Henry Laasanen | Terve.fi

Henry Laasanen

Henry Laasanen on kirjan ”Naisten seksuaalinen valta” kirjoittaja ja pariutumisen asiantuntija.

Blogin painopistealue on pariutumismarkkinoiden tarkastelussa: miten pariutumismarkkinat toimivat ja mikä on niiden yhteys yhteiskunnan rakenteisiin.

Blogissa tarkastellaan muun muassa markkina-arvoteoriaa, alempitasoisia miehiä, seksuaalista valtaa, pelimiesoppeja ja tuoreimpia seksuaalisuuden tutkimuksia. Pyrkimyksenä on luoda osuva kuvaus pariutumisen todellisuudesta ilman moraalista tai normatiivista painolastia.

Blogin kirjoittaja: Henry Laasanen

17.10.2014 09:31

Hesarissa on juttu otsikolla Moni sanoo parisuhteelle ei kiitos: Kuusi prosenttia miehistä ja naisista haluaa elää ilman parisuhdetta.

30-vuotiaasta Saanasta sanotaan seuraavaa:

  • Välimaa on seurustellut pari kertaa, pisimmillään vuoden. Hän on aina ollut se, joka on tehnyt aloitteen erosta. Vuorotyön ja oman ajan yhdistäminen seurusteluun ei ole toiminut.

    "Parisuhteessa kuuluu tehdä kompromisseja, mutta samalla tuntuu, että hukkaan itseni. Se, että tarvitsen paljon aikaa olla yksin, on aiheuttanut riitoja. Jokaisen eron jälkeen on vahvistunut tunne siitä, että parisuhde ei ole minua varten."

Saanan tarina paljastaa, että kyse ei ole selkeästä parisuhdehaluttomuudesta, vaan parisuhteen kustannuksista suhteessa sinkkuuteen. Sannalla on ollut parisuhteita, joissa hän on joutunut taipumaan kompromisseihin ja joissa hän ei ole saanut riittävästi aikaa olla yksin.

Entäpä jos Saanalla olisi ollut sellainen partneri, joka olisi suostunut Saanan tapaan olla parisuhteessa?

  • Ainoa asia, mitä Välimaa kaipaa parisuhteesta, on seksi.

    "Siihenkin tottuu. Kun ei ole ketään, jota ajattelee romanttisessa mielessä, ei seksiä kaipaa niin paljon. Nuorempana minulla oli satunnaisia seksisuhteita. Nyt on joitakin ystäviä, joiden puoleen käännyn tarvittaessa", Välimaa sanoo.

Eli Saana saa seksiä ystävämiehiltä halutessaan. Se on ylellisyys, jota harvalla miehellä on. Naiselle tyypilliseen tapaan Saanan seksihalutkin hiipuvat, kun romanttisia kohtaamisia ei ole. Miehillä käy yleensä päinvastoin: naisettomuus nostaa himot sietämättömälle tasolle.

57-vuotiaasta Julle Tuuliaisesta kirjoitetaan seuraavasti:

  • Hän ei halua käyttää aikaa sellaisen etsimiseen, jonka löytyminen tuntuu lähes mahdottomalta.

    "Se, että tapaisin naisen, jonka kanssa kaikki osuisi kohdalleen, on minulle yhtä todennäköistä kuin se, että voitan lotossa seitsemän oikein", Tuuliainen sanoo.

    "Elämäni on helpompaa, kun annan tämän asian olla sen sijaan, että käytän energiaani sopivan kumppanin etsimiseen ja petyn kerta toisensa jälkeen."

Jullen tarina ei kerro parisuhdehaluttomuudesta, vaan parinhankinnan suurista kustannuksista suhteessa epätyydyttävään lopputulokseen. Julle ymmärtää markkina-arvonsa tuomat rajoitteet. Lähes kuusikymppisen miehen on vaikea löytää ketään naista ja jos joku löytyy, nainen kuuluu ulkonäöltään naisten vähiten viehättävään neljännekseen. Toisin sanottuna Julle joutuisi kovan parinhakutyön jälkeen tyytymään oman tasoiseensa naiseen.

  • Jos intohimoa tai kemiaa ei riittänyt, Tuuliainen erosi. Hän oli mieluummin yksin kuin keskinkertaisessa suhteessa.

Niinpä. Aika moni henkilö on mieluummin yksin kuin keskinkertaisessa suhteessa. Kyseessä on kuitenkin aivan eri asia kuin tieten tahtoen valittu sinkkuus.

  • "Se krapula, jonka saa rakastuneena jätetyksi tulemisesta, on erittäin raskas. Viimeksi olen ollut rakastunut 12 vuotta sitten. Kun suhde päättyi, olo oli kamala toista vuotta", Tuuliainen sanoo.

    Hiljalleen syntyi ajatus siitä, ettei parisuhde ole vaivan arvoinen.

Julle pelkää myös suhteen loppumisesta aiheutuvaa krapulaa, ja se on eräs syy suhteiden välttelemiseen.

  • "En jaksa käydä baareissa tutustumassa naisiin niin kuin nuorempana. Sitä paitsi naiset eivät juuri kiinnostu sinkkumiehestä, joka uhraa enimmän aikansa lapsen hoidolle. Poika on loppuelämäni tarkoitus."

Eli parinhankinta on Jullelle vaikeaa.

Julle täyttää alempitasoisen miehen määritelmän, jonka mukaan mies tipahtaa pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle silloin, kun parinhankinnan kustannukset ylittävät siitä mahdollisesti saadut hyödyt.

Keski-ikäinen sinkkuleidi kirjoittaa

Hesarin juttuun on tarttunut keski-ikäinen nainen blogikirjoituksessaan:

  • Minulla ei ole halua etsiä kumppania, eikä oikeastaan halua tehdä juuri minkäänlaisia kompromisseja päästäkseni parisuhteeseen, koska minulla ei ole mitään erityistä halua olla parisuhteessa eikä yksinolo ole mitenkään epämiellyttävää.
  • Vaikka minulla on ulkonäköni suhteen huono itsetunto, en myöskään ajattele ettenkö kelpaisi kellekään. Ajattelen päinvastoin, että ne miehet eivät kelpaa minulle, koska en ole törmännyt niin sopivan oloiseen, että olisin valmis luopumaan sinkkuuteni eduista, sellaiseen jonka kanssa olisi parempi olla kaksin kuin yksin.

Leidin  kirjoituksesta käy selville kaksi naisille tyypillistä asiaa. Vanhemmiten naiset tuntuvat olevan suhteellisen tyytyväisiä sinkkuuteensa, eikä heillä ole palavaa tarvetta etsiä miehiä. Naisille tyypilliseen tapaan leidi haluaa selittää oman alhaisen markkina-arvonsa miesten viaksi. On psykologisesti järkevämpää ajatella olevansa pakkien antaja kuin ottaja.

Jos Leidi haluaisi olle rehellisempi itselleen, hän saattaisi sanoa, että oma markkina-arvoni on niin huono, että parisuhdemarkkinoille osallistuminen tuottaisi luultavasti lukuisia sietämättömiä kelpaamattomuuden kokemuksia ja seksin jälkeen katoavia miehiä. Onkin helpompi selittää antavansa pakkeja miehille omassa päässään, kuin kohdata parisuhdemarkkinoiden päinvastainen julma todellisuus.

Hesarin artikkeli antaa väärän kuvan

On eri asia vältellä parisuhdetta parisuhteen itsensä takia kuin vältellä parisuhdetta siihen liittyvien suurien kustannusten takia.

Kysy on samasta asiasta kuin auton hankinnan välttelyssä: Jotkut eivät hanki autoa periaatteesta, toisilla rahat eivät riitä auton ylläpitämiseen.

Hesarin artikkeliin ei oltu löydetty ainuttakaan aidosti parisuhdevastaista henkilöä, jolla olisi valinnanvaraa korkean markkina-arvon partnereista. Kumpikin "vapaaehtoisesti" sinkku oli sinkkuna parisuhteen hankinnan tai sen ylläpidon suurten kustannusten takia.

78427 | 2 kommenttia.
14.10.2014 09:35

Matemaatikoilla on tapana vaivata päätään enemmän tai vähemmän todellisuudesta irti olevilla laskentaharjoituksilla. Vakaan avioliiton matemaattinen ongelma on eräs sellainen ja sukua markkina-arvoteorialle.

  • Meillä on tietty lukumäärä miehiä ja naisia, esim. 10 miestä ja naista.
  • Jokaisella henkilöllä on preferenssilista vastakkaisen sukupuolen edustajista, eli kenen kanssa hän avioituisi mieluiten, toiseksi mieluiten jne.
  • "Miehet kosivat" -algoritmissa mies ehdottaa avioliittoa tasokkaimmalle naiselle, jolle hän ei ole vielä ehdottanut avioliittoa.
  • Naiset suostuvat kosintaan, jos kosija on tasokkaampi kuin naisen aikaisemmin suostuma kosinta.
  • "Miehet kosivat" -algoritmi tuottaa parhaan mahdollisen vakaan avioliiton miehille ja huonoimman mahdollisen vakaan avioliiton naisille.

"Miehet kosivat" -algoritmissa on se erikoinen piirre, että naisten ei välttämättä kannata paljastaa oikeita preferenssejään. Ei edes ole olemassa mitään totuudessa pysyvää strategiaa, joka tuottaisi parhaan tuloksen sekä miehille että naisille. Toisaalta, valehtelemalla menestymisen mahdollisuudet ovat heikot ja toimivat vain harvoille.

Käytännön kokeessa algoritmin toteuttaminen etenee seuraavasti:

  1. Joka aamu jokainen mies menee kosimaan preferenssilistallaan korkeimmalla sijaitsevaa naista, jota hän ei ole vielä kosinut.
  2. Joka iltapäivä jokainen nainen sanoo "ehkä" sille miehelle, joka sijaitsee korkeimmalla hänen preferenssilistallaan.
  3. Joka ilta pakit saanut kosija mies ruksaa ylitse naisen, jolta hän on saanut pakit.

Kun prosessia jatketaan tarpeeksi pitkään, saavutaan vakaan avioliiton tilanteeseen: jokainen on saanut parhaan mahdollisen aviopuolison, kun preferenssilistat on otettu huomioon.

Gary Antonick esittää seuraavan esimerkin, joka on otettu Jane Austenin kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo:

Esimerkissä Charlotte ja Collins joutuvat toistensa kanssa avioliittoon, koska heille ei jää muita vaihtoehtoja. Viehättävimmät pariutuvat keskenään ja vähemmän viehättäville jää vain toisensa.

Vakaan avioliiton mallin yhteydet todellisuuteen

Vakaalla avioliitolla on yhteyksiä todellisuuteen, mutta toisaalta malli on utopistinen. Ihmisillä on preferenssilista halutuimmista partnereista, mutta jokaisella on tietty raja, jonka alapuolella olevan henkilön kanssa ei edes suostuta harkitsemaan avioliittoa.

Todellisessa elämässä osa viehättävimmistä ihmisistä pariutuisi, loput jäisivät sinkuiksi, koska he eivät kelpuuttaisi toisiaan.

Kirjoitin aikaisemmin otsikolla Alempitasoiset eivät kelpaa toisilleen. Kirjoituksessa käsiteltiin pikadeittien lopputulosta, jossa alle keskitasoiset pikadeittaajat eivät kyenneet muodostamaan ainuttakaan paria keskenään.

Vakaasta pariutumisesta ei tule käytännössä mitään, koska epäviehättävät ihmiset eivät kelpaa toisilleen!

Käytännön pariutuminen alkaa usein samalla tavalla kuin vakaan avioliiton malli. Esimerkiksi nettideitissä miehet lähettävät ensin viestejä viehättävimmille naisille ja jos sieltä ei tärppää, laskevat rimaa viesti viestiltä.

Naiset eivät kuitenkaan noudata vakaan pariutumisen mallia kovin hyvin. Naisen ei ole järkevä valita komeinta pelimiestä, vaan sopivan tasoinen kosiskelija. Jos ketään tasokkaita miehiä ei ilmaannu, nainen ei valitse ketään.

Entäpä jos vakaan pariutumisen malli olisi käytössä todellisuudessa?

Kuvitellaan tilanne, jossa meillä olisi sinkkulaivalla 100 miestä ja naista. Jokainen olisi sitoutunut vakaan pariutumisen periaatteeseen, jolla jokaiselle löydettäisiin pari. Loppuillasta meillä olisi 100 pariskuntaa, joissa jokainen olisi saanut tasoaan vastaavan partnerin.

Olisivatko kaikki tyytyväisiä? Suurin osa miehistä olisi luultavasta varsin tyytyväisiä, koska ainakin he olisivat löytäneet naisen. Naisille oman tasoisen partnerin saaminen olisi sen sijaan järkytys, koska sinkkulaivan kaltaisessa seksin hakemisen ympäristössä naiset eivät juuri koskaan alennu pariutumaan oman tasoistensa kanssa.

78361 | 26 kommenttia.
11.10.2014 08:29

Financial Timesin toimittaja Maija Palmer moittii suomalaisia miehiä flirttailevan jutustelun taidon puutteesta.

Kirjoituksen pääpointti pitää paikkansa, vaikka seksistisyydessään kirjoitus hipoo soveliaisuuden rajoja. Samanlaista kirjoitusta ei voisi kirjoittaa suomalaisista naisista:

Suomen ja Englannin välille pitäisi perustaa joku kansainvälinen vaihto, jossa englantilaiset sinkkumiehet matkustavat Suomeen tyttöystävää hakemaan. Silloin ujoimmatkin olisivat kuin sulavasuisia Don Juaneja, ja suomalaiset naisetkin saisivat hieman vaihtelua.

Miltä yllä oleva teksti kuulostaisi sukupuolet vaihdettuina? "Olenkin miettinyt, että Suomen ja Filippiinien välille pitäisi perustaa joku kansainvälinen vaihto, jossa filippiiniläiset sinkkunaiset matkustavat Suomeen poikaystävää hakemaan. Silloin paksuimmatkin olisivat kuin trapetsilla pyöriviä telinevoimistelijoita, ja suomalaiset miehetkin saisivat hieman vaihtelua." Kuvitelkaa feministien ja naisten reaktio.

Tyypillisen naiskolumnistin tapaan Maija ei löydä neutraalista otsikostaan huolimatta mitään vikaa suomalaisista naisista.

Etelän miesten hanakat iskuyritykset

Maija kertoo anekdootin:

  • Kaunis, vaalea suomalainen au pair liittyi perheeseemme elokuussa ja pienen paikkakunnan tytölle on riittänyt suurkaupungissa uutuuksia. Ehkä suurin ihmetyksen aihe ovat englantilaiset miehet ja heidän hanakkuus tulla juttelemaan. Jo ensimmäisellä Lontoon vierailulla oli joku tullut pyytämään au pairia treffeille, kun tämä hetkeksi pysähtyi kadun kulmalla karttaa lukemaan. Tämä teki melkein yhtä suuren vaikutuksen kun Buckinghamin palatsin näkeminen.

Maija ei tuo ilmi, että etelämpien maiden rasittavin ja jopa pelottavin piirre ovat miesten alituiset iskuyritykset ja huutelut. On ehkäpä hauskaa, jos kivan oloinen mies tulee juttelemaan Lontoossa sinkkunaiselle.

  • HUVITTAVINTA ON, etteivät englantilaiset miehetkään ole mitään maailmankuuluja naistenmiehiä. Italialaisiin “Ciao bellaa” huuteleviin tyyppeihin verrattuna he ovat kankeita ja estyneitä

Todellisuudessa 95 prosenttia miesten iskuyrityksistä on epätoivottuja: ne tapahtuva väärässä paikassa väärään aikaan, miehen markkina-arvo tai ikä ovat väärät tai nainen on varattu.

Liian aktiivisten miesten yhteiskunnassa kaupassa käynnistäkin voi tulla naiselle ahdistava rasite.

Miksi Suomi-mies ei juttele selvinpäin?

Suomi on feministinen yhteiskunta, jossa kaikki tiedotusvälineet tuovat ilmi, että kaikenlainen ehdottelu on seksuaalista häirintää. Suomalainen mies oppii, että ei kannata tehdä mitään, mikä voi leimata sinut hyypiöksi tai potentiaaliseksi raiskaajaksi.

Amerikasta tullut opettaja kertoo, että "Suomen kehutussa koulujärjestelmässä on iso puute. Kouluissa ei opeteta sosiaalisia taitoja." No, ei opeteta.

Eivätkä suomalaiset naiset ole tottuneet siihen, että tuntematon mies tulisi jutustelemaan flirttaillen. Sellaiseen sortuvaa miestä pidettäisiin epäilyttävänä yksilönä, joka ei hallitse sosiaalista käytöskoodia. Lopputuloksena olisi vaivautunut tilanne, kun mies ei osaa flirtata ja nainen ei osaa ottaa flirttiä vastaan.

Maija ei osaa arvostaa sitä, että Suomessa nainen voi kävellä kadulla rauhassa alituisilta ehdotuksilta. Sitä oppii arvostamaan vasta sitten, kun on asunut vuoden verran vaikkapa Egyptissä.

Miehille sysätään kaikki aloitevastuu

Maijalle ei juolahda missään vaiheessa mieleen, että tasa-arvoisessa pariutumiskulttuurissa naisten tulisi ottaa puolet aloitevastuusta.

  • Eikö ne Suomessa tule sulle juttelemaan,” kysyin, sillä olisin kuvitellut että sinisilmäisellä, herkästi hymyilevällä tytöllä olisi flaksi käynyt missa vaan. “No ei ainakaan tollain, siis selvin päin,” tokaisi au pair-tyttömme.

Sinisilmäisellä tytöllä kävisi varmasti flaksi, jos hän menisi itse juttelemaan ensin miehille. Maijalle ajatus ei edes juolahda mieleen.

Maija mollaa suomalaisia miehiä anekdooteissaan, mutta hän ei itse näytä tekevän mitään aktiivista - kunhan vain odottelee, että känniset miehet tekevät vääränlaisia aloitteita. Osaisiko Maija itse tehdä oikeanlaisen aloitteen?

78320 | 7 kommenttia.
7.10.2014 09:28

Parikymppinen Patrice Bendig kirjoittaa karuista kokemuksistaan nettideittailun parissa: Patricella on suuria vaikeuksia löytää hänestä kiinnostunutta miestä nettideittisivustoilta.

Patrician profiilikuva

Patrice asuu suuressa kaupungissa, josta luulisi löytyvän helposti miehiä. Partrice kuvaa itseään introvertiksi, joka tykkää viettää aikaansa kissansa kanssa.

  • "Olen addiktoitunut jääkahviin, nelivuotiaaseen siskontyttööni, 90-luvun musiikkiin ja maapähkinävoipirtelöihin ja muppetteihin. Katson mielelläni televisiota älykkään kissani kanssa sängyssä. Ensin miestä, joka vie minut vuoristoradalle ensi kertaa elämässäni."

Viikon aikana Patrice lähetti viestejä 10 miehelle, mutta ei saanut yhtään vastausta. Sitten hän lähetti lisää viestejä miehille, joiden piti olla hänelle sopivia matcheja.

En kelvannut 20 miehelle, joiden piti olla persoonallisuutensa ja kiinnostuksen kohteidensa puolesta minulle sopivia, vaikka yritin näyttää ja kuulostaa parhaalta itseltäni

Patriciasta tuntui kuin hänet olisi ammuttu alas 20 kertaa peräkkäin. Edes edustavimmillaan Patricia ei tuntunut kelpaavan kenellekään. Henkilöllä, joka painii päivittäin omakuvaongelmien kanssa, lopputulos oli potku palleaan.

Kuukauden jälkeen Patricia oli saanut 2 viestiä miehiltä, jotka eivät olleet hänen tyyppiään. Matcheiksi osoittautuneilta miehiltä ei ollut tullut yhtään viestiä.

Epävarmuuteni kasvoi jokaisen klikkauksen jälkeen. Oliko vika ulkonäössäni, persoonallisuudessani vai jossakin muussa?

Patricia pohti: "Jos en kelpaa itsenäni kenellekään, ehkäpä minulla on suurempiakin ongelmia kuin nettideittipartnerin hankinta". Nettideittailu oli saanut Patrician tuntemaan itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan.

Patrician epäonnistumisen analyysi

Patrician kirjoitus on saanut lähes tuhat vastausta ja kommenteista löytyy paljon osuvia selitysyrityksiä.

On sanottava, että Patrician kokemus vastaa minun ja lukemattomien keskivertomiesten tyypillistä nettideittailukokemusta. Vastauksia on hankala saada ja nettideittailusta tulee loputtomien pakkien jatkumo.

Ensimmäisenä lienee syytä kiinnittää huomiota Patrician kuvaan ja ulkonäköön. Synkkä totuus on se, että suurin osa nettideittailevista miehistä ei edes jaksa lukea naisen profiilin sisältöjä - kuva ratkaisee.

Patriciaa voisi kuvata sanalla "upea", mikä ei välttämättä ole hyvä sana nuorista naisista puhuttaessa. Naisen olisi parempi olla "söpö" tai "kissa". Sana "upea" viittaa isoon, itsevarman ja ylpeän näköiseen naiseen, jolla viitataan tyypillisesti moniin nelikymppisiin naisiin, joista ei keksitä mitään naisellisempaa kehuttavaa. Patricia näyttää upealta nelikymppiseltä naiselta, kun ideaali olisi näyttää söpötä parikymppiseltä.

Patriciaa ei voi sanoa lihavaksi, mutta ylipainoa on rutkasti parikymppiseksi. Ja kun otetaan huomioon, että iän myötä paino tuppaa kasvamaan kiihtyvällä vauhdilla, ennuste tulevaan ei ole positiivinen. Patricia ei näytä kirjoituksessaan ymmärtävän, että ylipaino on ylivoimaisesti suurin turn off parikymppisessä naisessa. Jos Patricia olisi sutjakassa kunnossa, hänen postilaatikkonsa luultavasti pullistelisi vastauksia.

Moni kommentoija on löytänyt vikaa profiilitekstin kohdasta "Addiktio siskontyttöön", joka viestii liian voimakkaasti halusta hankkia omia lapsia. Lisäksi sanamuoto kuulostaa omituiselta parikymppisen miehen korvaan.

"Sängyssä makailu kissan kanssa televisiota katsoen"  ja "maapähkinävoipirtelö" viestittävät miehille, kyseessä on laiska sipsien popsija, eikä mikään salikissa. Se on suuri epäsuora turn off urheilullisille nuorille miehille.

Osa kommentoijista huomattaa, että Patricia ei todellakaan tarvitse muiden naisten "Olet upea!" -tyyppisiä selkääntaputteluja, vaan rehellisiä tai jopa inhorealistisia neuvoja miehiltä.

Lisäksi voidaan pohtia suurkaupungin markkinoita. Voi olla, että metropolin markkinoilla on yksinkertaisesti niin paljon hoikkia ja hyvännäköisiä parikymppisiä naisia, että miehet karsivat vähiten viehättäville naisille lähettämiä vastauksiaan. Patrician profiilitekstissä ei ole mitään erityistä kiinnostavuutta, joka saisi miehen lähettämään viestin hänelle, jos vastaavanlaisilla profiiliteksteillä (mutta viehättävimmämmillä kuvilla) varustettuja naisia on tarjolla.

Jos Patricia olisi vanhempi, lähemmäs kolmekymppinen tai jopa nelikymppinen, hän olisi luultavasti paljon paremmassa tilanteessa. Parikymppisissä naisissa on niin paljon kissavartalon omaavia kilpailijoita että muutoin ok-näköisellä mutta paksummalla tytöllä ei ole mitään mahdollisuuksia. Kun mennään yli kolmenkympin ikään, ylipinosta tulee standardi ja viehättävimmät naiset ovat jo varattuja. Kolmikymppisellä Patricialla kävisi luultavasti paljon parempi flaksi.

78265 | 12 kommenttia.
3.10.2014 09:54

Toimittaja soitti ja teki artikkelin Pariutumisen asiantuntija: ”40-vuotiaan miehen turha haaveilla nuoresta seksikumppanista”.

Hei, mitä ihmettä nyt Helsingin Uutiset! Laasanen ei ole kyllä minkään sortin asiantuntija vaikka itse tykkää itseään sellaiseksi tituleeratakin!

Toimittaja oli lukenut turkulaisen tutkimuksen, jonka mukaan "miehet suosivat seksikumppaninsa valinnassa noin 25-vuotiaita naisia riippumatta siitä, ovatko he itse tätä nuorempia tai vanhempia."

Minä kerroin toimittajalle kirjoittaneeni vähän aikaa sitten deittisivustoa käsitelleestä kirjasta, jossa kaikenikäisten miesten kerrottiin haaveilleen 20-vuotiaista seksipartnereista.

Toimittajalla oli hiukan erikoinen kysymys:

  • Jos naiset kerran tyytyvät oman ikäisiin partnereihin, eikö se kumoa väitteen, että parinetsintä olisi vaikeampaa miehille kuin naisille?

On eri asia haluta ja saada. Naisille on helppoa saada paljon itseä nuorempia seksipartnereita, mutta josta syystä suuri joukko naisia ei halua heitä. Miehet haluaisivat nuoria seksipartnereita, mutta niitä on vaikea saada.

Lopulta tullaan samaan pohdintaan, jota olen käynyt lävitse muidenkin naistoimittajien kanssa. Entäpä jos olisi olemassa sellainen maailma, jossa voisit valita partneriksesi kenet tahansa? Minkä ikäisen partnerin valitsit (a) seksisuhteeseen tai (b) parisuhteeseen?

Ongelman ydin piilee siinä, että sellaista maailmaa ei ole olemassa, missä 20-vuotias tyttö olisi innostunut seksi- tai parisuhteesta mahakkaan keski-ikäisen miehen kanssa. Kysehän partnerin valinnassa ei ole pelkästään siitä, mitä itse haluat, koska haluamisen edellytys piilee oleellisesti siinä, etä myös toinen osapuoli haluaa samaa. Nyt ei olla valitsemassa seksinukkea, vaan todellista ihmistä.

Jos voittaisin eurolotossa 60 miljoonaa, voisin kuvitella ostavani Mersun, koska Mersu on paras auto. En voi kuitenkaan kuvitella, että 20-vuotias kaunis tyttö olisi palavan ihastunut minuun, koska tytöt eivät ihastu mahakkaisiin keski-ikäisiin miehiin. Jos minusta tulisi maailman kuuluisin sosiologi ja saisin nuoria tyttöfaneja, en enää olisi sama Henkka kuin nyt, vaan kuuluisa Henkka.

Kyselytutkimukset "iän suosimisesta parinvalinnassa" johtavat väistämättä männikköön, koska ihmiset joutuvat kuvittelemaan todellisuuden, jota ei ole olemassa. 

Douglas T. Kenrick kirjoittaa Psychology Today -lehdessä Christian Rudderin kirjasta, joka käsittelee ikäpreferenssejä:.

Ruddicin kirjan kuvio kertoo, minkä ikäisten partnerikandidaattien kuvia miehet ja naiset katsoivat. Kaikeinikäiset miehet katsoivat parikymppisten naisten kuvia, mutta naiset katsoivat oman ikäisiä miehiä.

Kuvio kertoo, että vaikka miehet katsoivat innokkaimmin nuorten naisten kuvia, he lähettivät viestejä eniten lähempänä omaa ikää oleville naisille.

  • Rudderin mukaan "miehet tekevät säälittävän kompromissin sen välillä, mitä he todellisuudessa haluavat ja mitä heidän toivotaan haluavat." Kun miehet sanovat haluavansa oman ikäisen partnerin, kyse on erään sortin kompromissista. Kaikki eläinlajit tekevät parinvalinnassa kompromisseja, koska kaikkea hyvää ei voi maksimoida.

Kenrick kertoo, että Hollantilaisessa tutkimuksessa miehet sanoivat haluavansa paljon nuorempia seksipartnereita, mutta lähemmäs oman ikäisiä parisuhdekumppaneita. Miesten ihannepartneri parisuhteeseen on erään sortin kompromissi naisen hedelmällisyyden ja realismin välillä.

Yhteenveto

Kompromissien tekeminen parinvalinnassa on alikäsitelty aihe ja jonkin sortin tabu, koska se ei sovi romanttiseen pariutumisen ihanteeseen. Ja eritoten naisille on tärkeää kuvitella, että he edustavat miehen himoamaa ideaalityyppiä, eikävätkä suinkaan puolivillaista kompromissia.

Vanhat miehet kykenevät kuvittelemaan itsensä nuorten seksipartnerien kanssa, mutta kuvittelu nuoren parisuhdepartnerin kanssa on paljon vaikeampaa, koska ei olemassa sellaista todellisuutta, jossa nuoret naiset menisivät innostuneina parisuhteeseen vanhan miehen kanssa.

Realismissa eläville naisille on miehiä paljon oleellisempaa, millaisessa arvossa partneri heitä pitää. Suurimmalle osalle naisista onkin lähes mahdotonta kuvitella sellaista todellisuutta, jossa nuoret adonikset olisivat heistä oikeasti kiinnostuneita muuta kuin hetkellisen huuman merkeissä.

78229 | 11 kommenttia.

Tämän blogin kommentoiduimmat

Alueen muita blogeja

Viimeisimmät blogikirjoitukset

Viimeisimmät uutiset

Suosituimmat artikkelit

Uutinen
Voimaharjoittelu voi vahvistaa myös aivoja, uutisoi Psychcentral.com tuoreesta...