Ahdistuneisuushäiriö

Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Ahdistuneisuuden tunteella tarkoitetaan sisäistä jännitystä, levottomuuden, kauhun tai paniikin tunnetta, joka on hyvin samankaltainen pelon tunteen kanssa. Se eroaa pelosta siinä, että pelon kohde on jokin todellinen ulkoinen vaara, kun taas ahdistuneisuudessa sitä ei ole tai ainakin sairastunut itse ymmärtää pelon tunteen suhteettomuuden varsinaiseen uhkaan nähden.

Ahdistuneisuus ja huolestuneisuus ovat normaaleja tunnetiloja, joita esiintyy kaikilla ihmisillä elämän aikana. Ne ovat tarkoituksenmukaisia koska ne suojaavat meitä vaaratilanteissa, auttavat kehityksessä ja kannustavat parempiin suorituksiin. Normaalin ja sairaudentasoisen ahdistuneisuuden välinen raja onkin liukuva. Yleistyneestä ahdistuneisuudesta puhutaan silloin, kun ahdistuneisuus ja tuskaisuus ovat varhain alkanutta, jatkuvaa ja pitkäaikaista. Ahdistuneisuus ei ole tällöin sidoksissa mihinkään tiettyyn tilanteeseen eikä se myöskään ole kohtauksellista. Ahdistuneisuuden lisäksi tilaan kuuluu usein monia ruumiillisia oireita.

Ahdistuneisuushäiriö haittaa merkittävästi sairastuneen sosiaalista elämää ja heikentää jokapäiväistä toimintakykyä. Lisäksi ahdistuneisuushäiriö liittyy usein muihin mielenterveyden häiriöihin.

Psykiatrisessa tautiluokituksessa erotetaan useita erilaisia ahdistuneisuushäiriöitä, joista yleisimmät ovat:

Ahdistuneisuushäiriön oireet

Pääasiallisena oireena on luonnollisesti ahdistuneisuus. Se on pitkäaikaista, mutta oireiden voimakkuus voi vaihdella ikäkausien ja elämäntilanteiden vaihtuessa. Jatkuva liiallinen huolestuneisuus ja pelko omien ja läheistensä todellisia sekä mahdollisia tulevaisuuden uhkia kohtaan on tyypillistä.

Lisäksi on monenlaisia muita oireita, kuten rintakipua, sydämentykytystä, vatsavaivoja, lihaskipuja, hengenahdistusta, vapinaa, huimausta, hikoilua, tukehtumisen tunnetta, äänenvärinää, punastelua, pistelyä ja puutumista, huimausta sekä tihentynyttä virtsaamisen tarvetta.

Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja suurin osa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä potilaista hakeutuukin hoitoon juuri muiden oireiden kuin ahdistuneisuuden ja pelkojen takia. Usein ahdistuneisuudesta kärsivät henkilöt ovat samanaikaisesti masentuneita (yli kolmannes potilaista) ja heillä esiintyy myös unihäiriöitä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, pinnan kireyttä, säpsähtelyä ja seksuaalista haluttomuutta. Monilla potilailla esiintyy lisäksi paniikkikohtauksia ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Alkoholiriippuvuutta tai alkoholin ongelmakäyttöä esiintyy lähes puolella yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä.

Aiheuttaja

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön tausta on monitekijäinen, kuten yleensäkin useimmissa mielenterveyden häiriöissä. On esitetty että aivojen hermovälittäjäaineet, kuten noradrenaliini, serotoniini ja GABA (gamma-aminovoihappo) toimisivat osittain virheellisesti. Heikentynyt stressinsieto on liitetty hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toimintahäiriöön.

Aivojen kuvantamistutkimuksissa on todettu aineenvaihdunnallisia muutoksia aivojen rakenteissa amygdalan ja basaaliganglioiden sekä otsa-, ohimo- ja takaraivolohkon alueella. Potilaat myös valvovat enemmän yön aikana kuin terveet ihmiset ja unen laatu on kaiken kaikkiaan huonompi. Kielteiset elämäntapahtumat edesauttavat häiriön syntymistä perinnöllisten tekijöiden vaikuttaessa taustalla.

Muita riskitekijöitä ovat vanhempien puutteellinen huolenpito tai päinvastoin ylihuolehtiminen. Potilaat kärsivät myös hyvin usein huonosta itsetunnosta, perusturvallisuuden tunteen puutteesta, eroahdistuksesta sekä riippuvuus- ja aggressio-ongelmista. Ahdistuneisuutta voivat aiheuttaa myös jotkin lääkeaineet sekä päihteiden käyttö, liiallinen kahvinjuonti ja runsas tupakointi.

Lue lisää ahdistuneisuushäiriöön liittyvistä aiheista

Diagnoosi

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön diagnostiset kriteerit:

A. Sairastuneella on esiintynyt vähintään kuuden kuukauden ajan korostunutta jännittyneisyyttä, huolestuneisuutta ja pelokkuutta suhteessa arkipäivän tapahtumiin ja ongelmiin.

B. Esiintyy vähintään neljä seuraavista oireista, joista yhden täytyy olla jokin oireista 1-4:
 

Autonomiset kiihotustilan oireet:

1. sydämen tykytys tai tunne, että sydän hakkaa tai kohonnut pulssi

2. hikoilu

3. vapina

4. suun kuivaminen, joka ei johdu nestehukasta tai lääkityksestä

Rinnan ja vatsan alueen oireet:

5. hengitysvaikeudet

6. tukehtumisen tunne

7. rintakipu tai epämiellyttävä tunne rinnassa

8. pahoinvointi tai vatsakipu (esim. vatsanväänteet)

Psyykkiset oireet:

9. pyörryttävä, huimaava, sekava tai horjuva olotila

10. tunne siitä, että ympäristö on epätodellinen tai itse on kuin jossain kaukaisuudessa tai poissa tästä maailmasta

11. pelko itsehallinnan menettämisestä, sekoamisesta tai tajunnan menettämisestä

12. kuoleman pelko
 

Yleisoireet:

13. kuumat aallot tai vilunväristykset

14. ihon puutuminen tai pistely
 

Jännitysoireet:

15. lihasjännitys, -säryt tai kivut

16. levottomuus ja kykenemättömyys rentoutua

17. hermostuneisuuden tunne

18. nielemisvaikeudet tai palan tunne kurkussa

Muut oireet:

19. korostuneet reaktiot yllättävissä tilanteissa tai herkkyys pelästyä

20. keskittymisvaikeudet tai mielen tyhjäksi pyyhkiytyminen ahdistuksen tai huolestuneisuuden takia

21. jatkuva ärtyneisyys

Ahdistus on pääoire. Se ei rajoitu mihinkään erityiseen ulkoiseen tilanteeseen. Masennus- ja pakko-oireitakin voi ilmetä, jopa pelko-oireisen ahdistuksen piirteitä, mutta ne ovat selvästi toissijaisia ja lievähköjä.
 

Ahdistuneisuushäiriön hoito

Keskeisinä hoitomuotoina käytetään lääkehoitoja ja erilaisia psykoterapioita. Potilaat ovat usein moniongelmaisia, joten hoidollakin tulisi pureutua syvällisesti kaikkiin ongelmiin.

Lääkehoito on usein hyvin pitkäaikaista ja sen tulisikin jatkua vähintään 6-12 kuukautta, vaikka potilas olisi oireeton, sillä uusiutumisen riski lyhyen hoitojakson jälkeen on suuri. Siksi lääkityksen pitkäaikaisvaikutukset tulisi ottaa huomioon jo lääkitystä aloitettaessa. Masennuslääkkeet ovat suositeltavimpia, sillä ne ovat tehokkaita myös masennustiloissa, joista joka toinen yleistynyttä tuskaisuutta poteva potilas myös kärsii.

Buspironi tai ahdistusta vähentävät masennuslääkkeet ovat ensisijaisia ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Haittavaikutuksia on vähän, riippuvuusriski pieni, turvallisuus pitkäaikaisessakin käytössä hyvä ja yhteisvaikutukset alkoholin tai muiden lääkkeiden kanssa ovat vähäisiä. Huonoja puolia ovat mm. tehon puute paniikkikohtauksiin ja joskus huono teho muutenkin, mikä kuitenkin useimmiten johtunee liian pienestä annoksesta. Lisäksi hoidon vaste ilmaantuu yleensä vasta useamman viikon käytön jälkeen.

Masennuslääkkeistä erityisesti ns. serotoniinin takaisinoton estäjät ja venlafaksiini ovat tehokkaita, eivätkä ne aiheuta riippuvuutta ja ovat pitkään käytettyinä turvallisia. Samoin kuin buspironin, näidenkin lääkeaineiden vaste ilmaantuu useamman viikon käytön jälkeen. Yleensä niitä tarvitaan suuremmat annokset kuin masennuksen hoidossa. Trisyklisistä masennuslääkkeistä klomipramiini on tehokas, mutta sivuvaikutukset tulee huomioida.

Bentsodiatsepiinit ovat käyttökelpoisia masennuslääkkeen tai buspironin rinnalla hoidon alussa silloin, kun vaikean ahdistuksen vuoksi ensisijainen lääke ei yksin riitä. Bentsodiatsepiinien etu on, että niillä hoitovaste saavutetaan jo ensimmäisen viikon aikana. Niillä on nopean vaikutuksen ohella etuna myös paniikkioireita vähentävä vaikutus. Bentsodiatsepiinit lääkeryhmänä ovat kuitenkin kohtalaisen voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia ja niiden väärinkäyttöpotentiaali on suuri. Tämän vuoksi niitä ei suositellakaan pitkäaikaiskäyttöön, eikä etenkään henkilöille joilla on ollut ongelmia päihteiden kanssa tai muu riippuvuusriski. Jos bentsodiatsepiinia käytetään, suositellaan valittavaksi pitkävaikutteinen valmiste, koska se vaikuttaa tasaisemmin.
 

Psykoterapioista käytetään erityisesti käyttäytymis-kognitiivista terapiaa sekä rentoutustekniikoita. Niissä pyritään auttamaan potilasta löytämään keinoja hallita ahdistuneisuuttaan vaikuttamalla sitä vahvistaviin ja ylläpitäviin kognitioihin tai lievittämään ahdistuneisuuttaan rentoutustekniikoiden avulla. Useissa tutkimuksissa jopa 50-60 % potilaista saavuttaa näillä hoidoilla joko täyden oireettomuuden tai lähes täyden oireettomuuden, joka on säilynyt vähintään puoli vuotta kestäneen seurannan ajan. Psykoterapiat ovatkin vakiinnuttamassa asemaansa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Terapia voi olla joko yksilö- tai ryhmämuotoista.

Seuranta

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät ovat avoterveydenhuollon potilaita, ja heillä tulisi olla mahdollisuus riittävään hoitohenkilökunnan tukeen, ei vain hoidon aikana, vaan myös sen jälkeen. Valitettavasti terveydenhuollon resurssipula koskee kipeästi juuri psykiatrisia potilaita, joten liian usein näiden potilaiden pitkäaikaisseuranta on riittämätöntä.

Yleisyys

Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä ja joka kymmenes kärsii niistä. Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsii 4-7 % koko väestöstä. Se on yleisempi naisilla ja alle 30-vuotiailla. Ruumiilliset sairaudet vanhuksilla voivat altistaa ahdistuneisuushäiriön kehittymiseen. Terveyskeskuspotilailla yleistynyttä tuskaisuutta todetaan noin 10 %:lla, mutta todellinen osuus lienee huomattavasti suurempi, sillä diagnoosin tekeminen on usein vaikeaa - varsinkin jos ruumiilliset oireet ovat harhaanjohtavia.

Ahdistuneisuushäiriön periytyvyys

Perinnöllisyystutkimukset ovat antaneet osittain ristiriitaisia tuloksia, mutta laajan amerikkalaisen tutkimuksen mukaan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on ainakin osittain periytyvä. Periytyvyydeksi arvioidaan noin 30 %, naispotilaiden lähisukulaisilla tämä ilmenee selvemmin, kun taas miespotilaiden lähisukulaisilla on enemmän alkoholismia. On myös mahdollista, että taipumus yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön ja taipumus masennustiloihin liittyvät toisiinsa.
 

Ennuste

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on usein varsin pitkäaikainen ongelma ja oireiden äkillinen väistyminen on harvinaista. Vuoden seurannassa noin viidesosa, kahden vuoden seurannassa neljännes ja viiden vuoden seurannassa kolmannes potilaista toipuu. Häiriön voimakkuus voi vaihdella hyvinkin paljon: välillä oireet helpottuvat, mutta vastaavasti taas voimistuvat myöhemmin. Ennustetta heikentävät huomattavasti muut samanaikaiset mielenterveyden häiriöt, samoin kuin heikko sosiaalinen tuki, erityisesti parisuhdeongelmat.

Lisätietolinkkejä

Unettomuus - Käypä hoito -suositus

Traumaperäinen stressihäiriö - Käypä hoito -suositus

Viitteet

Ballenger J, Tylee A: Anxiety , 2003, Elsevier Science Limited.

Huttunen M: Lääkkeet mielen hoidossa, Duodecim 2004.

Jouko Lönnqvist et al., Psykiatria, 2. uudistettu painos 2001, Kustannus Oy Duodecim, Hämeenlinna 2001.

Lääkärin käsikirja 2002, 6. uudistettu painos, Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä 2002.

Ulla Lepola, Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, Potilasopas.

Tarkastajalääkäri on tarkastanut artikkelien sisällön 10.10.2010.

Lue lisää:

Ahdistusta pitää joskus hoitaa

6 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Kommentit

Vierailija (ei varmistettu)
Venlafaksiini aiheuttaa riippuvuutta ja on lääke, josta on erityisen vaikea päästä eroon. Vieroitusoireet lääkettä lopetettaessa on järisyttävän kamalat. Muutoin hyvä teksti.
Vierailija (ei varmistettu)
Mulla ei tullu mitään ku rahat loppu nii loppu lääkkeetkin nyt puolvuotta eteenpäin ja tarviis taas venloja hommata
Vierailija (ei varmistettu)
Tuntuu että tää pilaa mun koko elämäni.. nyt jo reilun 10 vuotta kärsinyt rentoutumisongelmista ja kaikki ystävät on jäänyt.. en uskalla juuri tehdä mitään, oon jatkuvasti joko ärsyyntynyt, ahdistunut, väsynyt, levoton tai kykenemätön rentoutuun... Vain yksi elämä ja sekin menee tähän. Nyt jo 33 vuotias eikä mitään loppua näkyvissä... niin yksinäistäkin tää elämä.... Toivottavasti vielä joskus pääsisi elämään kiinni :'( Ikävä itseäni.. ikävä elämääni.. ikävä ystäviäni.
Vierailija (ei varmistettu)
Venlafaksiini on saatanasta. Aivan sietämättömät vieroitusoireet itselläni sekä itsetuhoisuus.
Vierailija (ei varmistettu)
Minun kohdallani sertraliini (Zoloft) on toiminut, pitkäaikaisessa käytössä. Olen kamalan pelon ja ahdistuksen takia aiemmin jättänyt opiskelut kesken, mutta nyt normaalisti työelämässä ja yleisesti ottaen hallitsen kauhun tunteet. Lääkeasiat ovat aina tapauskohtaisia ja mulla oli masennus nivoutuneena ahdistuneisuuteen joten mulle toimi tämä.
Vierailija (ei varmistettu)
Pari kommentoinut venlafaksiinin vieroitusoireita; itselläni niitä ei kyllä siitä tullut, joten tämäkin on luonnollisesti yksilöllistä.

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.