Yleisen uskomuksen mukaan suklaa, juusto ja muut rasvaiset ruoat aiheuttavat ja pahentavat aknea. Tutkimuksissa sellaisesta ei ole saatu mitään viitteitä. Akne ei ole myöskään merkki vitamiinien tai hivenaineiden puutteesta tai yksipuolisesta ruoasta.
Ihotautiopin professori Matti Hannuksela kirjoittaa Hyvä Terveys 9/2003 - lehden artikkelissa, että vanhemmat usein syyllistävät aknesta kärsiviä nuoria elintavoista, kuten suklaan syömisestä tai kasvojen pesemisen laiminlyönnistä. Tällainen syyllistäminen on kuitenkin turhaa.
Taipumusta akneen pidetään perinnöllisenä, vaikka varsinaista aknegeeniä ei vielä olekaan löydetty. Näppylöitä ilmestyy joskus jo esipuberteetissa, joka tytöillä on yleensä 8-12 vuoden iässä, pojilla pari vuotta myöhemmin. Akne alkaa murrosikäisenä ja siitä eroon pääsee noin parikymppisenä.
Akne alkaa ihomadosta
Aknen ensimmäinen merkki on talirauhasen tiehyen tukkeutuminen. Tätä kutsutaan komedoksi, ihomadoksi. Suuria, alussa vaaleita, mutta ajan mittaan tummuvia ihomatoja sanotaan mustapäiksi. Talirauhasen tiehyissä on aina bakteereja. Tärkein on Propionibacterium acne, joka hajottaa talia vapaiksi rasvahapoiksi. Nämä aiheuttavat iholla tulehduksen. Jos tulehdus pääsee puhkeamaan ihonalaiseen rasvakudokseen, tuloksena on akneontelo, kysta. Sen parantuminen voi kestää pitkään ja se voi jättää jälkeensä arven. Ihon pintaan puhkeava märkäpää paranee parissa päivässä, eikä jätä arpea.
Tavallisen aknen lisäksi on hankalampia muotoja, joista yleisin on murrosiässä tai varhain aikuisiässä alkava ja 40. 50. ikävuoteen kestävä onteloakne, jonka tunnusmerkkejä ovat laajan aknen lisäksi hyvin venyvä selän iho ja kaksois- ja kolmoiskomedot.
Joillakin on paha tapa puristella, raapia ja muutenkin käsitellä rajusti pieniä märkänäppylöitä, jolloin niistä tulee rupia ja ihorikkoumia. Ihomuutos on nimeltään Acne exoriata, joka nimestään huolimatta ei ole varsinainen akne.
Akneihon hoito
Akneihon liiallinen pesu ja hankaavien pesukintaiden ja sienien käyttö kuivattavat ihoa ja lisäävät tulehdusta. Märkäpäiden puristelusta tai auki repimisestä ei ole koskaan hyötyä, vaan se saattaa levittää tulehdusta laajemmalle ja lisätä arpeutumisen vaaraa. Kosmetologin tai lääkärin suorittamasta ihomatojen poistosta on harvoin haittaa, mutta aknen kannalta ei juuri hyötyäkään.
Meikkien käyttö ei ole kiellettyä akneiholla, koska niissä ei ole komedojen muodostumista lisääviä aineita. Kun meikki poistetaan iltaisin puhdistusmaidolla tai perusvoiteella ja vettä ja saippuaa käytetään pari kertaa viikossa. Auringon ultraviolettisäteily hillitsee tulehdusta, mutta samalla lisää komedojen kehittymistä. Kesästä auringonottoa voi olla vaikea muistaa, kun talvella tuskittelee aknen kanssa.
Itsehoitotuotteet
Tutkimusten mukaan apteekista saatavat itsehoitolääkkeet parantavat lievää, joskus keskivaikeaakin aknea. Sen sijaan kemikaliokauppojen tuotteet, puhdistusnesteet ja voiteet saattavat auttaa aivan lievään akneen, mutta varsinaista tutkimusnäyttöä niistä ei ole. Sama koskee ns. vaihtoehtovalmisteita. Niillä saattaa olla lievää antiseptista vaikutusta, mutta ne voivat aiheuttaa ärsyttää ja aiheuttaa kosketusallergiaa.
Reseptilääkkeet
Aknen hoitoon käytetään ulkoisesti A-vitamiinin johdosta, tretioniinia sekä antibioottia ja atselaiinihappoa. Nämä sulattavat komedoja ja estävät niiden muodostumista. Lääkkeet saattavat ärsyttää ja niiden vaikutus tehoaa hitaasti. Hoidon tulos on usein nähtävissä vasta kuukausien käytön jälkeen. Hoitoja annetaan usein yhdistelminä: aamulla nopeasti tehoavaa antibioottivalmistetta ja iltaisin hitaasti komedoja sulattavaa valmistetta.
Jos ulkoinen hoito ei auta riittävästi tai kyseessä vaikea akne, turvaudutaan sisäisiin lääkkeisiin. Tetrasykliini, lymesykliini ja erytromysiini ovat yleisimmät akneantibiootit. Niitä käytetään tavallisesti kolmesta kuuteen kuukautta.
Naisille akneen määrätään joskus hormonivalmisteita, mutta kovin tehokkaita ne eivät ole. Tavalliset ehkäisytabletit eivät paranna tai pahenna aknea. Miehille sopivia hormonivalmisteita ei ole pystytty kehittämään.
Ihotautilääkärit voivat määrätä isotretioniinia, joka pienentää aknepotilaan suuret talirauhaset normaalin kokoisiksi ja estää akneonteloiden kehityksen. Viitisen kuukautta kestävään kuuriin turvaudutaan varsinkin silloin, kun muut keinot ovat osoittautuneet tehottomiksi. Lääkkeellä on useita haittavaikutuksia, kuten huulten, sekä kasvojen ja käsien ihon kuivuminen. Harvinaisempia haittavaikutuksia ovat mm. lihaskivut, päänsärky ja pahoinvointi.
Jos akne on jo ehtinyt aiheuttaa arpia, niitä voidaan yrittää häivyttää kemiallisesti ja laserilla. Isotretioniinikuurien jälkeen arvet pienentyvät ja muuttuvat huomaamattomammiksi. On myös hyvä muistaa, että ajan myötä arvet korjautuvat myös itsekseen.
