Astma

Astma on keuhkoputkien tulehduksellinen sairaus, jossa oireina ovat hengenahdistus, hengityksen vinkuminen ja yskä. Astmatulehdukselle on tyypillistä ns. eosinofiilisten valkosolujen kertyminen keuhkoputkien limakalvoille. Astman hoitoon kuuluvat altistavien tekijöiden välttäminen, lääkehoito ja tietyissä tapauksissa siedätyshoito.

Astman oireet

Oireina astmassa ovat hengityksen vinkuminen, ajoittainen hengenahdistuksen tunne, yskä tai yöyskä sekä rasituksessa ilmaantuva hengityksen vinkuminen tai hengenahdistuksen tunne. Kaikkia oireita ei useinkaan esiinny samalla potilaalla. Joskus ainoana oireena saattaa olla pitkittynyt yskä tai yöllinen yskiminen. Oireet syntyvät pääasiallisesti siitä, kun keuhkojen pienissä ilmatiehyissä olevat lihakset supistuvat ja aiheuttavat keuhkoputkien ahtautumista. Samalla keuhkojen limaneritys lisääntyy ja vaikeuttaa lisää ilman virtausta. Syy keuhkoputkien lisääntyneeseen supistumisherkkyyteen ja limakalvojen turvotukseen sekä limaneritykseen on keuhkoputkien tulehdus, joka voi syntyä allergisella tai ei-allergisella mekanismilla.

Aiheuttaja

Astmaoireilun taustalla on usein allerginen taipumus, joka on voimakkaasti perinnöllinen. Tiedetään, että allerginen nuha lisää astmaan sairastumisen riskiä. Astma voi ilmaantua myös ilman allergiaa, tuolloin puhutaan ei-allergisesta astmasta. Perintötekijöiden lisäksi sairauden puhkeamiseen vaikuttavat elintavat ja ympäristön altisteet. Esimerkiksi vanhempien tupakointi lisää lapsen riskiä sairastua astmaan. Ruokavalion, antibioottien ja imettämistapojen on myös epäilty vaikuttavan astman ilmaantumiseen, mutta tieteellinen näyttö näiden osalta on paljolti ristiriitaista.

Allergista astmaa sairastavilla oireilua aiheuttavat luonnollisesti erilaiset allergeenit kuten siitepölyt, eläinpölyt ja ruoka-aineet sekä lääkkeet kuten aspiriini ja tulehduskipulääkkeet. Kaikilla astmapotilailla yleisin oireiden pahenemiseen liittyvä syy on hengitystieinfektion kuten nuhakuumeen sairastaminen. Muita astmaoireilua pahentavia tekijöitä ovat huono sisäilma ja ulkoilman saasteet.

Diagnostiikka

Astmaa voidaan epäillä jo pelkän oirekuvan (ks. yllä) ja keuhkojen kuuntelulöydöksen perusteella. Stetoskoopilla kuunnellessa voidaan uloshengitysvaiheessa kuulla vinkunaa. Joskus vinkuminen tulee paremmin esiin, kun potilasta pyydetään hengittämään ulospäin mahdollisimman voimakkaasti. Vinkumista voi joillakin potilailla kuulua myös sisäänhengityksessä. Varsinainen astmadiagnoosi vaatii monimutkaisempia tutkimuksia. Ensisijaisina tutkimuksina käytetään ns. spirometria-tutkimusta ja potilaan itsensä suorittamaa kotiseurantaa PEF-mittarilla, jolloin voidaan todeta astmalle ominainen palautuva keuhkoputkien supistuminen. Selvästi poikkeavat spirometria-arvotkin voivat varmistaa diagnoosin.

Lisätutkimuksena voidaan käyttää histamiini- tai metakoliinialtistus-tutkimusta, joka tutkii keuhkoputkien supistumisherkkyyttä. Lisääntyneen supistumisherkkyyden toteaminen viittaa astmaan, mutta sitä voi esiintyä myös hengitystietulehduksen yhteydessä tai tupakointiin liittyen. Keuhkoputkien tulehdusreaktion osoittamisessa käytetään uloshengityksen typpioksidimittausta ja yskösten eosinofiilisten solujen määritystä. Allergisen herkistymisen tutkimiseen käytetään ihopistokokeita (prick-tutkimus) ja seerumin allergeenispesifisen IgE:n tutkimista (RAST-tutkimus)  Astmadiagnoosia tukevia löydöksiä ovat lisäksi veren, nenäeritteen eosinofiilisten valkosolujen kohonnut määrä. Astmadiagnostiikassa tarvitaan joskus myös kortikosteroidihoitokoetta ja rasituskoetta. Lisäksi otetaan usein poskionteloiden ja keuhkojen röntgenkuvat.

Astman hoito

Astman lääkkeettömässä hoidossa oleellisia keinoja ovat tupakoimattomuus ja altistavien tekijöiden, kuten allergisella henkilöllä kyseisen allergeenin, välttäminen. Normaalipainoon tulee pyrkiä, koska painon pudotus vähentää oireilua ja astmalääkkeiden tarvetta ylipainoisella. Lievässä astmassa hoidon tavoite on oireettomuus ja normaali keuhkojen toiminta. Lievässä astmassa riittää toisinaan jaksottainen lääkitys esim. siitepölykausina tai hengitystieinfektioiden yhteydessä. Vaikeampaa astmaa sairastava tarvitsee useimmiten säännöllisen lääkityksen ja tavoitteena on mahdollisimman vähäinen oireilu ja mahdollisimman hyvä keuhkojen toiminta.

Varsinaisena astmaa hoitavana lääkityksenä käytetään inhaloitavia kortikosteroideja, jotka rauhoittavat keuhkoputkien limakalvon astmaattista tulehdusta. Lääkitystä tulee käyttää säännöllisesti, ellei kyse ole lievän taudin jaksottaisesta lääkityksestä. Hoitavan lääkkeen annostelussa pyritään pienimpään annokseen, jolla sairaus saadaan hallintaan. Lieväoireisessa astmassa inhaloitavan kortikosteroidin vaihtoehtona voidaan käyttää tablettimuotoista leukotrieenisalpaajaa, joka hoitaa samalla allergista nuhaa.

Keuhkoputkia avaavat lääkkeet eli lyhytvaikutteiset beeta 2 -reseptoriagonistit ovat astman oirelääkkeitä. Niitä käytetään oireisiin tarvittaessa ja niiden vähäinen tarve kuvastaa hyvää astmatasapainoa ja keuhkoputkien limakalvon tulehdustilan hoidon onnistumista.

Pitkävaikutteisia beeta 2-agonisteja l. pitkävaikutteisia avaavia lääkkeitä käytetään keskivaikeassa ja vaikeassa astmassa inhaloitavan kortikosteroidilääkityksen ohessa. Niitä ei tule käyttää ilman inhaloitavaa kortikosteroidia. On olemassa myös kiinteitä yhdistelmävalmisteita, joissa hengitettävää kortikosteroidia ja pitkävaikutteista avaavaa lääkettä annostellaan samalla kertaa. Näiden valmisteiden hyötynä on annostelun helppous.

Lisälääkkeinä eri tilanteissa voidaan käyttää leukotrieenisalpaajia, teofylliiniä ja antihistamiineja. Harvoin käytetään anti-IgE-hoitoa eli omalitsumabia. Allergista astmaa sairastavalle voidaan myös harkita siedätyshoitoa erityistapauksissa kuten hankalaoireiseen siitepölyallergiaan liittyvässä astmassa.

Seuranta

Astma on sairaus jonka hoitotasapainossa esiintyy melko paljon vaihtelua. Monet arkipäiväiset tekijät kuten siitepölyt, ilman pölyhiukkaset sekä tavalliset ylähengitystietulehdukset voivat vaikeuttaa astmaatikon elämää. Astmapotilaan seurantakäyntien tarve arvioidaan yksilöllisesti. Säännöllistä lääkitystä tarvitsevien potilaiden on käytävä seurantakäynnillä vähintään kerran vuodessa, tarvittaessa tiheämmin.

Kontrollikäynnillä lääkäri kyselee huolellisesti oireista, kuuntelee keuhkot ja tarkistaa mahdolliset verikokeet ja röntgenkuvat. Kontrollikäynnillä käydään läpi myös PEF-seurannat ja arvioidaan oireiden ja seurannan perusteella lääkitystarvetta. Useimmiten potilas on käynyt edeltävästi spirometriassa, jonka tulosten avulla voidaan arvioida sairauden vaikeusastetta ja hoidon tehoa.

Nykyisin astman hoidossa on pyritty panostamaan omahoitoon ja potilasohjaukseen. Omahoitoon kuuluvia tekijöitä ovat uloshengityksen huippuvirtausarvojen seuranta kotioloissa PEF-mittarilla, oireiden tunnistaminen, oireilua pahentavien ärsykkeiden välttäminen, lääkehoito sekä liikunta ja normaalipainoon pyrkiminen. PEF-seurannan avulla potilas voi itse tunnistaa uhkaavan astman pahenemisvaiheen, joka vaatii hoitavan astmalääkkeen annoksen lisäämistä ja mahdollisesti yhteydenottoa lääkäriin.

Periytyvyys

Sukutaustalla on merkitystä astman puhkeamiselle. Mikäli vanhemmilla tai sisarilla on astmaa tai atopiaa, astmaan sairastumisen riski on selvästi kohonnut. Sairauden geneettinen periytyvyys on kuitenkin monimutkaista eivätkä tarkat mekanismit ole vielä toistaiseksi selvillä.

Astman yleisyys

Astmaatikkojen määrä teollistuneissa maissa on viime vuosikymmeninä huomattavasti kasvanut. Suomessa astma on lapsilla yleisin lääkkeiden erityiskorvattavuuteen oikeuttava sairaus. Astmaa sairastaa noin 6 % väestöstä ja lieviä oireita on jopa kymmenellä prosentilla. Kysymyksessä on kansantauti. Vuonna 1999 uusia astmatapauksia todettiin yli 16 000. Vuonna 1999 kymmenestä eniten myydystä lääkkeestä kaksi (5. ja 7.) oli astmalääkkeitä.

Ennuste

Useimmiten astma saadaan hyvällä hoidolla oireettomaksi ja elämänlaatu on hyvä, eikä sairaus erityisemmin edes rajoita elämää.

Lapsuusajan astma lievittyy usein aikaa myöten niin, että lääkityksestäkin voidaan luopua. Oireet voivat kuitenkin myöhemmin jonkinasteisina palata. Hyvin hoidetun astman ennuste on hyvä, eikä sairaus jatkuvasti vaikeudu vuosien myötä. Hoitamattomassa astmassa pysyviä vaurioita voi kehittyä johtaen palautumattomaan keuhkoputkien ahtautumiseen ja keuhkotilavuuden menetykseen. Taipumus astmaan on pysyvä, mutta lääkehoidoilla ja allergeenien välttämisellä potilas voi olla pitkiä aikoja oireeton ja keuhkojen suorituskyky täysin normaali. Toisaalta aikuisiän astma ei myöskään yleensä täysin tervehdy.

Linkkilista

Kansallinen allergiaohjelma 2008-2018

Sosiaali- ja terveysministeriön astmaohjelma

Hengitysliitto ry:n astmaoppaat

Astma, Käypä hoito -suositus

Viitteet

Middleton: Allergy: Principles and Practice 5th Ed.

Bone: Pulmonary & Critical Care Medicine, 1998 ed., Copyright 1998 Mosby-Year Book, Inc.

Pharmaca Fennica, Lääketietokeskus

Lue lisää:

Astma - Potilasohje

Lasten astmasta

Sairas sisäilma

Liikuntaa terveydeksi ja lääkkeeksi - Astma

TerveTV: Katso video lasten astmasta, osa 1:




TerveTV: Katso video lasten astmasta, osa 2:




TerveTV: Katso video lasten astmasta, osa 3:




TerveTV: Katso video lasten astmasta, osa 4:


1 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Kommentit

Vierailija (ei varmistettu)
olin kerran yhdessä työpaikassa töissä siellä vanhempi työntekijä koko ajan höpötti et on hengen ahistusta että astma se on laukko jatkuvissa tutkimuksissa että pääsis eläkkeelle. Nortti palo jatkuvasti oikea ketjupolttaja.Tais olla tervakeuhko eikä mikään muu.

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.