Diabetes, tyyppi 2

Tyypin 2 (T2D) eli aikuistyypin diabetes (yleensä yli 35-vuotiailla) on elimistön aineenvaihduntasairaus, jossa on tyypillistä mm. veren suurentunut glukoosipitoisuus, glukoosin erittyminen virtsaan ja rasva-aineenvaihdunnan häiriintyminen johtuen insuliinin huonosta toiminnasta ja sen erittymisen häiriöstä. Noin 75 % Suomessa diagnosoiduista diabeetikoista sairastaa tyypin 2 tautia.

Tyypin 1 eli nuoruusiän (T1D) diabeteksessa sokeriarvojen nousun aiheuttaa insuliinin erittymisen huomattava vajaus tai sen täydellinen puuttuminen.

Aikuistyypin diabeteksessa insuliinia yleensä erittyy, mutta sen teho on selvästi heikentynyt. Tilaa kutsutaan insuliiniresistenssiksi. T2D:ssa potilas pysyy hengissä ilman insuliinihoitoa.

Lisäksi noin joka kymmenennen tapauksen suhteen rajanveto eri diabetestyyppien välillä on häilyvää, ja on nimetty myös omia alaluokkia kuten LADA, MODY ja mitokondriaalinen diabetes.

Tyypin 2 diabetes on yksi merkittävimmistä suomalaisista kansansairauksista. Se aiheuttaa huomattavia taloudellisia kustannuksia ja on huomattava riskitekijä useille muille sairauksille.

Diabetesta sairastaa jo yli 500 000 suomalaista ja tauti vie 15 % terveydenhuollon menoista. Ennusteen mukaan sairastuneiden määrä voi jopa kaksinkertaistua seuraavien 10–15 vuoden aikana.

Tyypin 2 diabeteksen oireet

Tyypin 2 diabetes ei yleensä aiheuta erityisempiä oireita. Kun tyypin 1 diabetes aiheuttaa usein selkeät ja voimakkaat oireet (janottaa, pissattaa, laihtuu), aikuistyypin diabetes harvemmin johtaa tällaiseen tilanteeseen. Sairaus todetaankin useimmiten rutiinitutkimusten tai diabeteksen komplikaatioiden ilmentymisen yhteydessä.

Aiheuttaja

Insuliini on haiman B-solujen erittämä anabolinen hormoni, jonka tärkein tehtävä on avustaa elimistön soluja sokerin (glukoosin) käytössä. Tyypin 2 diabeteksen taustalta löytyy insuliiniresistenssi, jossa insuliinin vaikutus ei ole niin tehokasta kuin normaalisti, jolloin tarvitaan suurempia annoksia insuliinia saamaan aikaan saman vaikutuksen veren sokeripitoisuuteen. Kohonneet verensokeriarvot puolestaan lisäävät insuliinin eritystä.

Insuliiniresistenssi ja insuliinien erittymisen häiriö yhdessä johtavat aikuistyypin diabeteksen kehittymiseen.

Ylipaino, etenkin keskivartalolihavuutena, ja liikunnan puute ovat suurimpia riskitekijöitä aikuistyypin diabeteksen puhkeamiselle. Usein aikuistyypin diabeetikot potevat edeltävästi ns. metabolista oireyhtymää.

Aikuistyypin diabeteksen vaaratekijät ja metabolisen oireyhtymän osatekijät

Diagnoosi

Tyypin 2 diabetes on heterogeeninen sairausryhmä, jolta puuttuvat selkeät diagnostiset kriteerit. Sukutaustan ja ylipainon yhdistelmä paljastaa suuren osan aikuistyypin diabeetikoista. Väestötasolla on päätetty tietyt konetutkimusten raja-arvot jolloin puhutaan tyypin 2 diabeteksesta. Koholla olevan veren paastosokerin raja-arvona pidetään plasmasta mitattuna (fP-gluk) > 7.0 mmol/l tai glukoosirasituskokeen plasman glukoosin kahden tunnin arvo (yli 11 mmol/l). Selvästi diabetesoireisella potilaalla yksittäinen paastoarvo yli 11 on riittävä diagnoosin tekemiseen. Kohonnut glykolysoituneen sokerin (HBAIC) prosenttiosuus veressä kertoo myös normaalia korkeammista sokeriarvoista pidemmän ajan kuluessa. Lisäksi virtsanäytteessä esiintyy usein sokeria korkeiden verensokereiden aikana.

Tyypin 2 diabetekseen liittyy usein rasva-aineenvaihdunnan häiriö, jolloin todetaan vinoutuneita kolesterolilukemia etenkin triglyseridien kohdalla. Lihavuutta arvioidaan painoindeksin avulla (BMI eli Body Mass Index, ks. painoindeksitaulukko) ja vyötärön ympärysmitalla saadaan lisätietoa rasvan kertymisestä. Mitta otetaan seisten alemman kylkiluun ja suoliluun harjan puolivälistä. Valtimotaudin vaara alkaa lisääntyä, kun miehen vyötärönympärysmitta ylittää 94 cm ja naisen 80 cm, varsikin, jos henkilöllä on muita riskitekijöitä, kuten kohonnut kolesteroli- tai verenpainetaso. Kun miehen vyötärömitta on 100 cm ja naisen 90 cm, valtimotaudin vaara on suurentunut ja näitä suuremmat mitat kertovat jo huomattavasti suurentuneesta sairastumisriskistä.

Tyypin 2 diabeteksen hoito

Hyperglykemian hoidon tärkeimmät tavoitteet ovat estää ketoasidoosi ja kuolema insuliininpuutosdiabeetikoilla, ehkäistä mikrovaskulaarikomplikaatioita (retinopatia, nefropatia) ja neuropatiaa. Makrovaskulaarikomplikaatiot ovat diabeetikoiden tärkein kuoleman ja sairastavuuden syy. Niiden ehkäisemiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista vaaratekijöiden (dyslipidemia, kohonnut verenpaine) hoitoa elämäntapojen ja lääkkeiden avulla.

Tyypin 2 diabetes on suurelta osin länsimaisen runsasenergisen elämäntavan tuotos jolloin sitä hoidetaankin ensisijaisesti ruokavaliolla ja elämäntapamuutoksilla.

Mikäli edellä mainitut hoidot eivät johda sokeriarvojen normaalistumiseen 3-6 kuukauden kuluessa, aloitetaan lääkitys. Toisin kuin tyypin 1 diabeteksen hoidossa on tyypin 2 diabeteksen ensisijaisena lääkehoitona tabletit. Insuliinia käytetään, jos tablettilääkitys ei ole osoittautunut riittäväksi tai heti alussa on erittäin korkea pitkäaikainen sokeritaso.

Ylipainoiselle (painoindeksi eli BMI > 25) ensisijaiseksi lääkkeeksi suositellaan metformiinia ja normaalipainoisille sekä hoikille (BMI < 25) suositellaan sulfonyyliurea-ryhmän lääkkeitä. Lisäksi vaihto-ehtona ovat insuliiniherkistäjä glitatsoni- , inkretiinimimeetti-, gliptiini- ja glinidi-ryhmän lääkkeet. Jos yhden lääkkeen avulla ei 3-6 kuukauden kuluessa päästä tavoitearvoihin, hoitoon lisätään toinen suun kautta otettava lääkitys.

Mikäli verensokeriarvot eivät edelleenkään ole saavuttaneet tavoitearvoja, hoitoon lisätään insuliinipistos yleensä ilta-annoksena samalla jättämällä sokerilääkkeistä muut kuin metformiini pois. Jos iltainsuliinista huolimatta sokeriarvot ovat edelleen koholla, on mahdollista siirtyä yksilölliseen monipistosinsuliinihoitoon.

Verenpainetauti on myös hyvin yleinen ja jos seurannassa ei saavuteta tavoitepaineita 130/80 (munuaissairailla 125/75), aloitetaan siihen lääkitys. Vinoutuneet rasva-arvot johtavat suurentuneeseen sydänsairastavuuteen, jolloin myös kolesteroleihin pyritään vaikuttamaan tarvittaessa lääkkeillä, mikäli elämäntapaohjeiden noudattamisella, kuten vähärasvaisella ja vähäkolesterolisella dieetillä, ei saada vastetta. Diabeetikolla huonon kolesterolin LDL tulisi olla alle 2.5 ja hyvän kolesterolin yli 1.0 (naisilla 1.2).  Kaikille yli 40 vuotiaille tyypin 2 diabeetikoille suositellaan verenkiertolääkkeenä 100 mg aspiriinia estämään sydän- ja aivoverenkierron ongelmia.

Seuranta

Tyypin 2 diabetesta sairastavan potilaan vointia seurataan säännöllisin kontrollein yleensä diabeteshoitajan ja oman lääkärin vastaanotoilla, joissa tarkastellaan fyysinen olemus ja tehdään konetutkimuksia kuten sokeritasapaino HBAIC, punnitaan paino ja kartoitetaan sekä kannustetaan elintapojen hallintaan komplikaatioiden varalta. Potilaiden suuren määrän takia vain komplisoituneet tai hankalahoitoiset tapaukset hoidetaan sairaaloiden erikoispoliklinikoilla ja -osastoilla.

Periytyvyys

Tyypin 2 diabetes on paljon selkeämmin periytyvämpi kuin tyypin I diabetes.

Yleisyys

Suomessa on noin 250 000 tyypin 2 diabeetikkoa, ilmaantuvuuden ollen jatkuvassa kasvussa kuten muissakin hyvinvointivaltioissa. Vanhemmassa väestössä diabeteksen yleisyys on länsimaissa 10 %:n luokkaa. Diabetes on alidiagnosoitu, jopa puolet tyypin 2 diabetestapauksista on diagnosoimatta.

Tyypin 2 diabeteksen ennuste

Vaikka nuoruus- ja aikuistyypin diabeteksien syyt ovat paljolti erilaiset, ne aiheuttavat pitkäaikaisena samanlaisia seurannaisvaikutuksia. Hyvä hoito ehkäisee ja hidastaa ongelmien syntymistä. Nykytietämyksen mukaan ei ole kuitenkaan mahdollista täysin estää komplikaatioiden syntymistä millään hoitomenetelmällä.

Huonolla hoidolla ateroskleroosin riski on huomattavasti suurentunut, johtaen aikaa myöten valtimoiden kaventumiseen ja ahtautumiseen jolloin vakavia verenkiertohäiriöitä aivoissa, sydämessä sekä alaraajoissa alkaa esiintyä.

Vuosikymmenien sairastamisen jälkeen diabetes voi vaurioittaa munuaisia, johtaen lopulta munuaisten vajaatoimintaan jolloin voidaan joutua miettimään dialyysi- eli keinomunuaishoitoja ja elinsiirtoja.

Retinopatia eli verkkokalvon vaurioituminen on myös yksi diabeteksen seurannaisvaikutuksista. Vaikeassa muodossaan se voi aiheuttaa jopa sokeutumisen.

Neuropatialla tarkoitetaan puolestaan hermojen vaurioitumista. Mononeuropatialla tarkoitetaan yksittäisen hermon tilapäistä halvausta, joka yleensä paranee muutaman viikon kuluessa. Hermohalvaus voi esiintyä mm. käden, jalan tai kasvojen alueella. Symmetrinen perifeerinen neuropatia puolestaan on alaraajojen ongelma, jossa tunto häviää alaraajoista. Potilaalla voi olla alaraajoissa myös kipua, puutumis- ja polttamistuntemuksia. Ongelma on yleensä tunnon osalta pysyvä, kipu- ja muut oireet taas rauhoittuvat aikaa myöten jossakin määrin. Autonomisen hermoston neuropatia aiheuttaa useimmiten alaraajojen hikoilun puuttumista, impotenssia, ortostaattista hypotensiota sekä suoliston toiminnan häiriöitä. Virtsarakon toimintahäiriöt ovat melko yleisiä diabeetikoilla.

Viitteet

Wilson: Williams Textbook of Endocrinology, 9th ed., Copyright 1998 W. B. Saunders Company

Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO) Tampere 2000

Käypähoito suositus diabetes

Tarkastajalääkäri on tarkistanut tekstin 19.10.2010.

Lue lisää:

Diabeteksen aiheuttamat silmämuutokset - hoito ja seuranta

Iltainsuliinihoidon toteutus - potilasohje

Diabeetikon jalkojen hoito

Liikuntaa terveydeksi ja lääkkeeksi - Diabetes

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.