Sitä voisi äkkiseltään kuvitella, että jalkapallon MM-kisoissa Etelä-Afrikassa pelaa 32 maailman parasta fudismaata. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Kisoissa potkivat kansainvälisen jalkapalloperheen sopivimmat maat, sillä FIFA:n reilun pelin hengessä rakennettu karsintajärjestelmä suosii monenmoisia eksoottisia maailmankolkkia - ja sorsii eurooppalaista jalkapalloa, joka on täysin ylivertaista.

Kilpailun urheilullinen arvo ja uskottavuus kärsii tällaisesta keinotekoisesta fair play -pelleilystä rajusti. Kuinka esimerkiksi on mahdollista, että mukaan pääsee porukka, jonka FIFA-ranking on tuplaten huonompi kuin Suomen? Eikä Suomenkaan kuulu noissa karkeloissa olla ellei mukaan sitten hyväksytä myös Färsaaria, Tuvalua ja Liechensteinia.

Suurin kupla liittyy afrikkalaiseen fudikseen. Taas kerran olemme ennen kisoja saaneet lukea kilometrikaupalla huonolla kynällä raapustettuja "asiantuntijakolumneja", joissa hehkutetaan kuinka afrikkalaiset joukkueet "värittävät" ja "maustavat" MM-kisoja ynnä muuta soopaa.
Jos MM-kisoissa todellakin pelaisi maailman 32 parasta fudismaajoukkuetta, Afrikalla olisi melkoisen hiljainen osanotto. Mutta jos näin olisi, kisoja voisikin kutsua jalkapallon Euroopan Mestaruusturnaukseksi lisättynä parilla eteläamerikkalaisella joukkueella.

Afrikan maiden kiinnostavuutta perustellaan usein niiden pelin väitetyllä viihdyttävyydellä. No, viihdettä on tietysti kaikenlaista. Jos pitää alakoululaisten liikuntatunnin potkupalloa viihdyttävänä, nauttii varmasti myös afrikkalaisesta pelitavasta: kahdeksan ukkoa säntäilee täysin päättömästi pallon perässä ja loput ovat muuten vain pihalla.

Väitän, että näissäkin kisoissa on mukana niin sekasortoista peliä esittäviä porukoita, että huoltamon blogistikollegan Juha Malisen jengikin ottaisi niiltä hyvänä päivänä pisteen. Ja nyt puhutaan kuitenkin MM-turnauksesta eikä mistään Suomen Cupista.

Uskomattoman taitavia yksittäisiä pelaajia tietysti löytyy Norsunluurannikolta ja monesta muustakin afrikkalaisesta joukkueesta. Kyseessä ei silti, käsittääkseni edelleenkään, ole kikkakilpailu tai tekniikkaturnaus vaan MM-kisat. Niissä haetaan parasta joukkuetta eikä se vieläkään löydy Euroopan tai Etelä-Amerikan ulkopuolelta.

Afrikan merkittävin kontribuutio näille kisoille onkin katsomosta kantautuvien torvien älämölö, joka tekee fudiselämyksestä sietämättömän jopa kotisohvalla. Palavat soihdut ja vessapaperirullat takaisin, lapselliset torvet kieltoon!

Jalkapallon lajiniilot lietsovat päättäväisesti Afrikka-kuplaa, mutta osataan sitä meilläkin. Kollektiivisessa Eteenpäin on menty -harhassa (EOM) herkkäuskoisimmat suomalaisetkin kuvittelevat, että kyllä se vielä meillekin lopputurnauspaikka avautuu. Kannattaisiko avata silmät? Olisiko syytä tunnustaa, että taaksepäin on menty? Joku valonpilkahdus nähtiin joskus vuosituhannen vaihteessa, mutta nyt "Huuhkajat" ovat palanneet tutuille 70-luvun askelmerkeille, jolloin vieraista haetaan kunniallista tappiota ja kotona taistellaan sitkeästi tasurista - Uzbekistanin kanssa.

Suomi on mukana MM-kisoissa siinä vaiheessa, kun turnaus laajennetaan 64 joukkueen kokoiseksi ja karsintajärjestelmän typerä maanosatasoitus poistetaan.