoisesti.

Paiseiden hoito on kirurginen avaus. Isojenkaan paiseiden kohdalla ei aina tarvita antibioottia. Antibioottihoitoa puoltavat kuume ja yleisoireet, laaja paise ja merkittävä kudosvaurio, paise sijaitsee riskialueella kuten nenän seudussa (keskushermostoinfektioriski) tai potilaalla on immuunipuolustusta heikentävä sairaus tai lääkitys tai esim. tekonivel. Ensisijainen vaihtoehto on ensimmäisen polven kefalosporiini. Toistuvissa infektioissa kiinnitetään huomio hygienian parantamiseen.

Kynsivallintulehdus

Kynsivallintulehdus jaetaan akuuttiin (ks. kuvia) ja krooniseen (ks. kuvia) muotoon. Akuutissa tilanteessa oireina ovat kynnenvierusturvotus, punoitus ja kipu. Taustalla on haavauma tai sisään kasvanut kynsi. Aiheuttaja on yleensä stafylokokki. Krooniselle kynsivallintulehdukselle altistaa kosteus. Se ilmenee kynsivallin punoituksena, turvotuksena tai puuttumisena. Taustalla on usein stafylokokin ja Candida albicansin aiheuttama sekainfektio.

Kynsivallintulehduksen hoitovaihtoehtoina ovat joko paikallishoidot (kynnen päivittäinen kylvetys kaliumpermanganaatilla ja paikallisantibiootti) tai rajuissa tapauksissa systeeminen antibiootti. Taudinkuvasta riippuen märkäpesäkkeen avaus tai kynnen kiilaekskiisio (poistoleikkaus) voi olla tarpeen.

Borrelioosi

Borrelioosi on punkin (ks. kuvia) levittämän Borrelia burgdorferi -spirokeetan aiheuttama yleissairaus, jonka tyypilliset iholöydökset (ks. kuvia) ovat tärkeitä diagnoosin kannalta. Välittömästi pureman jälkeen iholle voi ilmestyä punoittava, kutiava ihomuutos, joka ei kuitenkaan ole erythema migrans (EM). EM ilmestyy iholle 3-30 päivän kuluttua puremasta, mikäli tartunta on tapahtunut. EM on vähintään viisi senttimetriä laajuudeltaan, ja se jatkuu tai laajenee. Muutos on kutiamaton ja punoittava, ja sen keskellä voi aluksi olla koholla oleva punoitus. Myöhemmin EM:n levitessä rengasmaisesti keskikohta vaalenee. Muutos voi olla joskus kymmeniä senttimetrejä halkaisijaltaan ja hankalasti havaittavissa.

Erythema migransin hoitoon käytetään ensisijaisesti amoksisilliinia. Penisilliiniallergiset hoidetaan doksisykliinilla. Iho-oireen tulisi parantua 1-3 viikossa. Mikäli näin ei tapahdu, potilas on ohjattava jatkoselvittelyihin. On esitetty, että kolmen päivän kuluttua puremasta otettu 200 milligramman kerta-annos doksisykliiniä voi estää EM:n kehittymisen.

Lähteet:

Hannuksela ym., Ihotaudit, Duodecim  2011

Käypä hoito, Ihon bakteeri-infektiot

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle: