Volgan mutkan shamaanit

Teoreettisen filosofian emeritusprofessori, Helsingin yliopiston ex-rehtori ja ex-kansleri Ilkka Niiniluoto antoi pureskeltavaa lääkäreille tammikuussa Lääkäri 2017 -koulutustapahtumassa. Niiniluoto vatkasi priorisointia. Hän muun muassa kyseli, voisiko arvontaa käyttää terveydenhuollon priorisointimenetelmänä? Jos ei, niin onko oikeudenmukaisempaa, että hoitoa saavat he, jotka pääsevät jonoon ensimmäisinä – ja he jäävät ilman, joille ei enää resursseja riitä?

Ja valmista ei tullut. Mikä sinänsä ei ollut yllätys. Priorisoinnista on keskusteltu nykymuodossa kohta kolme vuosikymmentä. Filosofeista ei ole ollut mitään hyötyä tuossa keskustelussa tähänkään asti. Monet filosofit ovat 1990-luvun alusta lähtien vilautelleet arvontakorttia. He vain kiemurtelevat, miten vaikeaa priorisointi on eettisesti. Heidän pähkäilynsä ovat junnanneet lähtötelineissä. He ovat viisastelleet keinotekoisilla, terveydenhuoltoon soveltumattomilla esimerkeillä. Kuten Niiniluotokin: ” Laiva on uppoamassa, eikä pelastusveneessä ole tilaa kaikille. Millä perusteella päätetään, ketkä saavat mahdollisuuden?”

Potilaiden kannalta oli parasta, jos filosofit keskittyisivät vain meripelastukseen. Ja jättäisivät terveydenhuollon meille erikoisasiantuntijoille.

Ei siis ole ihme, että tavan tallaajat ovat edelleen ihan pihalla priorisoinnista ja pitävät sitä rumana sanana, kun kerran professoritasollakaan ei ymmärretä priorisoinnin syvintä olemusta. Poliitikoista puhumattakaan, joiden pitäisi viime kädessä päättää priorisoinnista.

Väännän sen nyt rautalangasta. Ehdottomasti paras ja eettisesti ongelmattomin priorisointimenetelmä on hoidon kustannusvaikuttavuus. Se on jo vuosia sitten hyväksytty toimintaperiaatteeksi terveydenhuollossa.

Edellä mainitussa Lääkäri 2017 –koulutustapahtumassa avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja visioi videohaastattelussa lääketieteen ja terveydenhuollon tulevaisuutta. Valtaoja on kiistatta kovan luokan tiedemies, mestari avaruustähtitieteessä. Mutta mitä terveydenhuoltoon tulee, hän puhui pehmeitä ja osoittautui kritiikittömäksi teknologiauskovaiseksi.

Valtaoja piti nykylääkäreitä kyvyiltään ja parantamiskeinoiltaan lähempänä vuosituhansien takaisia Volgan mutkan shamaaneja kuin lääkäreitä sadan vuoden kuluttua. Mutta parempaa on luvassa, kun geeniteknologia ottaa suuren harppauksen seuraavan sadan vuoden aikana.

Valtaojan mukaan ”sadan vuoden kuluttua ei enää ole sairauksia. Mihin silloin tarvitaan lääkäreitä, mitä me niille enää maksetaan?” Sen verran Valtaoja pakitti, että ”kyllä me lääkäreitä kuitenkin tarvitaan kuuntelemaan ihmisten murheita ja nyökyttämään päätä ja sanomaan niille lohduttavia, ystävällisiä sanoja ja antamaan jotain plaseboa, sokeripillereitä tai muuta”.

Tulevaisuuden lääkärit ovat Valtaojasta enemmän jonkin sortin personal traineita kuin remonttireiskoja, jotka vetelevät vähän jeesusteippiä tai paklia, että jos tuo vähän aikaa vielä tuossa tokenisi. Valtaoja ei siis pidä nykylääkäreitä kovin kummoisina kyvyiltään, vaan lähinnä puoskareina.

Tulevaisuuden lääkärit eivät ainakaan tarvitse vuosia kestävää koulutusta. Riittää kun revitään mies tai nainen kadulta ja puetaan valkoinen takki päälle ja stetoskooppi kaulaan. Ja eikun nyökyttelemään. Halpaa lystiä.

Mutta paras on vasta tulossa, uhoaa Valtaoja. ”Rajaton lääketiede ja rajattomat parantamisen mahdollisuudet, rajaton tulevaisuus. Se ei ole optimistinen vaan realistinen tulevaisuus, jota kohti mennään”. Meitä odottaa paratiisi maan päällä. Hallelujaa!

Kliimaksina Valtaoja pohtii, ”kuollaanko me enää edes vanhuuteen vai pitäisikö meidän alkaa puhumaan jopa kuolemattomuudesta”. Valtaojan pähkäilyt kuolemattomuudesta ovat kaikuja lähimenneisyydestä. Huhtikuussa 1988 ilmestyneessä Savon Sanomissa oli iso, kritiikitön juttu silloisen Kuopion yliopiston uudesta bioteknologian professori Juhani Jänteestä. Jänne profetoi: ”Ihmiskunta on merkittävän ja merkillisen vaiheen edessä. Ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana ihminen pystyy itse muuntamaan itseään. Ihmisen rodunjalostus on jo mahdollista geeniteknologian avulla. Ihmiskunnan on vain luotava ne eettiset säännöt ja normit, joiden puitteissa geeniteknologiaa sallitaan käyttää”. Ja vielä parempaa oli luvassa: ”Kymmenen vuoden kuluessa selvitetään ihmisen perimän koko rakenne, yhteensä kolme miljardia emästä. Kun tämän jälkeen voidaan verrata tervettä ja sairasta rakennetta, voidaan löytää lääkkeet kaikkiin tauteihin, niin syöpään kuin aidsiin. Ihmiskunta on siis ehkä voittanut kaikki tautinsa 10 – 20 vuoden kuluessa”. Jutun otsikossa oli kliimaksi: ”Ihminen osaa jo jalostaa rotuaan ja oppii vielä elämään ikuisesti”.

No, lääketiede on kyllä koko ajan kehittynyt, mutta taudit ovat edelleen voittamatta. Ja jos jostakin taudista onnistutaan pääsemään eroon, niin tilalle usein pukkaa pari uutta vitsausta.

Minäkin ryhdyn avaruusmiehen innoittamana ennustajaeukoksi, näin sanoen. Tautivapaa ihmiskunta ei ole toteutunut vielä sadankaan vuoden kuluttua. Eikä tuhannenkaan. Ei koskaan. Kuolemattomuus on silkkaa haihattelua, painajaisunta.

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.