Eturauhassyövän erilaistumisaste ja pahanlaatuisuus vaihtelee suuresti: tauti voidaan todeta sattumalöydöksenä oireettomalta potilaalta muun toimenpiteen (esim. eturauhasen höyläys) yhteydessä. Toisaalta se voi toteamishetkellä olla jo levinnyt ja voidaan todeta etäispesäkekipujen perusteella.
Nykyisin eturauhasen terveyttä voidaan tutkia verinäytteestä otettavan prostataspesifisen antigeenin (PSA) arvon avulla. Tämä on edistänyt tautien löytymistä entistä varhaisemmassa vaiheessa ja näin parantanut potilaiden ennustetta. Varsinaista rutiininomaista seulontaa ei kuitenkaan järjestetä oireettomille miehille, koska tietoa seulontojen hyödyistä ja haitoista ei ole vielä riittävästi. Tällä hetkellä kuitenkin Suomessa ja muualla Euroopassa on menossa satunnaistettuja eturauhassyövän seulontaa käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimuksien perusteella jatkossa voidaan arvioida rutiininomaisten seulontojen merkitys.
Oireet
Eturauhassyövän oireet vaihtelevat. Alkuvaiheessa tauti on yleensä oireeton ja joillakin potilailla oireita ei ole välttämättä missään taudinvaiheessa. Tavallisimmat oireet ovat hyvänlaatuisen eturauhasen liikakasvun aiheuttamien oireiden kaltaisia. Eturauhasen suurentumisesta johtuva virtsaputken kaventuminen aiheuttaa tihentynyttä virtsaamistarvetta, virtsasuihkun heikkoutta, virtsatietulehduksia, virtsaumpea ja tunteen, ettei rakko tyhjene täysin. Lisäksi voi esiintyä alavatsa- ja selkäkipuja, laihtumista, verivirtsaisuutta ja yleiskunnon laskua. Eturauhassyöpä voidaan löytää myös etäispesäkkeiden aiheuttamien luustokipujen perusteella, kun kipujen alkuperää aletaan tutkia.
Aiheuttaja
Eturauhassyövän aiheuttajat ovat epäselviä. Ulkoisia tekijöitä, kuten ravintoa, hormoneita, kemikaaleja ja ympäristön saasteita on epäilty syövälle altistaviksi, mutta laajaa tutkittua tietoa ei toistaiseksi ole. Skandinaavisessa kaksosille tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että ympäristötekijöillä on suurempi merkitys eturauhassyövän puhkeamiseen, kuin perinnöllisillä tekijöillä. Tunnettuja vaaratekijöitä ovat tupakointi, lihavuus ja runsas rasvan saanti. Lisäksi hormonitasapainon muutoksilla saattaa olla merkitystä taudin synnyssä.
Eturauhassyövän perinnöllisyyttä on käsitelty useissa tutkimuksissa ja tämänhetkisen tiedon mukaan perinnöllistä eturauhassyöpää on väestössämme 5-10 % ja perheittäin esiintyvää eturauhassyöpää n. 20 %.
Krooninen eturauhastulehdus tai hyvänlaatuinen eturauhasen liikakasvu eli prostatahyperplasia eivät nykytiedon mukaan altista eturauhassyövälle.
Diagnoosi
Taudin toteamisessa käytetään ensisijaisesti eturauhasen tunnustelua, PSA-arvon määritystä ja koepalan ottoa. Eturauhasen tunnustelu tehdään peräsuolen kautta sormella tunnustellen (tuseeraus). Siinä pyritään tuntemaan eturauhasen tilasta kertovat mahdolliset rauhasen suurentuminen, kyhmyisyys ja kovuus. Mikäli eturauhasessa on kyhmy tai kyhmyjä, tulee eturauhasesta ottaa näytepala. PSA-arvoja määritetään kaksi: kokonais-PSA ja vapaa PSA. Näillä arvoilla on merkitystä sekä diagnostisesti että seurannassa, sillä kohonneet arvot kertovat eturauhasen muuttuneesta tilasta. Normaali kokonais-PSA-arvo on alle 3 g/l. PSA-arvot nousevat tavallisesti iän mukana ja eturauhasen liikakasvun yhteydessä, jolloin arvo voi olla 10 g/l. Myös eturauhasentulehdus voi nostaa PSA-arvoja. Kokonais-PSA arvon ollessa >10 g/l on aiheellista ottaa eturauhasesta koepala. Samoin, jos vapaan PSA:n osuus kokonais-PSA:sta on alle 15 % ja kokonais-PSA on koholla.
Diagnoosin teossa käytetään myös ultraäänitutkimusta, joka voidaan tehdä joko vatsanpeitteiden tai peräsuolen kautta. Laboratoriokokeista otetaan PSA:n lisäksi perusverenkuva, tulehdusarvo CRP, kreatiniini, PLV ja alkalinen fosfataasi (AFOS). Luuston gammakuvausta käytetään mahdollisten etäispesäkkeiden paikantamisessa, kuten myös röntgenkuvauksia. Tietokonetomografiaa (CT) ja magneettikuvausta (MRI) käytetään lähinnä kasvaimen paikallisen leviämisen tutkimisessa.
Hoito
Eturauhassyövän hoidon valintaan vaikuttavat potilaan ikä, taudin oireet, levinneisyys, solukuva, PSA-arvon nousunopeus ja potilaan muut sairaudet.
Paikallisen eturauhassyövän, joka ei ole lähettänyt etäispesäkkeitä, hoitovaihtoehtoja ovat:
1. Ohjelmoitu, aktiivinen ja säännöllinen seuranta
3. Sädehoito: radikaali ulkoinen sädehoito tai radikaali sisäinen sädehoito (brakyterapia)
4. Lääkehoito: bikalutamidi
5. Eturauhasen jäädytys eli kryohoito
Aktiivinen seuranta on paikallaan niiden usein iäkkäiden potilaiden kohdalla (yleensä yli 70 v.), jotka kokevat leikkauksen ja sädehoidon raskaina. Radikaalileikkaus sopii hyväkuntoisille alle 70-vuotiaille, joiden kasvain ei ole levinnyt eturauhasen kapselin ulkopuolelle. Siinä poistetaan koko eturauhanen kapseleineen, siemenrakkulat, osa siemenjohtimista ja virtsarakon kaula. Hoidon komplikaatioita ovat pidätyskyvyttömyys (3-8 %) ja impotenssi (9-75 %, riippuen potilaan iästä).
Sädehoitoa annetaan noin 36 (30) kertaa ja hoitoteho vastaa radikaalileikkausta. Kehon ulkopuolelta annetun sädehoidon mahdollisia sivuvaikutuksia ovat impotenssi, rakon ja peräsuolen ärsytysoireet. Sädehoito voidaan nykyisin antaa myös prostatansisäisesti, jolloin eturauhasen sisälle viedään ultraääniohjauksessa säteileviä jyväsiä (single needs, rapid strands). Säteilevänä aineena on joko palladium-103 tai jodi-125. Osalle potilaista (7-14 %) jää pitkäaikeinen virtsaputken ärsytystila. Virtsaputken ahtaumaa on hoidon jälkeen 0-12 %:lla. Peräsuolen ärsytystä esiintyy 2-10 %. Erektiohäiriötä esiintyy 10-50 %:lla potilaista.
Paikallisen eturauhassyövän lääkehoidosta on viime aikoina julkaistu lupaavia tuloksia. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa todettiin bikalutamidin (Casodex, annos 150 mg/pv eli 1 tabl/pv) toimivan paikallisessa eturauhassyövässä. Koko tutkimuksen aineistossa rintojen suurentumista oli 68.3 %:lla ja rintojen aristusta 73.6 %:lla. Näitä haittavaikutuksia voidaan lievittää antamalla paikallinen sädehoito rintarauhasiin ennen lääkehoidon aloittamista. Impotenssia oli 9.2 %:lla potilaista ja libidon laskua 3.6 %:lla. Maksa-arvojen nousua oli 1.2-1.8 %:lla
Levinneen eli etäispesäkkeitä lähettäneen eturauhassyövän hoito on useimmiten endokriininen eli hormonaalinen. Hoidolla pyritään estämään testosteronin eritys, mikä pysäyttää / hidastaa taudin etenemisen. Endokriinisella hoidolla tauti saadaan kuriin, mutta syöpää ei saada parannettua. Hoitovaste kestää yleensä 2-3 vuotta, joskus kymmenenkin.
Hormonaalinen hoito toteutetaan joko:
1. Kirurgisesti (kastraatio)
2. Kemiallisesti (LHRH-analogihoito)
3. LHRH-analogi- ja antiandrogeenihoidon (bikalutamidi, flutamidi) kombinaatio (maksimaalinen androgeeni-blokadihoito eli MAB-hoito).
Viime vuosina hoitotulokset hormoniresistentissä eturauhassyövässä ovat jonkin verran parantuneet tehokkaampien yhdistelmä- eli kombinaatiohoitojen ansiosta. Yhdysvalloissa on tällä hetkellä yleisesti käytössä mitoksantronin ja prednisolonin kombinaatiohoito. Lupaavia tuloksia on saatu myös paklitakselin tai doketakselin, estramustiinin kombinaatioilla. Subjektiivista vastetta hoidolle on saanut 50-60%:lle potilaista, PSA-vaste on n. 40-75 %:lle ja objektiivinen kasvaimen pienentyminen n. 30 %:lle. Viikon välein annosteltu doketakseli-prednisoni hoito alensi 24 % riskiä kuolla eturauhassyöpään verrattuna mitoksantroni-prednisoni-hoitoon. Kolmen viikon välein annostellulla kombinaatiohoidolla (doketakseli 75 mg joka 3. viikko ja prednisoni 5 mg x 2 jatkuvasti, ad. 10 kertaa) saatiin merkitsevä elinaikaetu verrattuna mitoksantroni-prednisoni hoitoon. Yleisin haittavaikutus oli neutropenia.
Luuetäpesäkkeet aiheuttavat eturauhassyöpäpotilaille monenlaista lisäsairautta ja komplikaatiota kuten kipua, murtumia sekä selkäydinkompressiota. Luuetäpesäkkeet näkyvät radiologisissa tutkimuksissa osteoblastiselta, mutta niissä on kuitenkin runsaasti osteoklastista aktiviteettia. Bifosfanaatit ovat pyrofosfaattianalogeja, jotka estävät luun resorptiota. Bifosfanaateilla (esim. tsoledronihappo) voidaan hoitaa eturauhassyövän luuston etäpesäkkeitä. Tsoledronihappo kuuluu bisfosfonaattien ryhmään ja vaikuttaa ensisijaisesti luustoon. Se on osteoklastien aiheuttaman luun resorption estäjä. Bisfosfonaattien selektiivinen vaikutus luuhun perustuu niiden voimakkaaseen hakuisuuteen mineralisoituneeseen luuhun. Tsoledronihappo estää luun resorptiota vaikuttamatta haitallisesti luun muodostukseen, mineralisaatioon tai mekaanisiin ominaisuuksiin. Lisäksi tsoledronihapolla on useita kasvainten kasvua estäviä ominaisuuksia, jotka saattavat myötävaikuttaa sen tehoon metastaattisen luusairauden hoidossa.
Seuranta
Eturauhassyövän toteamisen jälkeen potilasta seurataan yleensä puolen vuoden välein. Seurantapaikka riippuu hoidon toteutustavasta. Hoidon aloittamisen jälkeen kontrollit voidaan siirtää alkuperäisestä hoitopaikasta terveyskeskukseen, jossa kontrollikäyntien yhteydessä seurataan virtsaamis- ja muita oireita, eturauhasen koostumusta, yleistä fyysistä ja henkistä kuntoa, PSA-arvoa ja muita peruslaboratoriokokeita. Radikaalileikkauksella hoidetut potilaat pysyvät alusta alkaen urologin tai onkologin seurannassa, kuten myös potilaat, joilla on jo luustoon levinnyt eturauhassyöpä.
Periytyvyys
Eturauhassyövän perinnöllisyyttä on käsitelty useissa tutkimuksissa ja tämänhetkisen tiedon mukaan perinnöllistä eturauhassyöpää on väestössämme 5-10 % ja perheittäin esiintyvää eturauhassyöpää 20 %.
Yleisyys
Eturauhassyöpä on Suomessa miesten yleisin syöpä. Siihen sairastuu joka vuosi noin yli 5 000 henkilöä ja luku suurenee vuosittain.
Ennuste
Tärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä on taudin levinneisyys, syövän erilaistumisaste ja PSA-pitoisuus syövän toteamishetkellä. Muita tekijöitä ovat potilaan yleiskunto ja ikä. Jos kasvain on paikallinen ja hyvin erilaistunut, on 10-vuotiselossaoloennuste 90-94 % kaikilla hyväksytyillä hoitotavoilla. Mikäli syöpä on lähettänyt etäispesäkkeitä, on keskimääräinen elinaikaennuste 2-3 vuotta. Hormoniresistentin levinneen eturauhassyövän elinaikaennuste on n. 1 vuotta.
Linkit
Eturauhassyöpä, potilasversio - Käypä hoito
Prostate cancer (ReutersHealth)
Viitteet
Albertsen PC, Hanley JA, Fine J. 20-year outcomes following conservative management of clinically localized prostate cancer. JAMA. 2005 May 4;293(17):2095-101.
Bill-Axelson A, Holmberg L, Ruutu M, Haggman M, Andersson SO, Bratell S, Spangberg A, Busch C, Nordling S, Garmo H, Palmgren J, Adami HO, Norlen BJ, Johansson JE; Scandinavian Prostate Cancer Group Study No. 4. Radical prostatectomy versus watchful waiting in early prostate cancer. N Engl J Med. 2005 May 12;352(19):1977-84.
Hanks GE, Pajak TF, Porter A, Grignon D, Brereton H, Venkatesan V, Horwitz EM, Lawton C, Rosenthal SA, Sandler HM, Shipley WU; Radiation Therapy Oncology Group. Phase III trial of long-term adjuvant androgen deprivation after neoadjuvant hormonal cytoreduction and radiotherapy in locally advanced carcinoma of the prostate: the Radiation Therapy Oncology Group Protocol 92-02. J Clin Oncol. 2003 Nov 1;21(21):3972-8.
Kellokumpu-Lehtinen P, Hervonen P, Elomaa I, Joensuu T. Mitä sitte, kun eturauhassyövän hormonihoitojen teho hiipuu? Suomen Lääkärilehti 2004; 35:3151-6.
Lukkarinen O, M. Ala-Opas, J. Aro, I. Elomaa, T. Kylmälä, M. Laato, U.-K. Lammi, J. Salo: Eturauhassyövän hoito. Duodecim 1999; 115: 1507-1516.
Matikainen MP, Pukkala E, Schleutker J, Tammela TLJ, Koivisto P, Sankila R, Kallioniemi O-P. Relatives of prostate cancer patients have an increased risk of prostate and stomach cancers: A population-based, cancer registry study in Finland. Cancer Causes Contr 2001;12:223-30.
Mäkinen T, Tammela TL, Stenman UH, Maattanen L, Aro J, Juusela H, Martikainen P, Hakama M, Auvinen A. Second round results of the Finnish population-based prostate cancer screening trial. Clin Cancer Res. 2004 Apr 1;10(7):2231-6.
Ruutu M ja Salo J. Onko paikallisen eturauhassyövän leikkaushoidosta hyötyä? Duodecim 2003;119: 821-3.
See W, Iversen P, Wirth M, McLeod D, Garside L, Morris T. Immediate Treatment with Bicalutamide 150mg as Adjuvant Therapy Significantly Reduces the Risk of PSA Progression in Early Prostate Cancer. Eur Urol. 2003 Nov;44(5):512-8.
Tammela T. Paikallisesti levinneen eturauahssyövän hoito. Duodecim 2005;121: 1779-82.
