Hiustenlähtö

Ihmisen hiukset eivät kasva jatkuvasti, vaan niiden normaaliin kasvun kiertoon kuuluu noin 2-6 vuotta kestävä kasvukausi, jota seuraa noin 3-4 kuukauden mittainen lepokausi, jonka aikana hius putoaa pois. Hiuksista noin 85 prosenttia on kasvuvaiheessa ja noin 15 prosenttia lepovaiheessa. Normaalisti kierron seurauksena noin 70-100 hiusta irtoaa päivittäin. Toisinaan hiuksia saattaa irrota enemmän joko paikallisesti tai läiskittäisesti.

Hiustenlähdön yleisin muoto on androgeneettinen eli miestyyppinen kaljuuntuminen, ja seuraavaksi yleisimmät ovat akuutti ja krooninen telogeeninen (syynä esim. stressi) tukanlähtö ja pälvikalju. Lähes kaikki suomalaiset, niin miehet kuin naisetkin, kaljuuntuvat miestyyppisesti. Varsin tehokkaita hoitokeinoja ovat paikallishoito minoksidiililiuoksella tai finasteridi-tabletti suun kautta otettuna. Kaljuuntumista voidaan korjata myös kosmeettisen kirurgian avulla.

Lyhytaikaista akuuttia telogeenistä tukanlähtöä ei tarvitse hoitaa, vaan se korjaantuu lopulta ajan kanssa itsekseen hiustenlähtöä aiheuttavan tekijän poistuessa. Krooninen telogeeninen tukanlähtö on keski-ikäisten naisten tauti. Pälvikalju taas on ilmeisesti autoimmuunitauti, ja siinä hiukset kasvavat vuoden kuluessa takaisin joko osittain tai kokonaan lähes kaikille. Paikallinen steroidihoito on turvallinen hoito, josta on vähäistä hyötyä.

Ihmisellä hiusten lämmittävä merkitys on hyvin vähäinen, psykologinen merkitys sitäkin suurempi. Pohjoismaalaiset miehet ovat yleensä huolestuneita hiusten ja karvojen vähäisyydestä, tummat etelämaalaiset naiset taas niiden runsaudesta.

Miestyyppinen kaljuuntuminen

Miestyyppisessä tukanlähdössä hiukset tavallisesti harventuvat ensin ohimoilta ja päälaelta (kuva) ja niiden tilalle tulee villamaista karvoitusta. Tämäntyyppinen hiustenlähtö on suomalaisessa perimässä niin tavallinen, sitä esiintyy jossain määrin miltei kaikilla miehillä ja yli 50-vuotiailla naisilla (kuva). Selvää kaljuuntumista on todettavissa joka toisella 50-vuotiaalla miehellä.

Androgeenisen kaljuuntuminen on seurausta miessukupuolihormoneiden ja perinnöllisen taipumuksen yhteisvaikutuksesta. Naisilla kaljuuntumisen taustalla voi olla munasarjojen monirakkulatauti, ja siihen voivat vaikuttaa niin mies- kuin naissukupuolihormonit. Tyypillisen etenemisen ja ilmiasun lisäksi diagnoosiin pääsemiseksi ei yleensä tarvita koepalaa päänahasta tai laboratoriotutkimuksia, mutta jos hedelmällisessä iässä olevalla naispotilaalla on esiintynyt kuukautishäiriöitä, gynekologinen tutkimus ja joskus hormonimääritykset ovat aiheellisia.

Androgeenisen kaljuuntumisen lääkehoito

Päivittäinen pesu on tärkeää, sillä kaljuuntuvien miesten ja naisten päänahka on useimmiten liian rasvainen ja he potevat ns. taliköhnäihottumaa. Yksinkertaisin hoitokeino on päänahan pesu ketokonatsolia (hiivasienilääke) sisältävällä sampoolla 1-2 kertaa viikossa ja tavallisella sampoolla suoritettava pesu kaikkina muina viikonpäivinä.

Finasteridi on toimiva lääke miestyyppisen kaljuuntumisen hoidossa, vaikka sen pääasiallinen käyttöaihe onkin eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, tosin suurempina annoksina. Se estää testosteronin muuttumisen aktiiviseen muotoonsa. Valtaosalla lääkkeen käyttäjistä hiustenlähtö ainakin pysähtyy, hiukset paksuuntuvat, ja myös uusia hiuksia saattaa kasvaa menetettyjen tilalle. Niin finasteridi kuin minoksidiilikin näyttäisivät olevan tehokkaampia ensisijaisesti päälaelta kaljuuntuville kuin ohimoilta kaljuuntuville. On myös näyttöä siitä, että finasteridin yhdistäminen minoksidiiliin olisi pelkkää finasteridihoitoa tehokkaampi vaihtoehto. Finasteridilla ei ole todettu merkittäviä haittoja, mutta harvoin käyttäjillä voi esiintyä seksuaalitoiminnan häiriöitä, kuten alentunutta seksuaalista halukkuutta. Oire kuitenkin korjaantuu nopeasti mikäli lääkitys lopetetaan. Lääkityksen tulokset näkyvät 3-6 kuukauden kuluttua ja hoitoa tulee jatkaa pysyvästi, sillä tilanne palaa lähtötasolle 9-12 kuukauden kuluessa lääkityksen lopetuksesta. Finasteridi soveltuu vain miesten adrogeneettisen hiustenlähdön hoidoksi.

Toinen hoitokeino on 2- tai 5-prosenttinen minoksidiililiuos, joka laajentaa ihoverisuonia, mutta muuten sen vaikutusmekanismia ei tunneta tarkasti. Lääke auttaa parhaiten alle 35-vuotiailla, joilla tukka lähtee etenkin päälaelta. Se on toimiva lääke myös naisille, jotka kaljuuntuvat miestyyppisesti. Käytön aloittamisen jälkeen tehon huomaa noin neljässä kuukaudessa. Tutkimusten mukaan noin 50 %:lla käyttäjistä esiintyy merkittävää hiusten uusiokasvua. Minoksidiililiuosta tulee käyttää kahdesti päivässä jatkuvasti, sillä uudet hiukset irtoavat puolessa vuodessa hoidon lopettamisen jälkeen. Lääkkeen haittapuolina ovat korkeahko hinta ja hiusten tahmaantuminen. Minoksidiilia saa apteekista myös ilman reseptiä.

Akuutti ja krooninen telogeeninen hiustenlähtö

Tämän tukanlähdön muoto on varsin tavallista esimerkiksi ehkäisypillereiden käytön lopettamisen ja synnytyksen jälkeen. Tukanlähtö on tavallista myös vakavan tulehdussairauden tai voimakkaan stressin jälkeen. Hiusten irtoaminen loppuu kuitenkin ilman hoitoa muutamassa kuukaudessa, ja hiuksia ilmaantuu normaalimäärä muutamien viikkojen kuluessa. Täten tarkemmat tutkimukset ovat tarpeettomia.

Kroonisessa telogeenisessä tukanlähdössä hiuksia alkaa irrota äkillisesti ilman selvää syytä. Samalla hiusten läpimitta pienentyy. Hiuksia irtoaa vaihtelevasti vuosien mittaan, eniten ohimoilta kuten miestyyppisessä kaljuuntumisessa. Tämä on miltei yksinomaan keski-ikäisten ja vanhempien naisten vaiva. Kroonisen telogeenisen tukanlähdön ja pälvikaljun erottaminen toisistaan on usein vaikeaa, mutta pälvikaljussa hiuksia lähtee lyhyessä ajassa selvästi enemmän. Pitkällä aikavälillä hiukset harvenevat pysyvästi, mutta välillä hiukset saattavat lisääntyäkin. Koska kilpirauhassairaudet aiheuttavat joskus tämän tyyppistä kaljuuntumista, kroonista telogeenistä hiustenlähtöä potevilta tarkistetaan usein kilpirauhasarvot verikokein. Valitettavasti hoitoyrityksistä ei juuri ole apua.

Pälvikalju

Pälvikaljussa hiukset lähtevät läiskittäin, läiskien koon vaihdellessa parista millimetristä muutamaan senttiin (kuva). Pälvikaljua pidetään autoimmuunitautina, ja joskus se liittyy muihin autoimmuunitauteihin, kuten reumatauteihin ja kilpirauhasen tulehdukseen. Useimmilla potilailla on lisäksi atooppista taipumusta. Pälvikalju liittyy mahdollisesti myös stressiin. Se on myös osittain periytyvä.

Pälvikaljussa hiustenlähtö loppuu yleensä ilman hoitoa muutamassa kuukaudessa ja hiukset kasvavat yleensä vuoden kuluessa takaisin joko kokonaan tai osittain. Huonon ennusteen merkkejä ovat nuori ikä, nopea hiustenlähtö, suuret läiskät tai hiustenlähtö koko päästä sekä taudin esiintyminen suvussa.

Hoidossa käytetään paikallisesti ärsyttäviä kemikaaleja, paikalliskortikosteroideja, UV-valoa, minoksidiililiuosta, voimakkaita kosketusallergeeneja, ihonsisäisiä kortikosteroidiruiskeita tai suun kautta otettavia steroideja. Hoidon kesto ja tulokset vaihtelevat, ja sivuvaikutuksina voi esiintyä mm. ihon surkatumista. Suun kautta otettavia steroideja käytetään lääkärin harkinnan mukaan vain silloin, jos hiuksia lähtee runsaasti koko pään alueelta. Tämä hoito voi pelastaa potilaan peruukkivaiheelta, mutta taudin lopulliseen kuvaan sillä ei ole merkitystä - hiukset kasvavat takaisin ilman steroidejakin, jos ovat kasvaakseen.

Muut kaljuuntumista aiheuttavat syyt

Useat lääkkeet aiheuttavat hiustenlähtöä, joka onneksi parantuu itsekseen lähes aina. Näitä lääkkeitä ovat etenkin solunsalpaajat sekä psoriasiksen hoitoon käytetty asitretiini, mutta lievää hiustenlähtöä on kuvattu myös mm. eräiden suun kautta otettavien sienilääkkeiden käytön yhteydessä.

Aliravitsemus (teollisuusmaissa lähinnä vanhukset ja laihduttajat) heikentää hiusten kasvua ja voi aiheuttaa tukanlähtöä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa iho on harmaa, kuiva ja kimmoton, jolloin tukka harvenee. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäiltäessä tulee määrittää seerumin tyreotropiinipitoisuus.

Poninhäntä ja muu kiristävä kampaus harventaa hiuksia etenkin ohimoilta, kuten myös jatkuva liiallinen hiusten käsittely ja vetäminen. Myös päänahkaa arpeuttavat sairaudet ja vammat aiheuttavat paikallista tukanlähtöä.

Kirurgiset hoitomuodot

Leikkaushoitoa käytetään lähinnä miestyyppisessä ja arpeuttavassa kaljuuntumisessa. Päänahkaa voidaan venyttää ja kalju alue poistaa tai voidaan myös siirtää karvaista ihoa (esimerkiksi niskasta) kaljuun kohtaan. Siirretyt hiukset pysyvät niin kauan kuin ne pysyisivät alkuperäisessä paikassaankin.

Linkit

Terveyskirjasto: Hiustenlähtö

Therapia Fennica: Päänahka ja hiukset

Viitteet

Hannuksela Matti, Katsaus, Aikakauskirja Duodecim 2000;116(7):729-35

Lääkärin tietokannat, Duodecim 2002

Tarkastajalääkäri on tarkistanut artikkelin sisällön 23.9.2010.

Lue lisää:

Miksi hiuksia lähtee liikaa ja mitä tehdä?

Hiuksia päässä tänään, huomenna vielä enemmän

Onko tukka miehen mittari

Hilsettä päässä

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.