Henry Laasanen | Terve.fi

Henry Laasanen

Henry Laasanen on kirjan ”Naisten seksuaalinen valta” kirjoittaja ja pariutumisen asiantuntija.

Blogin painopistealue on pariutumismarkkinoiden tarkastelussa: miten pariutumismarkkinat toimivat ja mikä on niiden yhteys yhteiskunnan rakenteisiin.

Blogissa tarkastellaan muun muassa markkina-arvoteoriaa, alempitasoisia miehiä, seksuaalista valtaa, pelimiesoppeja ja tuoreimpia seksuaalisuuden tutkimuksia. Pyrkimyksenä on luoda osuva kuvaus pariutumisen todellisuudesta ilman moraalista tai normatiivista painolastia.

Blogin kirjoittaja: Henry Laasanen

24.10.2014 08:47

Katie Haller kirjoittaa otsikolla There’s No Real Difference Between Being Friend-Zoned And Booty-Called.

Kaverivyöhyke on käsitteenä tuttu, mutta "booty call:in" suomentaminen on hankalampaa. Käytän siitä nimitystä "hoitosoitto", joka on pöllitty Demin keskustelusta.

Hoitosoitto on termi, jollaista Suomessa ei edes käytetä. Termin idea on seuraava: hoitosoitto on keskustelu, nettikirjoittelu tai puhelinsoitto, jonka tarkoituksena on saada toinen osapuoli suostutelluksi pelkkään seksiin. 

Hallerin mukaan hoitosoitto on naisille sama asia kuin kaverivyöhyke miehille:

  • Naiset: "Käytit minua pelkkään seksiin!"
  • Miehet: "Käytit minua palkkään ystävyyteen!"

Haller sano, että kumpikin on saman ilmiön eri muotoja, joissa toinen osapuoli häviää.Kummassakin tapauksessa häviävä osapuoli elää siinä harhaluulossa, että hän kykenee muuttamaan epätyydyttävän suhteen parisuhteeksi.

Monet miehet päätyvät kaverivyöhykkeelle, koska he eivät koskaan tee aloitetta

Totta. Aloitteen tekeminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta, varsinkin jos kyseessä on esimerkiksi työ- tai koulukaveri. Aloitteen tekijälle on vaarana pudota epämukavuusvyöhykkeelle, joilloin muuastakin kanssakäymisestä tulee hankalaa. Aloite voi pilata dynamiikan koulu- tai työyhteisössä.

Haller sanoo:

  • Mitä häviät aloitteella? Voit itse asiassa säästää säästää aikaa investoimatta suhteeseen, joka ei ole sitä mitä oikeasti haluat.

Hallerilta jää huomaamatta, että eihän kaverivyöhykkeelle jääneet miehet ole investoineet kaverisuhteeseen juuri mitään. Heillä on koulukaverinainen, johon he ovat ihastuneet, mutta jolle he eivät tee aloitetta. Lopulta he joutuvat kaverivyöhykkeelle. Itse asiassa aloitteen tekeminen olisi paljon suurempi investointi ilman vastinetta.

Hoitosuhteeseen lähtevät naiset ovat sen sijaan investoineet suhteeseen seksuaalisuutensa. Investointi alentaa kaiken lisäksi heidän parisuhdemarkkina-arvoaan. Mitä useampiin hoisuhteisiin nainen suostuu, sitä enemmän parisuhdemarkkina-arvo laskee.

Haller vastaa hänelle aloitteen tehneelle miehelle seuraavasti:

  • "Jos kyse on pelkästä seksistä, en voi jatkaa." Siitäpä juuri oli kyse. Haller ei ollut tyytyväinen, joten hän käveli pois. Se sattui, mutta ei niin paljon, mitä seksin tarjoaminen ilman vastiketta olisi tehnyt.

Miesten motivaatioiden kyseleminen ei useinkaan johda toivottuun lopputulokseen, koska miehet valehtelevat tai miehet eivät yksinkertaisesti edes mieti mahdollista suhdetta kuin vasta seksin jälkeen. Siinä missä aloite selvittää tilanteen täydellisesti kaverimiehelle, vastaavanlainen tiedustelu hoitosuhteen laadusta ei tee naista yleensä hullua hurskaammaksi.

Haller ei myöskään pidä pelkkää seksiä juuri missään arvossa.

Yhteenveto

Kaverivyöhykkeelle päätyneet miehet eivät yleensä ole investoineet naiseen mitään, eivätkä he ole saaneet suhteesta juuri mitään. Kaverisuhde ihastuksen kohteen kanssa ei ole "saamista", koska eihän kyse ole oikeasta onnellisuutta ja tyydytystä lisäävästä kaveruudesta.

Hoitosuhteessa olevien naisten tilanne on erilainen: he ovat investoineet suhteeseen arvokkaimman pääomansa, jolle he odottavat vastinetta.

Haller olettaa, että kaverivyöhykkeelle joutuneet miehet ovat tehneet paljonkin naisen eteen: auttaneet muutossa tai kuunnelleet tuntikausia puhelimessa. Tuollaisiakin miehiä varmaan on olemassa, mutta yleisimmin kaverivyöhyke tarkoittaa vain joutumista "kaveritikkaille", jolla sijaitsevia miehiä ei ajatella seksuaalisten suhteiden partnereina.

Hallerin logiikan mukaan naiset eivät oikeastaan edes pidä seksistä, koska loppujen lopuksi naiset haluavat vain parisuhdetta. Monet naiset ovat yrittäneet vakuuttaa minulle aivan päinvastaista: naiset rakastavat seksiä. Kumpi väite pitää paikkansa?

Naiset saavat hoitosuhteesta seksiä itseä paljon tasokkaamman miehen kanssa. Miehet saavat kaverisuhteesta "kaveruutta" usein itseään paljon tasokkaaman naisen kanssa, mutta eihän tekokaveruus ole mitään oikeaa saamista. Kaveruus kaveruutena on arvokkaampaa kenen tahansa toisen nörttimiehen kanssa.

Kaverivyöhyke tarkoittaa, että et ole kelvollinen intiimiin suhteeseen. Hoitosuhde tarkoittaa, että olet kelvollinen intiimiin kanssakäymiseen. Hoitosuhteessa investoidaan ja saadaan enemmän. Kaverisuhteessa ei investoida eikä saada juuri mitään.

78499 | 6 kommenttia.
21.10.2014 09:27

New York Times kirjoittaa 48-vuotiaasta Brian Robinsonista, joka on jo yli vuosikymmenen ajan iskenyt naisia metrossa. Robinson on kirjoittanut kirjan How to Meet Women on the Subway.

Brianilla on mantra:

Jos näet nuoren ja kauniin ilmestyksen, sano jotakin

Robinson kertoo, että hänen setänsä oli melkoinen häntäheikki: "Setä sai potkut vainhainkodistakin takapuolten nipistelyn takia"

Robinsonin perustaktiikkana on teeskennellä eksynyttä ja kysyä tietä. Robinson kysyy tyypillisesti: "Onko tämä paikallisjuna" ja jatkaa: "Kuulen puheessasi aksentin - mistä olet kotoisin?" Se on loistava avaus, koska 97 % New Yorkin naisista tulee jostakin muualta.

Vastasipa nainen mitä tahansa, Robinson sanoo: "Vau, olen aina halunnut käydä siellä, onko sinulla sähköpostiosoitetta?"

Toimivan iskustrategian salaisuus on kiinnostuneen esittäminen ilman, että mies yrittää liian ilmiselvästi iskeä naista. Sen jälkeen pitää hyödyntää Metron kiireistä ilmapiiriä: "Minun on jäätävä pois seuraavalla pysäkillä, voinko ottaa sinuun yhteyttä?"

New York Times seurasi Robinsonin toimintaa livenä ja mies oli niin sulava pelimies kuin sanoikin olevansa. Robinson sai numeron tai sähköpostin viideltä naiselta.

Mallina työskentelevä Jerrica Patton piti Brianista, koska hän ei ollut liian päällekäyvä, kuten tyypillinen New Yorkilainen mies.

Robinsonin iskuvinkit Metroon

  • Älä koskaan yritä iskeä naisia ruuhka-aikaan
  • Pidä aina mukana täyteen ladattua Metrokorttia ja tarjoudu maksamaan naisen puolesta
  • Pidä aina pukua päälläsi ja salkkua mukanasi - ne viestivät voimakkuudesta ja turvallisuudesta, vaikka asuisitkin vielä äitisi kanssa
  • Kysy mistä nainen tulee; Jos nainen kertoo olevansa paikallisia, sano: "Minä ajattelin sinun olevan ranskalainen".
  • Rajoita höpöttelysi korkeintaan 2 minuuttiin. Jätä nainen toivomaan enemmän.
  • Odota 60 tuntia ennen yhteydenottoa. Suurin osa miehistä tekstailee välittömästi. Jätä nainen odottamaan.

Iskuvinkit kuulostavat hyviltä. Erityisesti puku+salkku yhdistelmä vaikuttaa välttämättömältä, jotta mies kykenee luomaan turvallisen ja korkean statuksen ensivaikutelman. Stetson ja rikkinäiset farkut tuskin toimivat metrossa, jossa tärkeintä on välttää hörhön leima.

Feministit eivät innostu Brianista

Salon otsikoi juttunsa seuraavasti: The creepiest man in New York: A gross portrait of a subway molester

  • Häiritsijät kävelevät ympäriinsä uskoen, että he ovat oikeutettuja seksiin. Oikeutuksen tunne seksiin johti Mary Spearsin murhaan ja toisen naisen kohtaamaan väkivaltaiseen hyökkäykseen, koska he vastustelivat verbaalista häirintää."

En ymmärrä, miten Robinson liittyy murhiin, väkivaltaan tai seksin saamisen oikeutukseen. Robinsonhan yrittää tehdä lähestymisistä mahdollisimman nopeita ja perustaa toimintansa määrälliseen metodiin, jossa siirrytään uuteen naiseen mahdollismman nopeasti, eikä suinkaan jäädä häiritsemään naista ymmärtämättä "ei"tä.

  • New York Post tietää, että Robinson on törkeä. Katsokaa Robinsonin kuvaa jutussa. Hänen solmionsa on hiukan löysällä takaa, ihan kuin hän olisi ollut juhlimassa. Hän on hiukan  kalpea ja hikinen. New York post pitää heppua vitsinä.

Minä en näe kuvassa vastaavia asioita. Minusta Robinson näyttää varsin dynaamiselta veikolta 48-vuotiaaksi, ainakin jos itseeni vertaa.

Gawker kirjoittaa otsikolla Meet the Asshole Who Has Bothered "Over 500" Women on the Subway. Artikkelin kirjoittaja vaikuttaa vihaiselta Robinsonia kohtaan, mutta ei kykene kuitenkaan sanomaan selkeästi, mikä Robinsonissa on vialla.

News.mic kirjoittaa otsikolla Meet the Man Who's Creeped on 'Over 500' Women on the New York Subway.

  • Robinsonin toiminta on törkeää seuraavista syistä: Jutussa ei kerrota, kuinka naiset kokivat lähestymiset. Yrittivätkö naiset vain päästä hänestä eroon? Kuinka moni saaduista numeroista oli feikki? Kuinka monen olon Robinson sai epämukavaksi? Miltä naisista tuntui, kun heitä oli huijattu yhteystiedot väärillä perusteilla?

Voin kertoa, että suuri osa naisista kokee iskuyritykset vaivaannuttaviksi, tekipä niitä missä tahansa. Miehellä ei ole kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin tehdä aloitteita, jos hän aikoo saada seksiä. Munakasta on mahdotonta tehdä rikkomatta munia. Robinsonin iskuyrityksissä naiset kokivat olonsa luultavasti niin vähän epämukaviksi kuin se ylipäätään on mahdollista, koska iskijänä oli hyvännäköinen pukumies, joka häipyi jo parin minuutin jälkeen. Koko Robinsonin strategia näytti perustuvan sille, että nainen ei koe oloaan epämukavaksi.

Luultavasti merkittävä osa Robinsonin saamista yhteystiedoista oli vääriä. Yrittipä mies mitä tahansa iskumetodia tuntemattomiin naisiin, niin suurin osa iskuyrityksistä johtaa aina vesiperään.

Luultavasti Robinson ei paljasta koskaan naisille, että hän huijasi yhteistiedot väärillä perusteilla, koska eihän hän valehdellut mistään sellaisesta, josta voisi jäädä kiinni. Robinson ei ollut oikeasti eksyksissä ja ehkäpä puku+salkku olivat vain silmänlumetta, mutta samalla tavallahan naiset käyttävät topattuja rintaliivejä tai kysyvät apua komealta mieheltä, vaikka eivät oikeasti olisikaan avun tarpeessa.

  • Robinsonin käytös saattaa edustaa erään sortin seksuaalista häirintää.

Niinpä. Tuntemattomien naisten iskeminen edustaa usein ei toivottua häirintää, hiukan samalla tavalla kuin feissarit rahankerääjinä edustavat häirintää. Pelimiehet saavat kuitenkin naisia ja feissarit rahaa. Systeemi on rakennettu siten, että mitään ei tapahdu, jos aloitteiden tekijä ei liiku häirinnän harmaalla vyöhykkeellä. Tosin niin Robinsonille kuin feissarillekin on edullisinta olla mahdollisimman vähän häiritsevä, koska epämiellyttävä seksin tai rahan kerjääjä jää ilman.

En ymmärrä feministien vihaa

Robinsonin iskemiksi tulleet naiset sanoivat, että Robinson vaikutti mukavalta mieheltä. Eikä ihme, koska Robinson oli hionut iskumenetelmänsä mahdollisimman sujuvaksi ja vähän häiritseväksi. Eikö naisten toiveena ole juuri se, että iskemään tuleva mies osaa jutella mukavasti, eikä creepyllä tavalla aggressiivisesti?

Voisin kuvitella, että naiset nimenomaan haaveilevat Robinsonin kaltaisesta komeasta pukumiehestä, joka tulee juttelemaan heille kadulla. Ja Robinsonin saamasta seksin määrästä päätellen haaveilevatkin.

Mikä Robinsonissa oikein vihastuttaa?

  1. Robinson kertoo iskevänsä nuoria ja kauniita naisia, mikä syrjii muita naisia.
  2. Robinson käyttää tekaistua ja valheellista pelimiesstrategiaa, joka toimii hyvin. Se saa naiset näyttäämään yksinkertaisilta.
  3. Robinson on vain seksin perään, jolloin hän korjaa hyödyn antamatta päälle sitoutumista.
  4. Robinson käyttää määrällistä metodia, eikä arvosta naisia yksilöinä.

Feministit eivät paljasta vihansa todellisia syitä. Sen sijaan he yrittävät maalata Robinsonista kuvan ahdistelijana ja hyypiönä, vaikka todellisuus on lähes päinvastainen.

78465 | 7 kommenttia.
17.10.2014 09:31

Hesarissa on juttu otsikolla Moni sanoo parisuhteelle ei kiitos: Kuusi prosenttia miehistä ja naisista haluaa elää ilman parisuhdetta.

30-vuotiaasta Saanasta sanotaan seuraavaa:

  • Välimaa on seurustellut pari kertaa, pisimmillään vuoden. Hän on aina ollut se, joka on tehnyt aloitteen erosta. Vuorotyön ja oman ajan yhdistäminen seurusteluun ei ole toiminut.

    "Parisuhteessa kuuluu tehdä kompromisseja, mutta samalla tuntuu, että hukkaan itseni. Se, että tarvitsen paljon aikaa olla yksin, on aiheuttanut riitoja. Jokaisen eron jälkeen on vahvistunut tunne siitä, että parisuhde ei ole minua varten."

Saanan tarina paljastaa, että kyse ei ole selkeästä parisuhdehaluttomuudesta, vaan parisuhteen kustannuksista suhteessa sinkkuuteen. Sannalla on ollut parisuhteita, joissa hän on joutunut taipumaan kompromisseihin ja joissa hän ei ole saanut riittävästi aikaa olla yksin.

Entäpä jos Saanalla olisi ollut sellainen partneri, joka olisi suostunut Saanan tapaan olla parisuhteessa?

  • Ainoa asia, mitä Välimaa kaipaa parisuhteesta, on seksi.

    "Siihenkin tottuu. Kun ei ole ketään, jota ajattelee romanttisessa mielessä, ei seksiä kaipaa niin paljon. Nuorempana minulla oli satunnaisia seksisuhteita. Nyt on joitakin ystäviä, joiden puoleen käännyn tarvittaessa", Välimaa sanoo.

Eli Saana saa seksiä ystävämiehiltä halutessaan. Se on ylellisyys, jota harvalla miehellä on. Naiselle tyypilliseen tapaan Saanan seksihalutkin hiipuvat, kun romanttisia kohtaamisia ei ole. Miehillä käy yleensä päinvastoin: naisettomuus nostaa himot sietämättömälle tasolle.

57-vuotiaasta Julle Tuuliaisesta kirjoitetaan seuraavasti:

  • Hän ei halua käyttää aikaa sellaisen etsimiseen, jonka löytyminen tuntuu lähes mahdottomalta.

    "Se, että tapaisin naisen, jonka kanssa kaikki osuisi kohdalleen, on minulle yhtä todennäköistä kuin se, että voitan lotossa seitsemän oikein", Tuuliainen sanoo.

    "Elämäni on helpompaa, kun annan tämän asian olla sen sijaan, että käytän energiaani sopivan kumppanin etsimiseen ja petyn kerta toisensa jälkeen."

Jullen tarina ei kerro parisuhdehaluttomuudesta, vaan parinhankinnan suurista kustannuksista suhteessa epätyydyttävään lopputulokseen. Julle ymmärtää markkina-arvonsa tuomat rajoitteet. Lähes kuusikymppisen miehen on vaikea löytää ketään naista ja jos joku löytyy, nainen kuuluu ulkonäöltään naisten vähiten viehättävään neljännekseen. Toisin sanottuna Julle joutuisi kovan parinhakutyön jälkeen tyytymään oman tasoiseensa naiseen.

  • Jos intohimoa tai kemiaa ei riittänyt, Tuuliainen erosi. Hän oli mieluummin yksin kuin keskinkertaisessa suhteessa.

Niinpä. Aika moni henkilö on mieluummin yksin kuin keskinkertaisessa suhteessa. Kyseessä on kuitenkin aivan eri asia kuin tieten tahtoen valittu sinkkuus.

  • "Se krapula, jonka saa rakastuneena jätetyksi tulemisesta, on erittäin raskas. Viimeksi olen ollut rakastunut 12 vuotta sitten. Kun suhde päättyi, olo oli kamala toista vuotta", Tuuliainen sanoo.

    Hiljalleen syntyi ajatus siitä, ettei parisuhde ole vaivan arvoinen.

Julle pelkää myös suhteen loppumisesta aiheutuvaa krapulaa, ja se on eräs syy suhteiden välttelemiseen.

  • "En jaksa käydä baareissa tutustumassa naisiin niin kuin nuorempana. Sitä paitsi naiset eivät juuri kiinnostu sinkkumiehestä, joka uhraa enimmän aikansa lapsen hoidolle. Poika on loppuelämäni tarkoitus."

Eli parinhankinta on Jullelle vaikeaa.

Julle täyttää alempitasoisen miehen määritelmän, jonka mukaan mies tipahtaa pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle silloin, kun parinhankinnan kustannukset ylittävät siitä mahdollisesti saadut hyödyt.

Keski-ikäinen sinkkuleidi kirjoittaa

Hesarin juttuun on tarttunut keski-ikäinen nainen blogikirjoituksessaan:

  • Minulla ei ole halua etsiä kumppania, eikä oikeastaan halua tehdä juuri minkäänlaisia kompromisseja päästäkseni parisuhteeseen, koska minulla ei ole mitään erityistä halua olla parisuhteessa eikä yksinolo ole mitenkään epämiellyttävää.
  • Vaikka minulla on ulkonäköni suhteen huono itsetunto, en myöskään ajattele ettenkö kelpaisi kellekään. Ajattelen päinvastoin, että ne miehet eivät kelpaa minulle, koska en ole törmännyt niin sopivan oloiseen, että olisin valmis luopumaan sinkkuuteni eduista, sellaiseen jonka kanssa olisi parempi olla kaksin kuin yksin.

Leidin  kirjoituksesta käy selville kaksi naisille tyypillistä asiaa. Vanhemmiten naiset tuntuvat olevan suhteellisen tyytyväisiä sinkkuuteensa, eikä heillä ole palavaa tarvetta etsiä miehiä. Naisille tyypilliseen tapaan leidi haluaa selittää oman alhaisen markkina-arvonsa miesten viaksi. On psykologisesti järkevämpää ajatella olevansa pakkien antaja kuin ottaja.

Jos Leidi haluaisi olle rehellisempi itselleen, hän saattaisi sanoa, että oma markkina-arvoni on niin huono, että parisuhdemarkkinoille osallistuminen tuottaisi luultavasti lukuisia sietämättömiä kelpaamattomuuden kokemuksia ja seksin jälkeen katoavia miehiä. Onkin helpompi selittää antavansa pakkeja miehille omassa päässään, kuin kohdata parisuhdemarkkinoiden päinvastainen julma todellisuus.

Hesarin artikkeli antaa väärän kuvan

On eri asia vältellä parisuhdetta parisuhteen itsensä takia kuin vältellä parisuhdetta siihen liittyvien suurien kustannusten takia.

Kysy on samasta asiasta kuin auton hankinnan välttelyssä: Jotkut eivät hanki autoa periaatteesta, toisilla rahat eivät riitä auton ylläpitämiseen.

Hesarin artikkeliin ei oltu löydetty ainuttakaan aidosti parisuhdevastaista henkilöä, jolla olisi valinnanvaraa korkean markkina-arvon partnereista. Kumpikin "vapaaehtoisesti" sinkku oli sinkkuna parisuhteen hankinnan tai sen ylläpidon suurten kustannusten takia.

78427 | 5 kommenttia.
14.10.2014 09:35

Matemaatikoilla on tapana vaivata päätään enemmän tai vähemmän todellisuudesta irti olevilla laskentaharjoituksilla. Vakaan avioliiton matemaattinen ongelma on eräs sellainen ja sukua markkina-arvoteorialle.

  • Meillä on tietty lukumäärä miehiä ja naisia, esim. 10 miestä ja naista.
  • Jokaisella henkilöllä on preferenssilista vastakkaisen sukupuolen edustajista, eli kenen kanssa hän avioituisi mieluiten, toiseksi mieluiten jne.
  • "Miehet kosivat" -algoritmissa mies ehdottaa avioliittoa tasokkaimmalle naiselle, jolle hän ei ole vielä ehdottanut avioliittoa.
  • Naiset suostuvat kosintaan, jos kosija on tasokkaampi kuin naisen aikaisemmin suostuma kosinta.
  • "Miehet kosivat" -algoritmi tuottaa parhaan mahdollisen vakaan avioliiton miehille ja huonoimman mahdollisen vakaan avioliiton naisille.

"Miehet kosivat" -algoritmissa on se erikoinen piirre, että naisten ei välttämättä kannata paljastaa oikeita preferenssejään. Ei edes ole olemassa mitään totuudessa pysyvää strategiaa, joka tuottaisi parhaan tuloksen sekä miehille että naisille. Toisaalta, valehtelemalla menestymisen mahdollisuudet ovat heikot ja toimivat vain harvoille.

Käytännön kokeessa algoritmin toteuttaminen etenee seuraavasti:

  1. Joka aamu jokainen mies menee kosimaan preferenssilistallaan korkeimmalla sijaitsevaa naista, jota hän ei ole vielä kosinut.
  2. Joka iltapäivä jokainen nainen sanoo "ehkä" sille miehelle, joka sijaitsee korkeimmalla hänen preferenssilistallaan.
  3. Joka ilta pakit saanut kosija mies ruksaa ylitse naisen, jolta hän on saanut pakit.

Kun prosessia jatketaan tarpeeksi pitkään, saavutaan vakaan avioliiton tilanteeseen: jokainen on saanut parhaan mahdollisen aviopuolison, kun preferenssilistat on otettu huomioon.

Gary Antonick esittää seuraavan esimerkin, joka on otettu Jane Austenin kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo:

Esimerkissä Charlotte ja Collins joutuvat toistensa kanssa avioliittoon, koska heille ei jää muita vaihtoehtoja. Viehättävimmät pariutuvat keskenään ja vähemmän viehättäville jää vain toisensa.

Vakaan avioliiton mallin yhteydet todellisuuteen

Vakaalla avioliitolla on yhteyksiä todellisuuteen, mutta toisaalta malli on utopistinen. Ihmisillä on preferenssilista halutuimmista partnereista, mutta jokaisella on tietty raja, jonka alapuolella olevan henkilön kanssa ei edes suostuta harkitsemaan avioliittoa.

Todellisessa elämässä osa viehättävimmistä ihmisistä pariutuisi, loput jäisivät sinkuiksi, koska he eivät kelpuuttaisi toisiaan.

Kirjoitin aikaisemmin otsikolla Alempitasoiset eivät kelpaa toisilleen. Kirjoituksessa käsiteltiin pikadeittien lopputulosta, jossa alle keskitasoiset pikadeittaajat eivät kyenneet muodostamaan ainuttakaan paria keskenään.

Vakaasta pariutumisesta ei tule käytännössä mitään, koska epäviehättävät ihmiset eivät kelpaa toisilleen!

Käytännön pariutuminen alkaa usein samalla tavalla kuin vakaan avioliiton malli. Esimerkiksi nettideitissä miehet lähettävät ensin viestejä viehättävimmille naisille ja jos sieltä ei tärppää, laskevat rimaa viesti viestiltä.

Naiset eivät kuitenkaan noudata vakaan pariutumisen mallia kovin hyvin. Naisen ei ole järkevä valita komeinta pelimiestä, vaan sopivan tasoinen kosiskelija. Jos ketään tasokkaita miehiä ei ilmaannu, nainen ei valitse ketään.

Entäpä jos vakaan pariutumisen malli olisi käytössä todellisuudessa?

Kuvitellaan tilanne, jossa meillä olisi sinkkulaivalla 100 miestä ja naista. Jokainen olisi sitoutunut vakaan pariutumisen periaatteeseen, jolla jokaiselle löydettäisiin pari. Loppuillasta meillä olisi 100 pariskuntaa, joissa jokainen olisi saanut tasoaan vastaavan partnerin.

Olisivatko kaikki tyytyväisiä? Suurin osa miehistä olisi luultavasta varsin tyytyväisiä, koska ainakin he olisivat löytäneet naisen. Naisille oman tasoisen partnerin saaminen olisi sen sijaan järkytys, koska sinkkulaivan kaltaisessa seksin hakemisen ympäristössä naiset eivät juuri koskaan alennu pariutumaan oman tasoistensa kanssa.

78361 | 27 kommenttia.
11.10.2014 08:29

Financial Timesin toimittaja Maija Palmer moittii suomalaisia miehiä flirttailevan jutustelun taidon puutteesta.

Kirjoituksen pääpointti pitää paikkansa, vaikka seksistisyydessään kirjoitus hipoo soveliaisuuden rajoja. Samanlaista kirjoitusta ei voisi kirjoittaa suomalaisista naisista:

Suomen ja Englannin välille pitäisi perustaa joku kansainvälinen vaihto, jossa englantilaiset sinkkumiehet matkustavat Suomeen tyttöystävää hakemaan. Silloin ujoimmatkin olisivat kuin sulavasuisia Don Juaneja, ja suomalaiset naisetkin saisivat hieman vaihtelua.

Miltä yllä oleva teksti kuulostaisi sukupuolet vaihdettuina? "Olenkin miettinyt, että Suomen ja Filippiinien välille pitäisi perustaa joku kansainvälinen vaihto, jossa filippiiniläiset sinkkunaiset matkustavat Suomeen poikaystävää hakemaan. Silloin paksuimmatkin olisivat kuin trapetsilla pyöriviä telinevoimistelijoita, ja suomalaiset miehetkin saisivat hieman vaihtelua." Kuvitelkaa feministien ja naisten reaktio.

Tyypillisen naiskolumnistin tapaan Maija ei löydä neutraalista otsikostaan huolimatta mitään vikaa suomalaisista naisista.

Etelän miesten hanakat iskuyritykset

Maija kertoo anekdootin:

  • Kaunis, vaalea suomalainen au pair liittyi perheeseemme elokuussa ja pienen paikkakunnan tytölle on riittänyt suurkaupungissa uutuuksia. Ehkä suurin ihmetyksen aihe ovat englantilaiset miehet ja heidän hanakkuus tulla juttelemaan. Jo ensimmäisellä Lontoon vierailulla oli joku tullut pyytämään au pairia treffeille, kun tämä hetkeksi pysähtyi kadun kulmalla karttaa lukemaan. Tämä teki melkein yhtä suuren vaikutuksen kun Buckinghamin palatsin näkeminen.

Maija ei tuo ilmi, että etelämpien maiden rasittavin ja jopa pelottavin piirre ovat miesten alituiset iskuyritykset ja huutelut. On ehkäpä hauskaa, jos kivan oloinen mies tulee juttelemaan Lontoossa sinkkunaiselle.

  • HUVITTAVINTA ON, etteivät englantilaiset miehetkään ole mitään maailmankuuluja naistenmiehiä. Italialaisiin “Ciao bellaa” huuteleviin tyyppeihin verrattuna he ovat kankeita ja estyneitä

Todellisuudessa 95 prosenttia miesten iskuyrityksistä on epätoivottuja: ne tapahtuva väärässä paikassa väärään aikaan, miehen markkina-arvo tai ikä ovat väärät tai nainen on varattu.

Liian aktiivisten miesten yhteiskunnassa kaupassa käynnistäkin voi tulla naiselle ahdistava rasite.

Miksi Suomi-mies ei juttele selvinpäin?

Suomi on feministinen yhteiskunta, jossa kaikki tiedotusvälineet tuovat ilmi, että kaikenlainen ehdottelu on seksuaalista häirintää. Suomalainen mies oppii, että ei kannata tehdä mitään, mikä voi leimata sinut hyypiöksi tai potentiaaliseksi raiskaajaksi.

Amerikasta tullut opettaja kertoo, että "Suomen kehutussa koulujärjestelmässä on iso puute. Kouluissa ei opeteta sosiaalisia taitoja." No, ei opeteta.

Eivätkä suomalaiset naiset ole tottuneet siihen, että tuntematon mies tulisi jutustelemaan flirttaillen. Sellaiseen sortuvaa miestä pidettäisiin epäilyttävänä yksilönä, joka ei hallitse sosiaalista käytöskoodia. Lopputuloksena olisi vaivautunut tilanne, kun mies ei osaa flirtata ja nainen ei osaa ottaa flirttiä vastaan.

Maija ei osaa arvostaa sitä, että Suomessa nainen voi kävellä kadulla rauhassa alituisilta ehdotuksilta. Sitä oppii arvostamaan vasta sitten, kun on asunut vuoden verran vaikkapa Egyptissä.

Miehille sysätään kaikki aloitevastuu

Maijalle ei juolahda missään vaiheessa mieleen, että tasa-arvoisessa pariutumiskulttuurissa naisten tulisi ottaa puolet aloitevastuusta.

  • Eikö ne Suomessa tule sulle juttelemaan,” kysyin, sillä olisin kuvitellut että sinisilmäisellä, herkästi hymyilevällä tytöllä olisi flaksi käynyt missa vaan. “No ei ainakaan tollain, siis selvin päin,” tokaisi au pair-tyttömme.

Sinisilmäisellä tytöllä kävisi varmasti flaksi, jos hän menisi itse juttelemaan ensin miehille. Maijalle ajatus ei edes juolahda mieleen.

Maija mollaa suomalaisia miehiä anekdooteissaan, mutta hän ei itse näytä tekevän mitään aktiivista - kunhan vain odottelee, että känniset miehet tekevät vääränlaisia aloitteita. Osaisiko Maija itse tehdä oikeanlaisen aloitteen?

78320 | 7 kommenttia.

Tämän blogin kommentoiduimmat

Alueen muita blogeja

Viimeisimmät blogikirjoitukset

Viimeisimmät uutiset

Suosituimmat artikkelit

Uutinen
Voimaharjoittelu voi vahvistaa myös aivoja, uutisoi Psychcentral.com tuoreesta...