Aivohalvaus on aivoverenkierron häiriö, jossa veren virtaus johonkin aivojen osaan estyy, seurauksenaan kudosvaurio. Aivohalvauksen aiheuttaa joko aivoinfarkti (noin 85 %) tai aivovaltimon verenvuoto (noin 15 %). Verenvuodot jaetaan aivoverenvuotoihin, jossa veri vuotaa aivokudoksen sisälle ja lukinkalvonalaisiin verenvuotoihin (subaraknoidaalivuoto eli SAV).
Ohimeneväksi aivoverenkiertohäiriöksi (TIA-kohtaus) on kutsuttu tilaa, jossa aivohalvaukselle tyypilliset oireet kestävät enintään 24 tuntia.
Oireet
Aivohalvauksen oireet riippuvat siitä, mikä aivojen osa vaurioituu ja kuinka pahasti. Joskus se voi olla huomaamatonkin. Oireet ilmaantuvat usein äkillisesti:
- heikkous, halvaus, ihotunnon aleneminen, puutuminen ja/tai polttelu kädessä, jalassa, kasvopuoliskossa tai muualla vartalolla (usein vain toisella puolella kehoa)
- näköhäiriöt, silmien tahdottomat liikkeet, silmäluomen roikkuminen
- puuromainen puhe, puheen tuottamisen tai ymmärtämisen vaikeus, kirjoittamis- tai lukemisvaikeus
- nielemisvaikeus
- virtsan pidätysvaikeus
- muistinmenetys
- huimaus
- tasapaino- ja koordinaatiovaikeudet
- persoonallisuuden muutos
- mielialan vaihtelu (masennus, apatia)
- päänsärky
- niskajäykkyys
- silmien valoarkuus
- pahoinvointi, oksentelu
- uneliaisuus, tajunnantason lasku
Aiheuttaja
Aivoinfarkti
Noin 85 % kaikista aivohalvauksista on aivoinfarkteja, joissa verenkiertohäiriö syntyy valtimon tai laskimon tukkeutuessa. Tukoksen aiheuttaa yleisimmin kaula- tai aivovaltimossa ateroskleroosin seurauksena paikallisesti syntynyt verihyytymä eli trombi (noin 60 % aivohalvauksista). Aivojen laskimotukoksessa (sinustromboosi) trombi muodostuu valtimon sijasta laskimoon.
Myös kaula- tai aivovaltimoon muualta verisuonistosta, useimmiten sydämestä kulkeutunut verihyytymä eli tromboembolus voi aiheuttaa aivoinfarktin (noin 25 % aivohalvauksista). Sydänperäinen tromboembolus voi syntyä eteisvärinän, läppävian, keinoläpän, sydäninfarktin, sydämen vajaatoiminnan tai sydämen sisäkalvon tulehduksen seurauksena. Joissakin tapauksissa embolus voi syntyä rasvahiukkasista, kasvainsoluista tai ilmakuplista.
Ateroskleroosissa valtimon seinämään muodostuva plakki voi joskus kasvaessaan itse ahtauttaa suonta niin paljon, että aiheutuu infarkti.
Aivoinfarktin riskitekijöitä ovat myös korkea ikä, kohonnut verenpaine, diabetes, lihavuus, tupakointi, aikaisempi aivoverenkiertohäiriö, muu verisuonisairaus, korkeat kolesteroliarvot, runsas äkillinen alkoholinkäyttö, huumeiden käyttö, elimistön kuivuminen, leikkaus, raskaus, liikunnan puute, äkillinen tulehdus, verenohennuslääkityksen aloitus tai lopetus.
Aivovaltimoiden verenvuodot
Verenvuodot aiheuttavat noin 15 % kaikista aivohalvauksista. Tällöin aivovaltimon seinä puhkeaa ja verta vuotaa joko ympäröivän aivokudoksen sisälle (aivoverenvuoto) tai lukinkalvonalaiseen tilaan aivojen pinnalla (subaraknoidaalivuoto eli SAV). Kudokseen vuotanut veri itsessään saa aikaan kudosvaurion verenkierron estymisen lisäksi.
Yleisin aivoverenvuodon aiheuttaja on verenpainetauti. Subaraknoidaalivuoto puolestaan johtuu useimmiten aivovaltimon pullistuman puhkeamisesta. Muita verenvuotojen riskitekijöitä ovat mm. veren hyytymistä estävä lääkitys, verenvuototaudit, arteriovenoosi malformaatio, aivokasvaimet, pään vammat, tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö.
Diagnoosi
Aivohalvausta epäiltäessä ensivaiheen tutkimukset suorittaa usein terveyskeskuslääkäri. Tämän jälkeen hän tekee lähetteen päivystyksellisiin jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon, joko keskus- tai yliopistosairaalaan. Diagnoosi tehdään siellä useimmiten aivojen tietokonekerroskuvauksella. Epäselvissä tilanteissa voidaan tarvittaessa suorittaa lannepisto (lumbaalipunktio), eli ottaa näyte selkäydinnesteestä.
Hoito
Kun epäilet aivohalvausta, soita heti hätänumeroon 112 (ks. hätänumeroon soittaminen). Hoitoon tulisi päästä kiireellisesti, sillä aivohalvaus voi aiheuttaa aivokudoksessa pysyviä vaurioita nopeasti. Aivoinfarkteissa liuotushoitoa voidaan antaa vain kolmen tunnin kuluessa oireiden alkamisesta.
Äkillinen aivohalvaus hoidetaan erikoissairaanhoidossa, usein keskussairaalaan aivohalvausyksikössä. Aivoinfarktia voidaan hoitaa veren hyytymistä estävillä lääkkeillä (hepariini, varfariini) ja tietyissä tapauksissa suonensisäisellä liuotushoidolla (plasminogeenin aktivaattori). Aivoverenvuodoista ja subaraknoidaalivuodoista osa hoidetaan puolestaan kirurgisesti.
Lisäksi hoitoa saattavat vaatia myös kohonnut verenpaine, rytmihäiriöt, sydämen vajaatoiminta, hengitysvaikeudet, kohonnut verensokeri tai nestetasapainon häiriöt.
Varhaisessa vaiheessa aloitettu kuntoutus kuuluu myös aivohalvauksen hyvään hoitoon.
Periytyvyys
Lähisukulaisen, varsinkin isän sairastama aivohalvaus on riskitekijä. Perinnölliset tekijät aiheuttavat noin 7 - 20 % subaraknoidaalivuodoista. Tietyt perinnölliset sidekudossairaudet voivat puolestaan altistaa aivoverenvuodolle.
Yleisyys
Aivoinfarktin saa vuodessa noin 12 000 ja aivoverenvuodon tai subaraknoidaalivuodon noin 2 000 suomalaista. Sairastuneista kolmannes on työikäisiä ja sairastumisriski kasvaa iän myötä. Myös huono sosioekonominen asema lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Ilmaantuvuus on vähentynyt jonkin verran viimeisen 20 vuoden aikana.
Ennuste
Aivohalvaus on kolmanneksi yleisin kuolinsyy Suomessa. Noin 19 % potilaista kuolee kuukauden kuluessa sairastumisestaan. Aivoinfarktiin kuolee noin 11 % potilaista, kun taas subaraknoidaalivuotoon lähes puolet.
Lähteet
Reuters Health
Kunnamo I et al. Lääkärin käsikirja, 7., uudistettu painos 2004. Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä 2004
MedlinePlus. Medical Encyclopedia: Stroke. www.nlm.nih.gov/medlineplus
Heistaro S et al. Therapia Fennica, 8. laitos 1997. Kandidaattikustannus OY, Forssa 1997
Kallela M. Aivoverenkiertohäiriöihin liittyvät päänsäryt. Suomen Lääkärilehti 2003;58:4907-4912.
Luisto M. Äkillisen aivo-oireiston diagnostiikka ja hoito avohoidossa. Duodecim 1996;112:465-74.
Sivenius J et al. FINSTROKE-tutkimus: Aivohalvauksen ilmaantuvuus ja kuolleisuus laskivat Suomessa vuosina 1983-1997. Suomen Lääkärilehti 2004;59:2683-9.
Sivenius J et al. Sosioekonomisen aseman yhteys aivoinfarktiin ja aivoverenvuotoon suomalaisessa aikuisväestössä. Suom Lääkäril 2002;57:627-633.
Jakovljevic D et al. Socioeconomic differences in the incidence, mortality, and prognosis of intracerebral hemorrhage in Finnish adult population; The FINMONICA Stroke Register. Neuroepidemiology 2001;20:85-90.
Jakovljevic D et al. Socioeconomic inequalities in the incidence, mortality and prognosis of subarachnoid hemorrhage; the FINMONICA Stroke Register. Cerebrovasc Dis 2001;12:7-13.
Jakovljevic D et al. Socioeconomic status and ischemic stroke. The FINMONICA Stroke Register. Stroke 2001;32:1492-1498.
