Pietarissa järjestettiin kampaajien ja partureiden Itä-Euroopan Mestaruuskilpailut 19.-20.5.2012. Suomesta mukana kilpailemaan lähtivät Jana Vösa, Mira Keränen, Beda Sirainen sekä Carita Ahola. Valmentajana heillä toimi allekirjoittanut.
Työkaverimme kertoi asiakkaalle ennen kilpailuja, että tytöt lähtevät kilpailemaan ja ne kisatyöt ”vain föönataan” siellä lavalla. Katkaisin jutun siihen ja sanoin, että kyllä siellä tytöt tekevät ihan pikkusen paljon enemmän kuin föönaavat hiukset lavalla. Nyt haluan hieman raottaa mitä kaikkea todellisuudessa tapahtuu ennen kilpailuja.
Kolme viikkoa ennen kisoja saimme tiedon Hair&Beauty Finlandilta, että MM-kilpailujen karsinnat järjestetään Pietarissa. Siitä alkoi kaaos. Ensimmäinen urakka oli päättää mitä tullaan tekemään. Onneksi olimme juuri olleet SM-kisoissa joiden jälkeen olimme jo lyöneet lukkoon hieman sitä mitä seuraavaksi tehdään, joten jatkoimme siitä. Linjan valmiiksi saattaminen oli sitten alkua harjoituspäiden leikkaamiselle. Koska aikaa oli vähän, lupasin auttaa tyttöjä niiden leikkaamisessa ja sille uhrasimme yhden lauantain. Lauantain aikana saimme leikattua kaikki kolme pääkaupunkiseudun tyttöjen harjoituspäätä. Siitä alkoi treeniputki. Jotta emme olisi huonompia, kun hiihtomaajoukkue, niin harjoituskautta varjosti ripuli-oksennustaudit ja kiire töissä. Siitä huolimatta kaikki treenasivat henki hieverissä kelloon katsomatta.
Valmistautumiseen kaiken kaikkiaan kuuluu ihme asioita, pitää muistaa hiuskorut, timantit, korvakorut, hiuslisäkkeet, vaatetus, liimat, teipit, nuppineulat, hakaneulat, hiuslakat, kiiltosuihkeet, syväpuhdistavat shampoot, oikeat harjat, kammat, harjoituspään jalat, harjoituspään pöytäjalat (jotka muuten oli ihan custom made hitsattu). Tässä vain pieni muistilista mitä kaikkea pitäisi muistaa, eikä siltikään kaikki tule mieleen saati sitten mukaan matkalle!
Kilpailupäivän aamuna vatsat olivat kaikilla kuralla ja kaikista tuntui, että kaikessa oli vain kiire, kiire, kiire. Messupaikalle piti lähteä hyvissä ajoin ennen töiden alkua ja kisaa ennen oli jännitys käsin kosketeltavaa. Jo lavalle pääsyä odotellessa ihmiset kävivät kuvaamassa aivan mielettömän paljon tyttöjen töitä, suurin syy tähän oli täysin uudet värit, joita ei oltu vielä ennemmin nähty kilpalavoilla. Hämmästykseksemme myös ranskalaiset olivat valinneet juuri saman värityksen hieman erilailla maustettuna. No siinä kuvattavana tyttöjen oli hyvä yrittää rentoutua ja kehittää omaa keskittymiskykyään. Keskittyminen on kaiken a ja o sillä sen puuttuessa lavalla voi tapahtua ihan mitä tahansa. Joskus on kilpailijalla tullut jopa niin kova ramppikuume, että koko työ on unohtunut, eikä siinä ole enää mitään tehtävissä. Tällä kertaa ei ihan niin huonosti käynyt, onneksi.
Molemmat kilpailutyöt menivät oikein hienosti kaikilla treeniaikaan nähden, mutta itkuilta ei tälläkään kerralla vältytty. Ensin yhden kilpailutyön jalka oli vinossa liikaa väärään suuntaan, kun tämä saatiin seuraavana yönä kuumaliimalla ja sytkällä hotellihuoneessa korjattua, niin seuraavan päivän yhdessä työssä kävi köpelösti, kun 15 sekuntia ennen työn loppua hiuslisäkkeen kiinnitys petti ja koko hiuslisäke valui alas kuin lehmän häntä. Korjausyritykset olivat turhia, sillä lavatuomarit valvoivat lavaa kuin haukat ja olivat valmiita antamaan virhepisteitä yliajan tekijöille.
Molempien töiden jälkeen oli mahtava seurata miten paljon ihmiset tykkäsivät Suomalaisten töistä ja olivat innokkaita kuvaamaan niitä. Monta kertaa heidät pysäytettiin ja pyydettiin saada ottaa kuva kilpailutyöstä ja tekijästä.
Messuilla on aina ihanaa katsella muiden kilpailijoiden töitä ja samalla miettiä, miten itse voisi tehdä samankaltaisen työn, mutta vieläkin paremmin. Mielenkiintoista on seurata muiden valmistautumista ennen kisaa ja samalla seurata mitä työvälineitä heillä on mukana ja mitä mahdollisia tekniikoita he käyttävät keskittymiseen. Takahuoneissa voi nähdä keskittymisharjoitusten kirjon aina meditaatiosta konjakkiin. Kukin omalla tavallaan. Varsikin valmistautuminen fantasiakilpailuun on kovaa tuunaamista ja nytkin näimme mielettömän maestron, joka kokosi upeaa luomustaan korkeilta tikapuilta ylettyäkseen seisovan mallin ns. katolle viimeistelemään nutturaa. Ilmeisesti puvun kanssa ei pystynyt istumaan. Yksi fantasiatyö oli saanut inspiraation Victorias Secret showsta, kun kommentoin asiasta tekijälle, hän oli todella mielissään, että oli onnistunut ideassaan niin, että se tunnistettiin. Miehille mielenkiintoa tarjosi bodypainting, josta löytyi yksi malli yläosa täysin koristeltuna Swarowskin kristalleilla, muuten ilman rihman kiertämää pelkkä meikki yllään. Kukin siis tavallaan.
Mietimme roudarimme Jennan kanssa moneen kertaan, että mitä kaikkea oikeasti pitäisi olla mukana kilpailuihin lähtiessä. Tulimme siihen tulokseen, että ainakin hyvin varustettu työkalupakki liimoin, ilmastointiteipein, rautaleikkurein sekä tietenkin täysvarusteltu ompelusetti olisi aika kova sana. Nyt alkaakin kova pakkausluettelon tekeminen syksyn Milanon MM-kilpailuja varten, jotta joukkueella olisi kaikki tarvittava varmasti mukana. Lisäksi olemme tehneet lupauksen, että tällä kertaa kaikki on valmiina jo hyvissä ajoin ennen kilpailuja, ettei stressitaakka ole liian suuri viime hetkellä. Tämän lupauksen ole toki kuullut vuoden 1984 MM-kilpailuista lähtien, jolloin olin ensikertaa mukana kilpailuissa ulkomailla (toki ikää oli 10v.) eikä se lupaus ole vielä koskaan pitänyt, millään joukkueella.
Nyt siis kilpailutiimimme alkaa treenaamaan MM-kisoja varten ja uutena valmentautumismenetelmänä toimii Facebookin oma suljettu ryhmä, johon kilpailijat täyttävät treenikalenteria arvioilla sekä kysymyksillä, mutta näistä tulevassa Terve.fi blogeissa enemmän! –Maria Haanpää, Kampaajamestari, Yrittäjä
