Ruusufinni (rosacea)

Ruusufinni eli rosacea on kasvojen alueella kulultaan vaihteleva ihottuma, joka koskettaa yleensä 30-50 -vuotiaita naisia. Ruusufinniä voi esiintyä myös miehillä. Ruusufinni on luonteeltaan krooninen. Ihottuma esiintyy tyypillisesti kasvojen keskialueella. Ruusufinnin ensioire on tyypillisesti punoittavat lehahdukset kasvoilla, jotka myöhemmin muuttuvat pysyviksi. Ruusufinniä pahentavia tekijöitä voivat olla mm. alkoholi, voimakkaat mausteet, saunominen ja auringonvalo.
 

Mikä aiheuttaa ruusufinnin?

 
Etiologia on tuntematon eli tarkkaa syytä rosacealle ei tiedetä. Tutkimuksissa on huomattu, että hormonaalisilla ja perinöllisillä tekijöillä on merkitystä. Useimmat tutkijat pitävät UV-säteilyn (UVB) vaikutusta merkityksellisempänä. Osansa on myös neurobiologisilla välittäjäaineilla. Herkkä iho reagoi voimakkaasti eri ympäristön ärsykkeihin.
 
Taudista tunnetaan useita eri muotoja. Eri muodot voivat esiintyä erillisinä tai sekamuotoisena. Tyyppilisesti muodot jaetaan neljään tyyppiin: erytematoottis-teangiektaainen (couperosa) ja papulopustulaarinen taudinkuva sekä rinofyyma (muhkuranenä, möhkönenä) ja silmän ruusufinni.
 
Ruusufinnissä ei esiinny komedoja eikä märkärakkuloissa ole talia (vrt. akne). Normaali ihon bakteeristo ei yleensä aiheuta tulehdusta ehjällä iholla. Ihon suoja-aineiden (mm. katelisidiini) määrän muutokset suuntaan tai toiseen voivat aiheuttaa sairauksia iholla. Ruusufinnipotilaan iholla on huomattu nousseita katelisidiinin pitoisuuksia.  Samalla kun katelisidiinit toimivat bakteereja vastaan ne vaikuttavat ihon rakenteeseen.  UV-säteilyä tarvitaan D-vitamiinin muodostumiseen iholla. Tutkimuksissa on todettu, että D-vitamiimia tarvitaan taas myös katelisidiinien muodostomiseen.
 
Eräät tutkimushuomiot puhuvat myös sen puolesta, että talipunkilla voi olla osansa taudin etiologiassa.
 
Ruusufinnin taustatekijät ovat siis monimuotoiset.
 

Ruusufinnin diagnostiikka

 
Taudin diagnostiikka perustuu kliniiseen kuvaan ja muiden sairauksien poissulkuun. Taudin kuvaan kuuluu ajoittaiset pahenemisvaiheet. 
 
  • Punoitusta
  • Verisuonten laajenemista eli telangiektasiaa (ja ns. spidereitä)
  • Näppylöitä (papuloita) ja märkärakkuloita (pustuloita)
 

Erotusdiagnostiikka

 
 

Ruusufinnin hoito

 
Hoito on yksilöllistä ja hoidon kulmakivi on varhainen diagnoosi. Varhaisella hoidolla pyritään siihen, että mahdollisuuksien mukaan estetään pysyviä ihomuutoksia kuten uudisverisuonia ja verisuonten laajentamista (teleangiektasiat).
 
Suun kautta otettavana hoitona käytetään antibiootteja (tetrasykliinit, raskaana oleville makrolidit) ja isotretinoiini. Näitä lääkkeitä käytetään myös aknen hoidossa, mutta ruusufinnissä annokset ovat pienempiä. Isotretinoiinia saa määrätä ruusufinnin hoitoon vain ihotautien erikoislääkäri. Aknen hoidossa ei ole eri tetrasykliinivalmisteiden välillä havaittu eroa. Antibioottien teho perustuu todennäköisesti enemmän niiden tulehdusta vähentävään vaikutukseen kuin antibakteeriseen vaikutukseen. Isotretinoiini on teratogeeninen ja sen käyttö kohdistuu yleensä vaikeampiin tapauksiin.
 
Paikallishoito yksinään on harvoin riittävä, käyttöaiheet tulevat lievissä muodoissa tai yhdistelmähoitona. Paikallishoitona voidaan kokeilla atselaiinihappoa, metronidatsolia ja harvoin pimekrolimuusia. Atselaiinihappohoito voidaan yhdistää esim. doksisykliini (eräs tetrasykliini) hoitoon ja metronidatsoli vähentää talipunkkeja.
 
Vaikeassa rinofyymassa voidaan harkita leikkaus- tai laserhoitoa. Laserhoidosta saa apua myös laajentuneisiin verisuoniin.
 
Silmän alueen ruusufinnissä kiinnitetään huomiota luomen reunan puhdistamiseen. Iltaisin luomen reunaa voi pehmittää lämpimällä kääreellä muutaman minuutin ajan jonka jälkeen luomireuna puhdistetaan pumpulitikulla (puhdistusaineena vesi, keittosuolaliuos, silmäboorivesi tai laimennettu ketokonatsoli-shamppoo). Lääkäri voi myös määrätä käytettäväksi kuuriluonteisesti antibioottivoidetta luomireunaan. Myös silmän sidekalvon tulehdus tai kuivan silmän oireisiin tulee kiinnittää huomiota.
 
Uusiutuvissa tapauksissa voidaan kokeilla jopa vuoden kestävää lääkitystä. Tiheät kontrollit hoitavan lääkärin kanssa auttavat annosten optimoinnissa.
 

Itsehoito

 
Kortisonivoiteiden on todettu pahentavan ruusufinnin oireita. Niitä tulee välttää ehdottomasti. Kortisonivoiteiden pitkäaikainen käyttö lisäksi ohentaa ihoa. 
 
Ruusufinnin potilaan iho on herkkä reagoimaan ärsykkeille. On hyvä oppia tuntemaan laukaisevia tekijöitä. Potilaana olet itse tärkein taho huomaamaan pahentavat tekijät ja opit välttämään niitä.
 
Kesällä ja kevät hangilla kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti UV-säteilyltä suojautumiseen
 

Seuranta

 
Vaikeat tapaukset kuuluvat ihotautilääkärille. Säännölliset kontrollit mahdollistavat oikean hoidon valinnan. Vaikea rinofyyma voidaan leikata. Silmän alueen ruusufinni, joka ei reagoi hoitoon tai aiheuttaa silmäoireita kuuluu simälääkärin arvioon.
 

Periytyvyys

 
Taudilla on perinnöllinen taipumus, suuressa osassa tautia esiintyy lähisuvussa.
 

Lähteet

 
Therapia Fennica
Aikakauskirja Duodecim 22/2012
Terveysportti.fi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle: