Parittomat tv-sarjan aloitusjakso

Parittomat on viiden n. 35-vuotiaan akateemisen sinkkunaisen parinetsinnästä kertova sarja (http://olotila.yle.fi/mina/parisuhde/sinkku-unohda-netti-ja-baarit-kultt... ; arvioita naisista http://keskustelu.suomi24.fi/node/10968576 ja http://keskustelu.suomi24.fi/node/10965951/#comment-57653858 ; Yle areena http://areena.yle.fi/tv/1655411). Puheen aamusta löytyy Emman ja Meskun radiohaastattelu (http://areena.yle.fi/radio/1697062). Ohjelman naiset "Emma London on viestintäkonsultti, joka ei ole ollut koskaan rakastunut. Emman ulkonäkö muuttui pari vuotta sitten laihdutusleikkauksen myötä. Nyt hän haluaa selvittää, onko rakkaus ulkonäöstä kiinni." "Luokanopettaja Leni Leonsaari on vierivä kivi, joka on asunut vuosia ulkomailla. Hän haaveilee perhe-elämästä, mutta sopivaa miestä ei ole vielä tullut vastaan – jäädäkseen." "Kati Lundgren on projektipäällikköympäristöalalla. Työ on hänelle kutsumus, mutta viime vuosina Kati on etsinyt elämälleen muutakin sisältöä. Ohjelman avulla Kati haluaa murtautua ulos vanhanpiian poterostaan." "Sairaanhoitajana työskentelevä Mesimarja Nuosmaa eli Mesku vaihtaa itse autonrenkaat, poraa ja matkustelee. Suomalaisen rivifeministin arkkityyppi." "Suomentaja ja kulttuurialalla tuottajana työskentelevä Riitta Virkkunen on väitellyt tohtoriksi. Se ei kuitenkaan auta rakkaudessa. Samoista asioista kiinnostunutta miestä onkin ollut vaikea löytää." Naisilta poimittuja kommentteja
RIITTA: "On olemassa sellainen käsitys, että tohtorisnaiset ovat rumia, hieltä haisevia ja pienitisissiä."
Ahaa, en minä ole kuullut.
MESKU: "Kokoospähkinä kuvaa minua itseäni, mutta kookospähkinänkin saa auki, jos osaa, se on tekniikkalaji".
Kuulostaa vaikealta tapaukselta - työtaakka ja vastuu pariutumisen onnistumisesta kaadetaan miehen niskaan. Miksi mies haluaisi "avata vaikeaa kookospähkinää", kun helpompiakin naisia löytyy? Jos joku mies kuvaisi itseään vaikeaksi pähkinäksi, lopputuloksena olisi ikuinen selibaatti.
NAISJUONTAJA: "Nyt kun näen teidät ensimmäisen kerran, te olette fiksuja, hauskoja, hyvännäköisiä sinkkunaisia. Miksi ihmeessä te olette sinkkuja?"
Tämä on tyypillistä mitään naiskohteliaisuutta, joka ei tarkoita paljon mitään. Oleellista pariutumisen onnistumisen kannalta on, ovatko ohjelman naiset hyvännäköisiä ja hauskoja verratttuna muihin suomalaisiin naisiin? Ovatko he "helppoja" sanan positiivisessa merkityksessä? Kuinka nirsoja he ovat? Tällainen ohjelma saisi paremmat lähtökohdat jos siinä selvitettäisiin heti alkuun, kuinka hyvännäköisiä naiset todellisuudessa ovat, esimerkiksi miesraadin avulla.
EMMA: "Mä en ole oikeastaan edes oppinut deittailukulttuuria ja siten musta on tullut tällainen aggressiivis-passiivinen bitch. Kyllähän mä odotan, että se prinssi tulee soittamaan ovikelloa."
Jos noin on, niin eikö kannattaisi ensimmäisenä opetella pois tuollaisesta miehet karkottavasta käytösmallista ja opetella naisellisuuden alkeita sekä aktiivisuutta passiivisuuden sijaan?
KATI: "Tunnustan, että viihdyn tällaisella mukavuusalueella parittomana, tämä on aika lupsakkaa ja helppoa. Mun olisi pakkoa astua epämukavuusalueelle ja mennä treffeille."
Katilla ei tunnu olevan edes todellista yritystä löytää miestä.
RIITTA: "Semmoinen vahva mies, joka ottaa roolinsa ja antaa minun olla heikko".
Akateemiset ja vahvat tohtorisnaisetkin haluavat itseään vahvemman miehen.
EMMA: "Mä olen sellainen omituinen ja itsenäinen nainen, vähän aggressiivinenkin."
Ei kuulosta kovin houkuttelevilta ominaisuuksilta naisessa. Pohdintaa Ohjelmaan valituilla sinkkunaisilla on monia hidasteita. He ovat nirsoja ja ylpeitä siitä. He harrastavat kulttuuria ja toivovat miehenkin olevan kulttuurinharrastaja. Todellisessa elämässä kulttuuria harrastavia miehiä lienee noin yksi kymmentä naista kohden. Teatterit täyttyvät naisista. Radiohaastattelussa Emma ja Mesku puhuivat naisellisuudesta halveksivaan sävyyn tyyliin: "Kun baarissa tulee mies juttelemaan, minulla kääntyy naisvaihde päälle, ääni siirtyy falsettiin ja kuuntelen miehen kakkajuttuja, vaikka oikeasti vain haluaisin olla kavereideni kanssa." Miehet pitävät naisellisista naisista, joilta naisellisuus tulee luonnostaan, eivätkä suinkaan naisellisuutta halveksivista naisista. Naiset kuulostavat hankalilta tapauksilta - väärällä tavalla. He ovat liian omituisia ja itsenäisiä. He näkevät omituisuuden ja itsenäisyyden positiivisina ominaisuuksina naisessa, vaikka ne eivät ole sitä pariutumisessa. Ikäkin on ongelma, koska lisääntymisen viimeiset vuodet ovat käsillä. Moni mies ei halua hypätä suhteessa suoraan lastenhankintaan. Tuntuu siltä, että epätoivon puute ja omien ei-toivottavien ominaisuuksien glorifiointi toimivat jonkin sortin defenssinä oman markkina-arvon puutteita vastaan. Kun ei itse olla se miesten palvoma blondi, kehitetään kaikenlaisia ajatuskuvioita pettymysten minimoimiseksi. Odotetaan prinssin saapumista ovelle tai tekevän aloitteen kirjastossa. Siinä missä miehet lukevat vimmatusti pelimiesten oppaita naisiskennän kehittämiseksi, akateemiset naiset tyytyvät olemaan "ihanasti omituisesti itsekkäitä" ilman intressiä oman markkina-arvon kehittämiseen. Ilmeisesti on kivempaa elää kuplassa, jossa ollaan olevinaan hauskoja ja ihania sinkkuja, eikä haluta kohdata tylyä markkina-arvotodellisuutta 35-vuotiaiden sinkkunaisten markkinoilla.

25 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Kommentit

Vierailija (ei varmistettu)

Laasanen on missanut muutaman erittäin oleellisen seikan:
1. Useinpien naisten tärkein parin etsintäkriteeri on puolison persoona. Personaalliset koulutetut naiset etsivät mukavaa ja fiksua miestä, sellaista jonka kanssa synkkaa. Menestys tai ulkonäkö on toissijaista. Fiksuudella on merkitystä samalla aallonpituudella olon verran. Paras tapa löytää puoliso onkin ensin ystävystyä ja antaa sitten suhteen syvetä joksikin aivan muuksi. Laasasen teesit toimivat ehkä jossain baareissa yms. mutta ei kauheasti oikeassa elämässä
2. On parempi olla sinkku, kuin seurustella jonku sellaisen kanssa, jonka kanssa ei synkkaa syvemmällä tasolla. Muuten on tiedossa aika ankea parisuhde. Joskus sitä sielunkumppania ei vain osu kohdalle.
3. Me persoonalliset koulutetut naiset kyllä löydämme miehiä. Ne ovat useinmiten mukavia ja fiksuja nörttejä, joiden kanssa on mukava jakaa arki. Minullakin on juuri sellainen mies.
4. Me persoonalliset koulutetut naiset todellakin olemme ylpeitä siitä mitä me olemme. Emme mistään hinnasta haluaisi olla mitään aivottomia platinablondeja, joita jotkin miehet kuolaavat. Emme myöskään huolisin mitään Laasasen alfa-miestä, joka vaikuttaisi olevan menestyvä hyvännäköinen häntäheikkikusipää. Sellainen ei kuulosta mukavalta sielunkumppanilta, jonka kanssa arkea viitsisi jakaa.

Vierailija (ei varmistettu)

Naulan kantaan!

Vierailija (ei varmistettu)

Ihan vaan sitä mietin, että koska minäkin osaan yhtä sun toista askaretta joka monesti miesten työksi mielletään ja porakone pysyy minunkin kädessäni, tekeekö se minustakin feministin? :o Luulin olevani ihan naisellinen mutten avuton, tasa-arvoa kannattava nainen...ja siis Meskun tuntien hän kyllä moppaisi Laasasella lattiaa, jos koskaan kasvotusten sattuisivat. Joillain naisilla vaan on munaa enemmän kuin Laasasen kaltaisilla kitisevillä wannabe-tosiäijäsuperkarjumiehillä.

Vierailija (ei varmistettu)

RIITTA: "Semmoinen vahva mies, joka ottaa roolinsa ja antaa minun olla heikko".

Tässä ilmenee ehkä se pohjimmainen dilemma modernien. itsenäisten, vahvojen ja korkeastikoulutettujen naisten miesihanteissa: Halutaan melko perinteistä miesmallia; vahvaa, joka ottaa roolinsa, mutta samalla fiksua, persoonallista ja tunteellista älykkö/nörttiä, joka kävisi ooperrassa ja teatterissa.

On kuitenkin syytä kysyä modernilta, itsenäiseltä, vahvalta ja korkeastikoulutetulta mieheltä, haluaako hän vielä parisuuhtessakin ottaa taakakseen roolin, jossa pitää olla vahva?

Vierailija (ei varmistettu)

Luulenpa, etta haussa on _henkisesti_ vahva mies, jonka kanssa naisen on helppo olla oma itsensä - ei siis mikään Macho-ääliö. Siis semmoinen mies, joka kantaa vastuun itsestään ja johon voi tarvittaessa tukeutua omien huoliensa kanssa. Henkinen vahvuus taas ei ole mitenkään ristiriidassa tuon fiksun ja mukavan älykön kanssa - päinvastoin, luulen että heillä henkinen vahvuus on yleisintä.

Vierailija (ei varmistettu)

Luulenpa, etta haussa on _henkisesti_ vahva mies, jonka kanssa naisen on helppo olla oma itsensä - ei siis mikään Macho-ääliö. Siis semmoinen mies, joka kantaa vastuun itsestään ja johon voi tarvittaessa tukeutua omien huoliensa kanssa. Henkinen vahvuus taas ei ole mitenkään ristiriidassa tuon fiksun ja mukavan älykön kanssa - päinvastoin, luulen että heillä henkinen vahvuus on yleisintä.

Vierailija (ei varmistettu)

Ohjelman loppuosuus antaa jo selkeitä viitteitä siitä, että naiset ovat tosiaan liian nirsoja. Heidän eteensä marssitetaan ihan kunnollisia miehiä jotka ovat ulkonäöltäkin samaa tasoa suurimmaksi osaksi ja naiset kikattavat ja nauravat näille ja toteavat, että "kun ei kipinä vaan syty niin ei syty"...

Neljääkymmentä lähentelevällä yksinäisyydestä kärsivällä naisella on varaa nauraa tapaamishaluisille miehille.

Vierailija (ei varmistettu)

En tiennytkään, että rakkauttakin mitataan markkina-arvona. Liekö lama vienyt senkin ilon, kun kerta noin hienoja naisia on vielä markkina-arvottomana liikkeellä. Vähän niin kuin Kreikan velkatakuut....

Vierailija (ei varmistettu)

Halutaan syödä kakku ja säästää se. Ollaan nykyaikaisia, sinkkuna viihtyviä, korkeasti koulutettuja, itsenäisiä, omillaan pärjääviä, renkaat itse vaihtavia, ei ketä tahansa kumppaniksi kelpuuttavia j.n.e. Kuitenkin mennään tällaiseen ohjelmaan - tekemään mitä? Halutaan miestä eikä kuitenkaan haluta. Näitä sekoboltseja kannattaa kiertää kaukaa.

Vierailija (ei varmistettu)

Heh, suomalaisten naisten yleinen vika. Katsotaan "Sinkkuelämää" -sarjaa jonka huumassa kuvitellaan oma markkina-arvo aivan suhteettoman korkeaksi käyttäytyen ylimielisesti ja nokkavasti miehiä kohtaan vaikka oma ulkonäkö ei todellakaan olisi mitään TV/elokuva -osastoa. Siitä huolimatta miehen tulisi olla Brad Pitt. Seurauksena jää parisuhteet syntymättä ja sitten vanhana katkerana naisena antaudutaan Gambian tai Turkin hurmurille koska "yksikään suomalainen mies ei voi olla hänen arvoisensa".

Nyt odotankin vastalauseiden ryöppyä kaikilta "itsenäisiltä" ja "vahvoilta" naisilta. Sikafeministeiltä en kaipaa mitään kommentteja. Olkaa vaan hiljaa ja hajotkaa surkeutenne.

Vierailija (ei varmistettu)

Puhumattakaan niistä suomalaismiehistä jotka vuosikymmeniä sitä "prinsessaa" odotettuaan ja tasoisilleen naisille pakit antaneena tai parisuhdeasiansa muutoin mokanneensa käyvät shoppaamassa itselleen vaimon Aasiasta...näinhän se menee, eikö? Kärjistetään molemminpuolisesti, tasa-arvon nimissä.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että sovinistit tekevät omasta sukupuolestaan pilkkaa. Feminismi keskittyy naisten voimaannuttamiseen, kun taas sovinismi ainakin suomalaisessa ilmenemismuodossaan tuntuu vain olevan kurjan kohtalon ja naisylivallan surkuttelua. Miehuuden yhdistämistä heikkouteen ja sorrettuun asemaan. Laasasen blogikin on täynnä kurjistelua ja kitinää siitä miten ollaan niin jyrättyjä ja tissien houkuttelemina jouduttu elatusmaksukierteeseen ja ties mitä - kyllä aito sovinisti alkaisi itkeä teidän juttujenne äärellä! Jos haluatte miesten asiaa edistää, niin käyttäytykää kuin miehet, ja jättäkää itkijänaisen hommat. Olisitte NIIN paljon vakuuttavampia. Eikä kaltaiseni semisovinistinaisenkaan tarvitsisi hävetä.

Jos ihminen ei ole, ikään katsomatta, törmännyt vielä siihen oikeaan, ei se tarkoita sitä että hänen tulisi tyytyä johonkin joka ei pitemmän päälle tee onnelliseksi. Emme enää elä 1900-luvun alkua, jolloin ukko otettiin 17-vuotiaana ja siinä roikuttiin sitten loppuelämä kiinni, tuli turpaan tai ei. Nykyään valinnanvapaus korostuu, niin miesten kuin naistenkin kohdalla, ja pakkien hyväksyminen on arkipäivää. Joku haluaa tossukan, toinen persoonan jota ei noin vain jyrätä. Mielestäni kovin humaania on olla sekaantumatta kumppaniehdokkaaseen joka kestää kovemmankin luonteen, jos oma tahto sattuu olemaan vähän lujempaa tekoa. Esimerkiksi minä en halua elää jatkuvassa toisen loukkaamisen pelossa, siksi en voisi elää miehen kanssa, joka ei osaa ilmaista omaa tahtoaan selkeästi ja jämäkästi. Suora ja tahdokas luonteeni yhdistettynä ajoittaiseen ajattelemattomuuteen kommunikoinnissa on tuhoisa yhdistelmä kummankin kannalta, jos vastapuoli on "kylläkulta"-mies joka vierittää vastuun kaikesta kumppaninsa niskoille. Tämän takia parikin suhdetta on päättynyt eroon mutta jatkunut todella vahvana ystävyytenä.

Ja kyllä miehetkin osaavat yhtä lailla olla nirsoja paria valitessaan, eipä unohdeta sitä. Vuoroin vieraissa. Huolisiko yksikään tätä kirjoitusta lukeva mies puolisokseen naisen, joka ei kiihota, innosta, inspiroi ja herätä tunteita? Tuskinpa. Sama se miten monta niitä yhdentekeviä miehiä tuodaan naisen eteen tai naisia miehen eteen, todella harva on niin epätoivoinen että tarttuu johonkin joka ei ole Se Oikea, edes potentiaalisesti.

Vierailija (ei varmistettu)

"Puhumattakaan niistä suomalaismiehistä jotka vuosikymmeniä sitä "prinsessaa" odotettuaan ja tasoisilleen naisille pakit antaneena tai parisuhdeasiansa muutoin mokanneensa käyvät shoppaamassa itselleen vaimon Aasiasta..."

Aasialaiset naiset ovat kauniita ja siroja ja arvostavat miestään, päin vastoin kuin suomalaiset justiinat. Sellaisesta kannatta jo vähän maksaakin. Ja kun katukuvaa katselee, aika moni suomalaismies jolla on aasialainen vaimo on ihan OK-näköinen. Ei siinä välttämättä tule heti luuseri mieleen.

Vierailija (ei varmistettu)

Köyhistä ja alhaisen sosiaaliturvan maista tulevat naiset arvostavat miestä joka ei ole jatkuvasti kännissä tai hakkaa ihan joka viikko. Monissa maissa kun tuo on ihan normaalia avioliiton sisäistä toimintaa. Em. maissa naiset myös syntymästään asti koulutetaan "arvostamaan" eli palvelemaan miestä. Sopii sovinistille ja/tai saamattomalle laiskalle miehelle aivan varmasti. Aasiasta ja itäblokista tulevat naiset myös helposti lähtevät parisuhteeseen länsimaisen miehen kanssa yksinkertaisesti päästäkseen pois kotimaastaan - eräs kiinalaistaustainen ystäväni on tehnyt hyvin selväksi että hän teki lapsen suomalaismiehensä kanssa vain siksi että avioeron "sattuessa" saisi satavarmasti jäädä Suomeen. Moni muu aasialainen ystäväni on tehnyt saman. Indonesialaisen naisen nainut ystäväni vain sattui paikalle oikeaan aikaan (eli juuri kun hänen vaimonsa piti palata kotimaahan pikavisiitiltä Suomeen naidun siskon luota) ja nyt lapsia on kaksi, vaimo ei koskekaan mieheensä ja mies riutuu. Oleskelulupa taattu, elatus taattu, siis aivan sama miten mies voi. Ruokaa tulee joka päivä pöytään, lapset hoidetaan, mutta mies saa hoidella ihan itse itsensä...siinä sulle paratiisia. Ja viimeisen esimerkin mies on sitä luokkaa johon todella moni import-vaimon puoliso ei yllä. Ei siis kelpaa mies kuin lapsentekoon ja rahantuojaksi. Onnea vaan.
Yllättävän moni noista ulkomaantuonneista myös rupsahtaa hälyttävän nopeasti, suomalaisnainen jää siinä kohtaa kyllä ihan kirkkaasti kakkoseksi. ;)

Suomalaisnainenkin osaa arvostaa hyvää miestä. Valitettavasti porukassa on niin paljon sekundaa, että moni nainen ja myös mies valitsee ennemmin elää yksin kuin tyytyä johonkin mitä ei oikeasti halua. Hae akkasi mistä haet, mutta älä tilitä katkeraa itkuparkua palstoilla miesten uhriutumisesta jne.

Vierailija (ei varmistettu)

"Hae akkasi mistä haet, mutta älä tilitä katkeraa itkuparkua palstoilla miesten uhriutumisesta jne."

Nyt ei ihan kolahtanut eikä kalahtanut. Itse olen akkani hommannut ihan kotimaasta ja naimisissa ollaan oltu 27v. On, tiedätkö, on ihan mahdollista keskustella asioista yleisessä mielessä, ei sen heti tarvitse olla mitään henkilökohtaista. kunhan asia kiinnostaa. Ja esimerkkejä voidaan aina luetella vaikka kaksipäisistä vasikoista.

Vierailija (ei varmistettu)

"Akateemiset ja vahvat tohtorisnaisetkin haluavat itseään vahvemman miehen."

Aikamoinen yleistys yhden naisen kommentista, joka herätti itsessänikin akateemisesti koulutettuna naisena hämmennystä. Omasta kaveriporukastani suurin osa naisista haluaa lähinnä miehen, joka jakaa tasa-arvoisesti askareet ja on tukena elämän vaikeissa kohdissa. Tämä ei tarkoita mitään machoa alfaurosta.

Ihmeellisesti Laasanen puhuu blondeista kaunottarista. Monilla miehillä on aivan tavallisen näköisiä naisia. Jotenkin Laasasen puheet yksinkertaistavat miehiä paljon. Kai se on helppo ladella tuollaisia argumentteja, kun on ihan tehnyt gradun yliopistossa (arvosanalla 2).

Vierailija (ei varmistettu)

..kommenttisi ovat huojentavia, mutteivat tosiasiassa ylitä "kipinän" tarvetta. Ja lisäksi, en haluaisi hyvä Nina puuttua pikkuseikkoihin, mutta varmasti akateemikkona tiedät, että pro gradu -tutkielman arvostelu on samalla asteikolla kuin ylioppilaskirjoituksien, improbatur-laudatur.

Vierailija (ei varmistettu)

"Omasta kaveriporukastani suurin osa naisista haluaa lähinnä miehen, joka jakaa tasa-arvoisesti askareet ja on tukena elämän vaikeissa kohdissa." Aivan! Eli he ovat turvallisia miehiä. Eli vahvoja. Varmaan sellaisia, jotka Riitallekin kelpaisivat.

Riitan kantsisi etsiä miestä Suomen ulkopuolelta, vieraalla kielellä operoidessaan hän ei ehkä vaikuttaisi niin hörhöltä (lapsellisilta) mitä nyt.

Vierailija (ei varmistettu)

Jotta ei menisi ihan aiheesta ohi niin minäkin kiinnitin huomiota samaan asiaan kuin täällä jo kommentoinut: "kun ei kipinä vaan syty niin ei syty"... Ja sama huomio minullakin: "Neljääkymmentä lähentelevällä yksinäisyydestä kärsivällä naisella on varaa nauraa tapaamishaluisille miehille".

Lyhyesti toteaisin: kipinää ei aina syty mutta parisuhteen kyllä saa jos sitä haluaa, nämä naiset eivät oikeasti halua. Kuvitellaan että parisuhteen pitäisi syntyä kuin romanttisissa elokuvissa, usein se ei mene niin.

Vaikuttaa että ohjelman naiset eivät halua edes "kokeilla" ketään miesehdokasta vaan jos mies ei vie "jalkoja alta" niin sille saa nauraa ja hänet voi ehdokkaana unohtaa. Oikeat suhteet syntyvät pitempien kuin 3 minuutin taidegalleriatapaamisten perusteella.

T. 2 lapsen isä

Vierailija (ei varmistettu)

Näitä tekstejä lukiessani osin surettaa tämä keskustelukulttuurin vaahtoamisen taso, omaa näkemystä puolustaakseen pitää ylivähätellä muiden näkemyksiä ja vedota esimerkinomaisesti suhteisiin, jotka edustavat vain prosenttia tai kahta kaikista suhteista. Tämä Ninan kommentti jätti vaan itseni miettimään, että mitä se askareiden tasa-arvoinen jakaminen ja vaikeissa kohdissa naiselle tukena oleminen tarkoittaa. Siis että hoitaako tämä henkilö (Nina) ihan kaikkia askareita miehensä kanssa tasa-arvoisesti vai onko kuitenkin sitten niitä joitakin ikäänkuin ns. miesten hommia. Ja kykeneekö hän myös olemaan henkisellä tasolla tarvittaessa ns. tukena miehelleen vai onko tämä tukena olemisen rooli kuitenkin enempi miehen osalla. Ihan vain kun tällaista tasa-arvoisuuden kallistumaa on tullut itse kohdattua.

Vierailija (ei varmistettu)

Sinkkunaisten (ja meidän muidenkin) ongelman ydin on tämä: naiset haluavt miehiltään asioita, joita heidän pitäisi toivoa vain tyttöystäviltään. Miksei mies saa olla se mikä on ja nainen voisi harrastaa kulttuurijuttuja sen laajan ystäväpiirinsä kanssa. Miesten muuttaminen tyttöystävän kaltaiseksi on suurin syy siihen, miksi naiset eivät kelpuuta miehiä.

Vierailija (ei varmistettu)

Joo. Näin voisi ajatella. Intohimo ja muu mielenkiinto suhteessa häviää jos ollaan kaikessa samaa mieltä ja harrastetaan kaikkea yhdessä. Itse miehenä lankesin siihen ansaan. En pitänyt kaverisuhteitani enää yllä ja lopulta niitä ei enää ollutkaan. Oli vain vaimo ja lapset. Tukehduin henkisesti ja molemmat lakkasivat kunnioittamasta toisiaan sekä minä vaimoani ja vaimoni minua. Vihelsin pelin poikki ja hain avioeroa. Asun yksin ja elämässäni on nyt värejä. Avioliitossa oli vain harmaan eri sävyjä. T: 2 lapsen isä

Vierailija (ei varmistettu)

Ne miehet joita nämä naiset hakevat ovat sellaisia, että he katsovat vähintään kymmenen vuotta nuorempia naisia. Lisäksi ohjelman naiset olivat perusteettoman ylpeitä koulutuksestaan ja työstään. Nopeasti katsottuna yhdenkään työ tai koulutus ei ollut mitenkään kovin poikkeava.

Lisäksi pelästyin erään kommentoijanaisen kirjoitusta siitä, että hänen akateemiset naisystävänsä hakevat tasa-arvoista kumppania jonka kanssa jakaa arjen huolet. Kuulostaa ikävän järkiperäiseltä ja epäilen, että nämä ovat juuri niitä pullukoita yli kolmekymppisiä lyhyitä yliopiston käyneitä naisia jotka pitävät itsestään isoa ääntä. Näitä minä ja ystävämme inhoamme eniten.

Vierailija (ei varmistettu)

"Omasta kaveriporukastani suurin osa naisista haluaa lähinnä miehen, joka jakaa tasa-arvoisesti askareet ja on tukena elämän vaikeissa kohdissa." Aivan! Eli he ovat turvallisia miehiä. Eli vahvoja. "

Minusta kuulostavat enemmän epätoivoisilta ja tylsiltä - epämiehekkäiltä.

Vierailija (ei varmistettu)

Niinhän se taisi ollakin että miehekkäitä miehiä arvostaa vain miehet - ei naiset.

Vierailija (ei varmistettu)

Voi näitä! Onneksi inhimilliset ominaisuudet (Henryn mielestä omituisuudet) eivät ole kokemukseni mukaan läheskään kaikkien miesten mielestä naisen arvoa alentavia. Naisethan eivät ole yhdestä muotista (ovatko miehet?) Minulla, kuten monella Laasasen sanoin "omituisella" akateemisella, yli kolmekymppisellä naisella on ihan hyviä pariutumiskokemuksia. Itsekin löysin pitkäaikaisen kumppanin yli kolmekymppisenä, omituisuudetko sitten yhdistivät. :DDD Ps. Miksei muuten koulutuksestaan ja työstään saisi jokainen olla ylpeä?

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.