Toipilas kotiin

Leikkauksen jälkeen kotiutuminen tapahtui vasta illansuussa, vaikka se oli mennyt hyvin, mitä ortopedi sitä kuvaili. Turvotusta alkoi jäistä ja laskimotukosten ehkäisemiseksi käärityistä "lepositeistä" huolimatta kertyä jo sairaalassa. Tiesin entuudestaan, ettei heti virka-ajan jälkeen olisi mitenkään kotiutuskunnossa. Puudutus on joka kerta kestänyt miltei iltayhdeksään asti. Vessahommistahan se on kiinni. Ne ei vieraat munat housuissa ja takamus märkänä - vain tunne tunnottomalla - onnistu. Kipulääkettä tuli hyvää kyytiä ja olo tuntui helpottavan, mutta vaan juuri niin pitkään, kun vaikutus kesti. Kotiuduin iltauutisten jo mentyä. Onneksi ystävättärelläni on farkku. Sinne perään vaan pötkölleen.

Vihdoin kotiin

Iloiset iltahoitajat toivotteli toipumiset, kun köpöttelin töpötellen kohti ovea toinen heistä käsipuolessa. Kömpiminen takaluukkuun ja sieltä pois takapuoli tiukalla ei muuten ole mikään toiveliikuntasuoritus. Huolimatta opioideista ja tulehduskipu- ja kipulääkkeistä jalan liikuttaminen teki todella kipeää. Auton tärinä ei niinkään, mutta kaarteissa oli tekemistä. Mitä enemmän vatsalihaksiaan jännitti sitä helpommalta makaaminen tuntui.

Perille tullessa kello oli jo aika paljon ja matkan lyhyydestä huolimatta ja istumiskyvyn puuttumisesta johtuen makuulle teki edelleen mieli. Nukahdin aika vaivattomasti.

Pöllyssä ollaan

Kirjoittelen tätä noin viikko, kaksi tapahtumien jälkeen, keräilemällä kannustukirjeenvaihdon henkeä ja maailmaa. Alkaa ikävimmät muistikuvat ja tuntemukset näet jo hälvetä mielestä. Heti aloitusblogissa saattaa olla joitain kokemuksia jo kirjattunakin. Toistoa ei voine kuitenkaan välttää, kun elämää leikkauksen jälkeen muistelee jälkikäteen ilman päiväkirjamerkintöjä. Lääke-coctailista olen kuitenkin pitänyt almanakassa kirjaa, joten se on varsin tarkka. .

Päivä ja yö kuluu suurin piirtein samoissa merkeissä. Silmät auki, tilannetajun järjestyminen ja kiuilääke-coctail. Aamupala ja takaisin petiin jalka koholle. Ja jäitä. Neljän tunnin välein jotain kipulääkettä ja taas jäitä... Otettujen lääkkeiden kirjaus ja taas sama.

Eroa on tietenkin siinä, onko ulkona valoisaa vai ei ja siinä, kuinka pitkäksi lääkkeiden ottoväli venähtää. Huomannut, että neljää tuntia pidempään ei kärsi olla. Sitten alkaa loppua asennot, joissa olisi edes siedettävä maata. Sohvat ja penkit ei tule mitenkään kysymykseen varsinkaan kuntoutusjumpan jälkeen. Turvotus on muhkea, itse asiassa niin muhkea, että olo on, kuin makaisi lentopallon päällä ja luonnollista kyllä, selkä vinossa, kun lentopallo on asennettu vain toisen takapuolen alle. Iho kiristää, soi jopa. Voin vain kuvitella miltä pienistä ja laihoista äideistä saattaisi tuntua, kun sikiö kehittyy raskauden loppupuolella. Mutta vain iho-oireiden suhteen.

Apua, lääkkeet loppumassa!

Kolmen päivän kotihoidon jälkeen mukaan annetut vahvemmat lääkkeet oli loppumassa, eikä vaikuttanut siltä, että Panacod-reseptin suurinkaan annostus riitä taittamaan kipuja, että pystyy köllimään hikoilematta. Yhteys leikanneeseen lääkäriin ja lisäfolioresepti apteekkiin. Parempi puoli hakemaan niitä uusmaalaisen taajaman apteekista. Se meni sikäli putkeen, että myyjällä oli vain kaksinkertaisen määrän sisältäviä pakkauksia, joiden tiimoilta piti konsultoida toista proviisoria. Saatiin lääkkeet pussiin ja myrkyt kotiutettua. 1x3 päivässä meni niitä ja tulehduskipulääkkeitä ja kipulääkkeitä siinä välissä niin, että koko ajan oli enibtään se 3-4 tuntia seuraavaan otokseen.

Olo ei ollut vielä viikonkaan kuluttua kummentunut juuri siitä, mitä se oli ollut kotiutuessa. Niinpä lääkemääräystä oli kohta taas uusittava. Nyt olin kuitenkin jo sen verran tottunut tilaani, että rohkenin autokyytiin parin lähikauppakävelykokemuksen vahvistamana. Reippaasti puhisten reippaana reipastelin apteekkiin keppien kanssa. Pienen jonotuksen jälkeen jonotusautomaatti kilahti numeroni näkyviin. Pujotin itseni tiskin edessä olevalle liian matalalle penkille istumaan puolipersusistuntaan korkeaan polviasentoon. - Hei, nyt tarvittaisiin še jälkimmäinen puolikas paketti. - Ei tarvita, saimme 14-folioita tilatuksi, toisesta apteekista oli viimeksi soitettu. Noniin, asia kunnossa ja odottamaan kyytiä farmaseutin toivottaessa nopeaa pääsyä leikkaukseen ja kuultuaan sen jo olleen viikko sitten, pikaista paranemista.

Jäi vähän kesken kirjoitteleminen tuossa matkan varrella, nyt on toinen kuukausi kotihoitoa alkamassa ja tilanne edelleen päällä. Niistä seuraavassa jaksossa...

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.