Lääkäriliitto: liikaa lääkäreitä!

Suomen Lääkäriliitto pullautti ulos (11.5.2017) tiedotteen ”Lääkärikoulutuksen laatu turvattava”. Tiedotteessa Lääkäriliitto vaatii muun muassa, että lääketieteellisten tiedekuntien sisäänottomääriä pitäisi laskea nykyisestä 750 opiskelijasta enintään 600 opiskelijaan vuodessa, jotta koulutuksen laatu ei kärsisi. Ja että lääkärien perus- ja erikoistumiskoulutus kestäisi kansainvälisen laatuvertailun.

Vaatimus on kaikuja menneisyydestä. Lääkäriliitto ajoi 1990-luvulla raivokkaasti lääkärikoulutuksen supistamista. Esimerkiksi Kuopiossa sisäänottomääriä supistettiin 100 opiskelijasta 75 opiskelijaan. Seurauksista kärsittiin pari vuosikymmentä. Liitto ei tietenkään pystynyt itse päättämään koulutusmäärien pienentämistä. Mutta vaikutusvaltaisena järjestönä sen sana painoi. Terveydenhuollosta mitään ymmärtämättömät poliitikot menivät massiivisen lobbauksen pökerryttäminä retkuun ja päättivät opiskelijamäärien leikkauksista.

Tiedotteessaan liitto perustelee vaatimustaan sillä, että ”ryhmäkoot opetuksessa ovat nyt niin suuria, että esimerkiksi toimenpiteiden kunnollinen harjoittelu ja oppiminen ovat haasteellisia”. Perustelu ei ole täysin tuulesta temmattu. Juha Sipilän johtama kauhukabinetti on päinvastaisesta propagandastaan huolimatta kovalla kädellä karsinut koulutuksesta. Ja näin heikentänyt oppimisen edellytyksiä.

Mutta sen sijaan, että tilanteen korjaamiseksi vaaditaan kurssikokojen pienentämistä, liitto voisi vaatia lisää rahaa ja muita voimavaroja opetukseen.

Luulen tietäväni, että liitto ei ensisijaisesti ole huolissaan opetuksen laadusta. Vaan lääkärien palkkakehityksestä. Mitä vähemmän lääkäreitä, sitä enemmän rahaa ja muita etuja voidaan kinuta.

Lääkäritarve pitää miettiä tarkoin. Lääkäreitä ei tietenkään kannata kouluttaa taksikuskeiksi, kuten joissakin maissa on tapahtunut. Samalla on yritettävä keksiä keinoja, miten lääkäreiden epätasaiselle jakautumiselle alueellisesti voitaisiin tehdä. Erityisen ongelmallista on lääkäreiden saaminen syrjäseuduille. Pelkällä rahalla se ei onnistu. Ja tunkkaisen sosialistisen komentotalouden pakkokeinot eivät myöskään kuulu työkalupakkiin.

Poliitikkojen, jotka lopulta päättävät koulutusmääristä, pitäisi vihdoin tajuta, että Lääkäriliitto on vain lääkäreiden etuja ajava ahdasmielinen ahmattiliitto. Ihan samalla tavalla kuin AKT tai Metalli- ja Paperiliitto ajavat vain jäsentensä etuja. Muista ammattiliitoista poiketen Lääkäriliitto on kuitenkin onnistunut loihtimaan itsestään kiiltokuvan korkean etiikan kultaamasta, yhteiskuntavastuisesta ja epäitsekkäästä järjestöstä, joka toimii "monin tavoin potilaiden ja terveydenhuollon hyväksi".

Jos Lääkäriliitto olisi tosissaan kiinnostunut väestön terveydestä ja terveydenhuollon toimivuudesta, se ei olisi pannut enemmän tai vähemmän kiihkeästi hanttiin geneeriselle substituutiolle, itsehoitolääkevalikoiman lisäämiselle, lääkkeiden viitahintajärjestelmälle, suorakorvausjärjestelmälle ja joidenkin työtehtävien siirtoon lääkäreiltä hoitajille. Erityisesti hoitajien rajoitettu reseptinkirjoitusoikeus oli liitolle punainen vaate. Eikä liiton läpi mennyt, raskaasti ylimitoitettu vaatimus 1990-luvulla koulutusmäärien supistamiseksi millään tavoin toiminut ”potilaiden ja terveydenhuollon hyväksi”. Siitä hyötyivät ainoastaan lääkärit. Ja keikkafirmat.

Jos Lääkäriliitto ei pysty taikomaan parempia perusteluja lääketieteen opiskelijoiden sisäänottomäärien supistamiselle, niin vaatimukseen ei pidä suostua.

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.