Tekniikka pelaa

”Uusi teknologia tuo terveydenhoidon puhelimeen – Ihminen voisi päivittäin monitoroida elintoimintojaan”. Näin oli otsikoitu toimittaja Jaana Savolaisen (HS 8.8.) artikkeli terveysteknologiasta. Jutussa eri alojen asiantuntijat povasivat, että nopeasti kehittyvä teknologia mullistaa sairauksien ennaltaehkäisyn ja hoitotavat ja täsmälääkkeet tehostuvat sekä vioittuneet geenit korjataan. Lopputulemana Suomi pelastuu. Jos vain rohkenemme ottaa uuden teknologian käyttöön. Näin se käy. Terveysteknologialla.

Tuossa ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Märkiä unia on nähty ennenkin. Eritoten geenigurut ovat jo muutaman vuosikymmenen ajan lupailleet megataloutta, miljardibisnestä ja alan yrityksille loputonta kasvua. Kuopiossa märehtineen, Kultaiseksi vasikaksi ristityn siirtogeenisen Huomen-ammun toivottiin lypsävän miljardien markkojen arvosta lääkettä. Rahat jäivät heruttamatta. Huhtikuussa 1988 ilmestyneessä Savon Sanomissa silloisen Kuopion yliopiston bioteknologian professori Juhani Jänne pani vielä paremmaksi. Jänne profetoi, että geeniteknologian avulla ihmiskunta on ehkä voittanut kaikki tautinsa 10 – 20 vuodessa. Ja kliimaksina Jänne julisti, että ihminen oppii elämään ikuisesti. Kuolemakin on siis voitettavissa.

Joka tapauksessa uutta terveysteknologiaa pukkaa, oltiin siihen valmiita tai ei. Esimerkiksi biosensorit alkavat tehdä diagnooseja kyynelnesteestä ja hiestä. Vessanpönttöihin asennetaan biosensoreita, jotka nuuhkivat sairauksia virtsasta. ”Sairaalatason teknologiaa” luvataan jokaisen ulottuville. Tutkimuksia hehkutetaan yleensä ”turvallisiksi ja tarkoiksi”. Erityisesti ”tarkkuus” antaa maallikoille täysin väärän kuvan. Kaikki tutkimusmenetelmät ovat epätäydellisiä. Se, miten luotettavasti ne kertovat potilaan tilasta, ei niinkään riipu tutkimuksesta sinänsä, vaan tutkittavasta potilasaineistosta. Kun lääkäri käyttää jotakin menetelmää, oli se sitten stetoskoopilla kuuntelu, röntgenkuvaus, verikoe tai tähystys, hän löytää aina sekä oikeita että vääriä positiivisia.

Perusterveydenhoidon pitää huolehtia omasta tontistaan ja erikoissairaanhoidon omastaan. Toisen reviirille ei pitäisi tunkea omine menetelmineen. Jos erikoissairaanhoito tuodaan perusterveydenhoitomenetelmäksi tai potilaat pääsevät aina suoraan spesialistille, tuottavat siellä käytettävät menetelmät aina vain enemmän vääriä positiivisia löydöksiä. Se tietää turhaa ahdistusta ja pelkoa, turhia jatkotutkimuksia ja pahimmillaan tarpeettomia hoitoja, rahan törsäämisen lisäksi. Terveyskeskuksessa ja yksityisellä lääkäriasemalla otetulla kokeella tai tutkimuksella on lähes aina heikompi positiivinen ennustearvo kuin keskussairaalassa otetulla täsmälleen samalla kokeella tai tutkimuksella. Syynä on se, että terveyskeskuksessa ja yksityisellä lääkäriasemalla asioivilla potilailla sairauden etukäteistodennäköisyys on huomattavasti pienempi kuin keskussairaalan potilailla.

Kun magneettikuvauksella selvitetään jotakin vaivaa, törmätään myös usein erilaisiin muihin ”poikkeavuuksiin”, sattumalöydöksiin. Näiden löydösten hoito sinänsä voi tehdä potilaasta oikeasti sairaan ja vaivaisen. Tutkimuksiin pitäisi päästä vain lääketieteellisen tarveharkinnan jälkeen.

Robotisaatio on nykyisin kova sana. Sairaalavuoteen vierellä ei kohta potilasta silittele ja lohduttele välttämättä sisar hento valkoinen. Tuiki tärkeä inhimillinen kosketus ja läsnäolo kaikkoavat, kun vuoteen vierellä hääräilee hoivarobotti.

Kun terveet ihmiset alkavat seurailla labra-arvojaan ja elintoimintojaan päivittäin, elämä voi käpertyä vain terveyden tarkkailun ympärille. Pienetkin muutokset labroissa ja vihlaisut huolestuttavat. Mitä enemmän ihmiset keskittyvät itsensä tarkkailuun, sitä huonommaksi he kokevat terveydentilansa. Yhteydenotot terveydenhuoltoon lisääntyvät takuuvarmasti. Terveyshyödyt jäävät todennäköisesti saamatta ja terveydenhuollon kustannukset sen kuin kasvavat. Voi myös käydä niin, kuten eetikko Martti Lindqvist aikoinaan totesi, jos elämä keskittyy vain oman terveyden vaalimisen ympärille, että joutuu ennen kuolemaa kysymään itseltään ”oliko minulla elämää ennen kuolemaa”? Eli on uskallettava elää. Joskus se vaatii terveysriskien ottamista.

Teknologian tuomien mahdollisuuksien myötä ihmisten oma vastuu terveydestään kasvaa entisestään. Epäselväksi jää, mitä se tarkoittaa. Visionäärien mielestä kansalaisia pitäisi myös valmentaa arvioimaan, miten tutkimustuloksia tulkitaan ja miten erottaa luotettava tieto epäluotettavasta. Valtaosalle jengistä tehtävä on mahdoton. Nykyisin se ei onnistu edes kaikilta terveydenhuollon ammattilaisiltakaan.

Lääketieteellinen teknologia on vuosien saatossa kehittynyt huimasti. Ja epäilemättä osa uudesta teknologiasta tuottaa jatkossakin kiistatonta terveyshyötyä. Meidän on vain tehtävä viisaita valintoja sen suhteen, mitä tekniikoita otetaan käyttöön ja miten niitä käytetään.

Tähän mennessä lääketieteellisiä tekniikoita on kehitelty enemmän teknologia- ja markkinavetoisesti kuin terveystarpeista lähtien. Uusi lääketieteellinen teknologia on yksi suurimmista syistä, ellei suurin, jatkuvasti nouseviin terveydenhuollon kustannuksiin. Keskeinen ongelma on prosessi, jolla uutta teknologiaa on omittu. Uusia lääkinnällisiä keksintöjä on otettu käyttöön ennen, kuin niiden vaikutuksista on tiedetty tarpeeksi. Syinä muun muassa tehomarkkinointi, ammattilaisten innostus ja väestön vaatimukset. Monet keksinnöt ovat osoittautuneet myöhemmin vaikutuksiltaan marginaalisiksi, hyödyttömiksi ja jopa haitallisiksi. Tosin vaikuttamattomistakin tutkimuksista ja hoidoista hyötyy aina joku.

Uusien älysovellusmonitorointimenetelmien kehittäminen on merkittävästi halvempaa kuin uusien lääkkeiden. Niinpä bisnes siirtyy luonnollisesti rahan perässä. Etälääkäripalvelut ovat jo nyt Kelankin hyväksymiä. Älysovellusmonitorointimenetelmien ja etälääkäripalvelujen välille kasvaa nopeasti laajeneva uusi hoitamisen muoto. Parhaassa tapauksessa se voi tuoda palvelujen saatavuuden osalta tasa-arvoistumista. Mutta laskeeko kynnys kaataa kaikki asiat lääkäreiden niskaan entisestään?

Erityisesti high-tech –lääkinnällä on vähän annettavaa väestön hyvinvointia ajatellen. Teknologia, kuten lääkintä yleensä, on hyväksi tiettyyn pisteeseen asti, mutta muuttuu sitten vain kustannuksiksi ilman terveyshyötyjä.

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.