Eteisvärinä (flimmeri) | Terve.fi
Artikkeli
Eteisvärinä (flimmeri)
Lue lisää aiheesta: Eteisvärinä (flimmeri)

Eteisvärinällä eli flimmerillä tarkoitetaan sydämen rytmihäiriötä, jossa sydämen rytmi sekaantuu ja se lyö epäsäännöllisesti.

 

Tila eroaa ns. harmittomista lisälyönneistä siinä, että lisälyöntisyydessä tuntuu yksittäinen, satunnainen rytmin hyppäys, kun taas eteisvärinässä sydän lyö jatkuvasti epärytmissä. Varsinainen sähköinen häiriö sydämessä on eteisten alueella. Normaalisti eteisistä lähtevä sydämen sähköinen impulssi ei etenekään loogisesti rintamassa, vaan se hajaantuu useiksi pikku rintamiksi, jotka pyörivät ympyrää eteisten alueella niin, että yksittäistä, tehokasta eteisten supistumista ei synny.

 

Eteisvärinä on usein alkuvaiheessa kohtauksittaista, mutta aikaa myöten siitä voi tulla pysyvää.

 

Oireet

 

Helpoimmin huomattava oire on sekava sydämen rytmi. Tilaan liittyy usein huimausta, poikkeavaa väsymistä rasituksessa, hengenahdistuksen tunnetta ja rintakivun omaisia tuntemuksia. Kun rannevaltimon lyöntiä tunnustelee, lyöntien voima vaihtelee iskusta toiseen. Pulssi nousee usein yli sadan.

 

Aina silloin tällöin tapaa potilaita, joilla todetaan muiden tutkimusten yhteydessä eteisvärinä ilman että he olisivat huomanneet voinnissaan mitään erityistä, jonka takia he olisivat katsoneet aiheelliseksi hakeutua hoitoon. Eteisvärinä voi siis olla myös vähäoireinen.

 

Aiheuttaja

 

Eteisvärinälle tunnetaan useita eri aiheuttajia. Yleisimpiä lienevät sepelvaltimotauti, sydämen läppäviat, sydämen vajaatoiminta, kilpirauhasen liikatoiminta sekä sydämen johtumishäiriöt. Lisäksi melko usein tapaa alkoholin aiheuttamia ns. krapulaflimmereitä, joissa reilumman juhlimisen jälkeen muutoin terveelle potilaalle ilmaantuu lyhytkestoinen eteisvärinä. Eteisvärinä voi tulla myös sellaiseen sydämeen, jossa ei ole todettavissa mitään erityisempää vikaa. Tällöin puhutaan ns. idiopaattisesta eteisvärinästä.

 

Diagnostiikka

 

Eteisvärinän voi kohtalaisen luotettavasti todeta pelkällä kliinisellä tutkimuksella. Sydämen lyöntien väli on epäsäännöllinen, ja sydäntutkimukseen perehtynyt lääkäri voi potilaan kaulalaskimoita tarkkailemalla päätellä melko tarkasti, onko kyseessä eteisvärinä.

 

Diagnoosi varmistetaan ottamalla EKG eli sydänsähkökäyrä (sydänfilmi). Lisätutkimuksina katsotaan yleensä keuhkojen röntgenkuva, perusverenkuva, nestearvot natrium (S-Na), kalium (S-K), kreatiniini (S-Krea) sekä kilpirauhaskokeet tyreotropiini (S-TSH), vapaa tyroksiini (S-T4-V).

 

Mikäli herää epäilys jostain erityisestä sairaudesta eteisvärinän taustalla, lisäselvitykset voivat olla tarpeen.

 

Hoito

 

Eteisvärinän hoito riippuu paljolti siitä, kuinka pitkään rytmihäiriö on oireillut. Alle 48 tuntia kestäneen eli tuoreen rytmihäiriön hoito on tyystin erilaista kuin yli 48 tuntia kestäneen rytmihäiriön. Lyhyesti voidaan hoito jakaa seuraavasti:

 

  • Rytmin hidastaminen lääkkein
  • Rytmin kääntäminen lääkkein
  • Rytmin kääntäminen sähköllä
  • Leikkaushoidot ja katetriablaatio

 

Rytminsiirto lääkkeillä

 

Tuore eteisvärinä voidaan yrittää kääntää normaaliin rytmiin. Rytmiä pyritään ensisijaisesti kääntämään lääkkeillä, mutta jos tässä ei onnistuta tai lääkkeet eivät jostain syystä sovellu käytettäväksi, voidaan rytmi kääntää sähköllä.

 

Rytmin kääntämiseen käytettäviä lääkkeitä ovat mm. kinidiini, ibutilidi, flekainidi sekä amiodaroni. Aiemmin yleisesti eteisvärinäkohtauksen hoitoon käytetty nopeavaikutteinen kinidiini on poistettu markkinoita. Sen korvaajaksi ovat nousseet ryhmän IC rytmihäiriölääkkeet (flekainidi ja propafenoni), jotka soveltuvat hyvin myös perusterveydenhuoltoon. Vertailevissa tutkimuksissa ne ovat olleet vähintään yhtä tehokkaita ja selvästi turvallisempia kuin kinidiini. Erityisen hyvin ne sopivat idiopaattisen eteisvärinän rytminsiirtoon ja niitä voidaan antaa myös WPW-oireyhtymää sairastavien eteisvärinäkohtaukseen.

 

Sähköinen rytminsiirto

 

Jos eteisvärinä päädytään kääntämään sähköllä, potilas nukutetaan lyhyesti ja hänen rintakehälleen asetetaan defibrillaattorin anturat, joiden kautta johdetaan aluksi 50-100 Joulen sähköenergia. Usein yksi sähköisku riittää kääntämään eteisvärinän normaaliin rytmiin. Jos yksittäisellä iskulla ei saada toivottua vaikutusta aikaan, joulemäärää lisätään kunnes rytmi kääntyy.

 

Antikoagulanttihoito

 

Mikäli eteisvärinää ei hoideta 48 tunnin kuluessa, se joudutaan hoitamaan ns. pidemmän kaavan mukaan. Tällöin potilaalle aloitetaan ns. verenohennuslääke (esim. varfariini), jota hänen tulee käyttää vähintään kolmen viikon ajan, jonka jälkeen voidaan yrittää rytmin siirtoa. Tällöin rytminsiirto tehdään yleensä suoraan sähköisesti samaan tapaan kuin yllä kuvattiin. Rytminsiirron jälkeen verenohennuslääkettä jatketaan vielä useamman viikon ajan.

 

Miksi moinen kuuri on tarpeen? Eteisvärinä aiheuttaa sydämen eteisten supistumisen häiriön, joka taas altistaa veren hyytymiselle eteisten alueella. Eteisten ns. korvakkeisiin kehittyykin usein hyytymiä, jotka voivat puolestaan lähteä liikkeelle ja pahimmillaan aiheuttaa aivohalvauksen. Erityisen suuri riski on silloin, kun rytmi kääntyy jälleen normaaliksi. Verenohennuslääkkeellä pyritään ehkäisemään näiden hyytymien muodostumista ja lisäksi liuottamaan jo muodostuneita hyytymiä. Kolmen viikon lääkityksellä hyytymien aiheuttama riski saadaan minimoitua, ja tällöin rytmisiirto voidaan tehdä suhteellisen turvallisesti. Verenohennuslääkitystä käytetään yleensä vähintään kuukauden ajan rytminsiirron jälkeen, koska sydämen eteisten mekaaninen toiminta palautuu normaaliksi vasta vähitellen rytmin käännyttyä. Uusien hoitokäytäntöjen mukaisesti joillakin potilailla rytminsiirto voidaan suorittaa jo aikaisemmin, jos ruokatorven kautta tehtävässä sydämen ultraäänessä ei nähdä hyytymiä.

 

Rytmin hidastaminen ja eteisvärinän estäminen

 

Kun rytmihäiriö on saatu korjattua, sitä on pyrittävä ehkäisemään. Ehkäisy tapahtuu yleensä sydänlääkkeillä. Käytettäviä lääkkeitä ovat mm. beetasalpaajat ja amiodaroni.

 

Melko usein käy niin, että ehkäisevästä hoidosta huolimatta eteisvärinä toistuu niin tiuhaan, että päädytään tyytymään siihen rytmiin jonka sydän itse valitsee. Tällöin hoidolla on kaksi päätarkoitusta: sydämen toiminnan sääteleminen niin, että se toimii mahdollisimman tehokkaasti vallitsevissa olosuhteissa, sekä hyytymien muodostumisen ehkäisy.

 

Toiminnan säätelemiseen käytetään useimmiten sydänlääkkeitä kuten digoksiinia, beetasalpaajia, ACE-estäjiä sekä diureetteja.

 

Hyytymiä ehkäistään pääasiallisesti varsinaisella verenohennuslääkkeellä, varfariinilla. Jos varfariini syystä tai toisesta ei sovellu käytettäväksi, se voidaan joskus korvata tavallisella aspiriinilla. Muita verenohennuslääkkeitä ovat dabigatraani ja rivaroksabaani.

 

Leikkaushoidot ja katetriablaatio

 

Joskus harvoin on mahdollista hoitaa eteisvärinä myös leikkauksella. Leikkauksessa vaikutetaan eteisten alueella sydämen johtumisteihin, ja sitä kautta estetään eteisvärinäkohtauksen kehittyminen.

 

Katetriablaatiossa viedään paikallispuudutuksessa laskimoteitse katetrit sydämen eteisiin, ja kuumentamalla tai jäähdyttämällä sydämen sisäpintaa paikallisesti. Näin saadaan tietyt kohdat sähköä johtamattomiksi ja estetään eteisvärinä. Leikkaus ja katetriablaatio soveltuvat kuitenkin vain osalle kaikista eteisvärinäpotilaista.

 

Seuranta

 

Pelkkä ajoittainen eteisvärinä, jonka taustalla ei ole mitään erityisempää sairautta, ei välttämättä vaadi seurantaa. Usein eteisvärinän taustalla on kuitenkin todettavissa sellaisia sydän- tai muita sairauksia, jotka vaativat säännöllistä seurantaa ja kontrolleja. Jos eteisvärinä on sydämen pysyvä rytmi, säännöllisissä kontrolleissa on hyvä käydä. Sydämen kunnosta ja muista sairauksista riippuen kontrollivälit vaihtelevat muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen.

 

Jos potilaalle on aloitettu pysyvä verenohennuslääkitys, hän joutuu käymään säännöllisesti (1-6 viikon välein) verikokeissa, joilla määritellään verenohennuksen aste ja sen avulla verenohennuslääkkeen annostus. Lue myös verenohennuslääkitys-potilasohje.

 

Periytyvyys

 

Eteisvärinä ei ole periytyvä sairaus.

 

Yleisyys

 

Koko väestön tasolla eteisvärinää on noin 0,4 %:lla. Yli 85-vuotiaista sitä esiintyy kuitenkin lähes 20 %:lla.

 

Ennuste

 

Asianmukaisesti hoidettuna eteisvärinä ei välttämättä merkittävästi rajoita arkipäivän toimintoja. Toistuva eteisvärinä saattaa kuitenkin vaatia useita käyntejä lääkärillä, jolloin yleensä joutuu viettämään päivän tai parin vuodeosastolla hoidettavana. Jos eteisvärinä on vallitseva rytmi, siihen liittyvä verenohennushoito vaatii jatkuvaa seurantaa ja verikokeissa käyntejä. Lisäksi pysyvä eteisvärinä rajoittaa suorituskykyä jossain määrin.

 

Linkit

 

Eteisvärinä - Käypä hoito -suositus. Duodecim 14.2.2014

 

Rytmihäiriöistä (eng) - MedlinePlus

 

Normaali sydänfilmi (eng) - ECG library

 

Heart: Rythm Disorders - WebMD, animaatiota sähköimpulssin kulkemisesta sydämessä

 

Viitteet

 

Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito; Pekka, M J Raatikainen, Suomen Lääkärilehti nro 49-50 2002.

 

Marx: Rosen's Emergency Medicine: Concepts and Clinical Practice, 5th Edition, Copyright 2002 Mosby, Inc.

 

Lue myös

 

Verenohennuslääkitys-potilasohje

Kirjoittaja
Sisällöntuotanto

toimitus, Terve Media Oy

Google+ -profiili

Jaa artikkeli: 
Artikkeli
Sydämen rytminsiirto eteisvärinässä –potilasohje
Eteisvärinä eli flimmeri on sydämen yleisin rytmihäiriö. Häiriössä sydämen eteiset eivät supistu säännöllisesti vaan ikään kuin värisevät. Siitä...
Artikkeli
Osteoporoosilääkkeet eivät ole yhteydessä eteisvärinään
Miljoonien yhdysvaltalaisten osteoporoosin ja muiden sairauksien hoitoon käyttämät, luita vahvistavat lääkkeet eivät ole yhteydessä nopeaan ja...
Artikkeli
Aspiriini tehoaa eteisvärinään
Aivohalvaus on kaikkein huolestuttavin eteisvärinän aiheuttama komplikaatio. Kun sydämen eteiset eivät supistu riittävän tehokkaasti, veri voi...

Viimeisimmät keskustelut

Uutinen
Uuden tutkimuksen mukaan jopa vain kohtuullinen alkoholinkäyttö voi aiheuttaa...
Artikkeli
Aivohalvaus on kaikkein huolestuttavin eteisvärinän aiheuttama komplikaatio....