Miten ehkäistä urheiluvammoja?

Urheilussa syntyvät vammat voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan: urheilun yhteydessä sattuvat tapaturmat ja rasitusvammat.

Tapaturmien ehkäisyssä paras keino lienee terve järki. Kaikkia tapaturmia ei kuitenkaan pystytä koskaan ehkäisemään, mutta niiden aiheuttamia vammoja voidaan lieventää.

Sääntöjen tunteminen ja omien rajojensa tietäminen kuuluu yhteisvastuullisesti valmentajalle, urheilijalle ja nuorten ollessa kyseessä, vanhemmille: jääkiekkoon kuuluu taklaaminen, mutta ei toisten pelaajien tahallinen vahingoittaminen. Asianmukaiset suojat lienevät itsestäänselvyys.

Urheilijoiden, joiden lajiin kuuluu kontakti, luulisi loukkaantuvan useammin ja herkemmin, kuin ns. pehmeiden lajien harrastajat. Esimerkkinä voisi mainita jääkiekkoilijat ja amerikkalaisen jalkapallon harrastajat. Näissä lajeissa tiedostetaan tapaturma-alttius ja siihen varaudutaan jo ennakolta, mitä ei välttämättä muisteta ei-kontakti lajeissa.

Väsynyttä tai loukkaantunutta urheilijaa ei pidä peluuttaa tai juoksuttaa kohonneen tapaturma-alttiuden takia. Tuskin kenenkään ura on riippuvainen yhdestä pelistä tai lenkistä.

Yleensä lajien harrastajat ja valmentajat tiedostavat oman lajinsa ongelmat, niihin ei välttämättä jakseta/viitsitä puuttua tarpeeksi aikaisin, tai joskus se puulaaki mestaruus tuntuu vain liian houkuttelevalta.
 

Oikea suoritustapa ehkäisee vammoja


Rasitusvammat syntyvät tyypillisesti liian nopean ja yksipuolisen harjoittelun seurauksena.

Liian nopeasti urheiluun palanneen akuutti vamma saattaa joskus myös kroonistua keskeneräisen paranemisprosessin seurauksena.

Oikeat suoritusvälineet ovat tärkeässä osassa myös rasitusvammojen ehkäisyssä, kuten esim. tukeva juoksukenkä.

Kaikissa lajeissa tulisi muistaa monipuolisuus, joka nostaa etenkin nuorten harjoittelumotivaatiota. Tavallinen lenkki on mukava katkaista kuntopiirillä ja uimari katselee kaakelin sijasta mieluusti rantalentis-kenttää.

Oikea suoritustapa on oleellista etenkin lajeissa, joissa elimistö joutuu lyhytaikaisesti poikkeuksellisen voimien kohteeksi, kuten kaikki heittolajit.

Yleensä valmentajat, lajinsa asiantuntijoina, tuntevat oman lajinsa tyyppivammat. Valmentajien vastuulle, lähes aina, jää harjoitusten, verryttelyjen ja venyttelyiden muokkaaminen sellaisiksi, että tyypillisiltä vammoilta vältyttäisiin.

Omatoimisen harrastajan kannattaa tutustua lajiinsa, kuten usein käykin harrastuksen muuttuessa vakavammaksi ja siten vamma-alttiuden kasvaessa. Kilpailuiden ja harjoituksien jaksottaminen siten, että palautumista ja lepoa tulee tarpeeksi, on myös tärkeää.

Ammattiurheilijat ovat luku erikseen. Heidän kohdallaan riskianalyysi on täysin erilainen ja on tärkeää, että urheilija saa totuudenmukaista tietoa vammastaan.
 

Hoito suunnitellaan yksilöllisesti


Vammojen sattuessa oikea hoito on tärkeää. Vanha kolmen koon sääntö, eli kylmä, kompressio (puristus) ja kohoasento on äkillisten tapaturmien ensihoidon kulmakivi.

Rasitusvammojen pitkittyessä ja varsinkin kun pelkkä lepo ei vie kipua pois, on syytä kääntyä asiantuntijan puoleen. Rasitusvammat vaativat erittäin harvoin leikkaushoitoa, fysioterapialla lienee suurempi sija pitkittyneiden kiputilojen hoidossa. Joskus tarvitaan myös lääkehoitoja.


Huippu-urheilijat valmentajineen turvautuvat turhan usein ”puukkoon”, joka tosin voi joissakin tapauksissa tuoda krooniseenkin vaivaan avun.

Eturistisiteen vammat

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.