Eroon turhista hoidoista

Ortopedian ja traumatologian professori Teppo Järvinen Helsingin yliopistosta kirjoitti Helsingin Sanomissa (14.9.) Minä Väitän -sarjassa otsikolla ”Jopa puolet lääketieteellisestä hoidosta on turhaa – Potilas ei ole asiakas, eikä hoitoa pitäisi saada vain varmuuden vuoksi”.

Järvinen ja monet muutkin ovat puhuneet näistä samoista teemoista jo pitkään. Sanoman perillemeno riippuu ikävä kyllä pitkälti siitä, kuka puhuu, hänen asemastaan. Ei niinkään sanoman sisällöstä. Muutama vuosi sitten Järvinen totesi, että ”sen jälkeen kun hän pääsi professoriksi, ihmiset tuntuvat kuuntelevan paremmin”.

Järvisen väitteelle, että jopa puolet lääketieteellisestä hoidosta on turhaa, löytyy runsaasti tukea. British Medical Journal (BMJ) julkaisi vuosia sitten kuvion 3000 hoidon vaikuttavuudesta satunnaistettujen kontrolloitujen kokeiden perusteella. Samalla BMJ kuitenkin huomautti, että kuviosta ei selviä, kuinka usein kyseisiä hoitoja oli käytetty. Hoidoista 11 % arvioitiin hyödyllisiksi, 24 % todennäköisesti hyödyllisiksi, 7 % oli kiikun kaakun, 5 % hyödyllisyys oli kyseenalainen, 3 % oli todennäköisesti tehottomia tai haitallisia ja 50 % vaikuttavuutta ei tiedetty.

Yksi räikeimmistä esimerkeistä turhista hoidoista on Järvisen mukaan kolesterolilääkkeiden syöminen. Niitä napsii yli 600 000 suomalaista verisuoni- ja sydäntautien ehkäisemiseksi. Järvisen mukaan harva potilaista ymmärtää, että syömällä statiineja 30 vuotta, elinajan ennuste kasvaa parhaimmillaankin vain muutamalla kuukaudella. Lääkkeiden syömisestä kun on pahimmillaan vuosikausia haittoja ja tietysti kuluja sekä potilaalle itselleen että yhteiskunnalle.

Muina esimerkkeinä tarpeettomista toimenpiteistä Järvinen mainitsi suuren osa polven tähystysleikkauksista. Väestötasolla veriarvojen tarkistaminen vuosittain on myös hyödytöntä. Silti osa terveyskeskuspotilaista pillastuu, jos veriarvojen kontrolli siirtyy muutamalla viikolla eteenpäin edellisvuodesta. Turhiin toimiin Järvinen luki lisäksi ”epidemian lailla yleistyneet, yksityisesti, ilman lääkärin tutkimuksia tehdyt magneettikuvaukset”. Seurauksena usein vain vaivojen kannalta merkityksettömiä löydöksiä, joiden selvittely rasittaa jo nykyiselläänkin ylikuormittunutta systeemiä.

Erilaisiin magneetti- ja muihin kuvantamistutkimuksiin houkutellaan ihmisiä epäeettisillä ja näyttävillä mainoksilla muun muassa sanoma- ja aikakauslehdissä. Tutkimuksiin pääsee jonottamatta, ilman ajanvarausta ja ilman lääkärin lähetettä. Tosin Kelan sairausvakuutuskorvauksen saaminen edellyttää lääkärin lähetteen. Mutta sekin järjestyy yleensä helposti, vaikka potilas olisi hakeutunut mainoksen innostamana tutkimukseen oma-aloitteisesti periaatteella ”kiva tietää”.

Järvinen varoittaa, että pahimmillaan liika tutkiminen johtaa diagnooseihin, joiden löytyminen aiheuttaa vain ylimääräistä huolta. Esimerkiksi eturauhasen PSA-seulonta johtaa usein turhaan koepalan ottoon ja muihin tutkimuksiin, joista seuraa valtavaa huolta, usein myös suoranaisia haittoja, kuten tulehduksia ja muuta vakavaa. Tähän Järvisen mainitsemaan ”muuhun vakavaan” kuuluu impotenssia, pidätyskyvyttömyyttä ja suolistovaivoja.

Terveydenhuollossa, niin julkisessa kuin niin sanotussa yksityisessä, on rituaalin omainen käytäntö, että joka kerta, kun 50 vuotta täyttänyt mies saadaan kiinni, hänen verestään mitataan PSA-arvo. Usein miehen tietämättä. Työterveyshuollossa tehdyissä terveystarkastuksissa on tosin ainakin paikoin luovuttu rutiinisti toteutetuista oireettomien miesten PSA-testeistä.

Pohjoismaisen Cochrane-keskuksen tutkimukseen rintasyöpäseulontojen vaikuttavuudesta kelpuutettiin kahdeksan tutkimusta. Niistä kolmessa tiukimmat tieteelliset kriteerit täyttäneessä tutkimuksessa ei havaittu edes rintasyöpäkuolleisuudessa tilastollisesti merkitsevää vähenemistä. Puhumattakaan eliniän pitenemisestä. Rintasyöpäseulonnoista koituvat haitat ovat myös massiiviset. Muun muassa tarpeettomia osittaisia tai koko rinnan poistoja.

”Harva lääkärikään varmasti tietää, että yhdenkään syöpäseulonnan ei ole koskaan osoitettu johtaneen seulottujen eliniän pitenemiseen”, latelee Järvinen.

Järvinen toteaa, että ”kun potilaasta tulee asiakas, lääkäristä tulee kauppias. Mitä saisi olla?” Näin se käy. Terveysbisneksessä touhutaan liikaa potilasasiakaskuluttajien mieliksi. Heille myydään eurojen kiilto silmissä tutkimuksia ja hoitoja, joita he haluavat ja vaativat, mutta joita he eivät tarvitse. Ja joista he eivät hyödy terveydellisesti. Terveydenhuollossa asiakkaat eivät ole aina oikeassa. Rahan tärväytymisen lisäksi palvelut voivat pahimmillaan vaarantaa heidän terveytensä, jopa henkensä. Terveydenhuollossa ei pidä tehdä toimenpiteitä, jotka eivät tutkitusti tuota terveyshyötyä, olipa maksajataho mikä tahansa.

Toimista, joiden vaikuttavuudesta ei ole kunnollista tutkimusnäyttöä tai jotka on osoitettu vaikuttamattomiksi, voisi vielä mainita malliksi holtittoman antibioottien käytön, hyödyttömät osteoporoosimittaukset, lääkärihelikopterit ja jälkipuinnin eli debriefingin, Viime aikoina on kyseenalaistettu suosituimpien yksityislääkärikäyntien tarpeellisuus eli silmälääkärikäynnit ja gynekologiset tarkastukset. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suuri osa silmälääkärikäynneistä hoituisi optikolla, jos käynnin syynä on näön tarkastus. Terveiden naisten tarkastukset ovat myös kyseenalaisia. Potilaat eivät saa terveyshyötyä kohdentamattomista lääkärintarkastuksista.

Kitarisat poistetaan Suomessa vuosittain jopa 10 000 lapselta. Poistolla ei kuitenkaan ole merkittävää tehoa välikorvatulehduksen ehkäisyssä. Alle 4-vuotiaiden lasten kitarisaleikkaus ei vähennä korvatulehdusten uusimisia. Sen lisäksi, että toimenpide on turha, sillä on monia haittoja.

Oman lukunsa muodostavat lääkkeet. Käytössä on paljon turvallisia, tehokkaita ja vaikuttavia lääkkeitä. Niistä osa on elintärkeitä. Mutta monet lääkkeet ovat osoittautuneet hyödyttömiksi. Pahimmillaan tappaviksi. Eritoten vanhusten (ja lasten) lääkityksessä on isoja ongelmia. Se tapahtuu pitkälti summamutikassa, näppituntumalta. Joka neljäs iäkkäistä käyttää vähintään kymmentä lääkettä (85 vuotta täyttäneistä naisista puolet), osoitti proviisori Johanna Jyrkkä Itä-Suomen yliopistosta väitöskirjassaan ”Drug use and polypharmacy in elderly persons” (2011). Kun potilas käyttää tarpeeksi montaa lääkettä, niiden yhteisvaikutuksista ei kukaan ota tolkkua.

Fimea julkisti vuonna 2010 tietokannan tukemaan iäkkäiden lääkehoitoa. Tietokanta kattaa luokittelun 350 iäkkäiden yleisimmin käyttämästä lääkeaineesta tai niiden yhdistelmästä. Peräti 91 lääkeaineen käyttöä oli vältettävä iäkkäillä. Suomessa vähintään joka viides ikäihminen käyttää sopimattomia lääkkeitä.

Lääkäriliiton harjoittama etiikka on elektiivistä. Kollegiaalisuus- ja eettisiin ohjeisiin vedoten Lääkäriliiton hallitus on päättänyt antaa julkisen varoituksen professori Teppo Järviselle. Järvisen synti on se, että hän on liiton mukaan ”rinnastanut toisia kollegoita ikävästi niin, että on annettu ymmärtää jopa, että he ovat toimineet rikollisesti ja hyvin epäeettisesti, vaikka kyse on yleisesti hyväksytystä toimintatavasta, joka on Suomessa käytössä”. Lääkäriliiton sai oitis tuohtumaan ”toisten kollegojen rinnastaminen ikävästi”. Mutta lääkärit, jotka eettisten ohjeiden vastaisesti rahastavat turhilla hoidoilla ja tutkimuksilla sekä markkinoivat palvelujaan epäeettisesti, eivät herätä Lääkäriliitossa juuri minkäänlaisia eettisiä väristyksiä varoituksineen. Mitä nyt pientä ”tuskailua”. Vaikka vaikuttamattomat hoidot ja tutkimukset voivat vaarantaa vakavasti potilasturvallisuuden. Sen kummempaa eettistä närkästystä liitossa eivät myöskään ole aiheuttaneet homeopatialla ja muilla järjettömillä outohoidoilla rahastavat puoskaroivat lääkärit. Lääkäriliiton etiikka haiskahtaa edelleen hyvin heettläiseltä.

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.